Unelmien aika

Naisena oleminen on rankkaa. Tulevana äitinä oleminen on rankempaa. Äitinä oleminen on pahinta. Silfverberg kirjoittaa ajatuksia naisena ja äitinä olemisesta nimenomaan ulkopuolelta tulevien kommenttien, ohjeiden ja odotusten näkökulmasta katsoen. "Koko kulttuuri nuoren tytön ympärillä viestii, että hänen ruumiinsa on jotain vaarallista ja inhottavaa, toisaalta haluttavaa ja kaupiteltavaa." (s.41) Äitiys mielletään kilpailuna. Ympärillä olevat ihmiset kyselevät, koskettavat, tarkastelevat, arvioivat ja tuomitsevat. Naisia neuvotaan, ohjaillaan, syyllistetään ja manipuloidaan. Koko elämä pyörii lisääntymisen ympärillä. "Ihmisarvon etsiminen vanhemmuuden kautta on vain helppo tapa kiertää muut kysymykset siitä, miksi olemme täällä tai mitä haluaisimme elämällämme tehdä." (s.36) Miltei kymmenen vuotta sitten julkaistu kirja tuntuu jo jokseenkin vanhanaikaiselta. Ainakin toivoisin monen asian muuttuneen. Etenkin nuorten seksuaalikasvatuksessa, naisten kohtelussa neuvola

Iina huolehtii opiskelusta, sillä hän haluaisi päästä yliopistoon. Hän huolehtii masennuksesta kärsivästä poikaystävästään Tuukasta. Hän huolehtii maapallosta olemalla vegaani. Hän huolehtii sukupuuttoon kuolleesta Dodosta. Äiti sen sijaan ei jaksa huolehtia Iinasta, jonka koulusta ilmoitetaan liiallisista poissaoloista. Hän sysää tytön isänsä huolehdittavaksi. Isä on huolehtinut vain viinan saannista eikä ole nähnyt tytärtään vuosiin. Pitäisikö olla huolissaan? "että ihminen on kalju ja suojaton eläin, kummallisella tavalla sopimaton ympäristöönsä. Sen on ollut pakko muokata siitä itselleen sopiva, ja samalla siitä on tullut muille sopimaton." (s.106) Kirja on säeromaani ja spekulatiivista fiktiota. Tarina tuntuu todelliselta pienten lisämausteiden kera. Kirjasta huokuvat nuoruuden tunnelataukset, maailmoja syleilevät ajatukset ja pelonsekaisen yletön itsevarmuus. Nuoret ovat yhtä aikaa sekä viattoman tietämättömiä että opitun tiedostavia. J.S. Meresmaa on osannut vangita ki

Papin tytär kirjasta tuttu Elli on ollut nyt viisi vuotta onnettomasti naimisissa. Elämä on pysähtynyttä. Elli elää kuin sumussa, kunnes Olavi Kalm saapuu vieraisille. Vanhat romanttiset tunteet miestä kohtaan heräävät yhä vahvemmin eloon. "Hän luuli näkevänsä Olavin, joka tuli häntä vapauttamaan, joka vaati hänet omakseen ja joka lähti viemään häntä pois täältä kaukaisiin ihaniin maailmoihin." (s.97) Kirjaa lukiessani en jostain syystä tunnistanut Elliä samaksi ihmiseksi kuin edellisessä kirjassa. Hän on muuttunut pysyvästi alistuneeksi, mikä on surullista. Tarinan edetessä hänestä näkyy pieniä entisen luonteen pilkahduksia, jotka tukahtuvat pian. Ellillä olisi mahdollisuus viimein kiivetä korkealle ja hypätä tuntemattomaan maailmaan, mutta yhteisöön kuulumisen juuret ovat niin vahvasti häpeän avulla nilkkoihin takertuneet, että hyppääminen ei tule kysymykseenkään. "Hänen toiveensa eivät siis olleetkaan turhat eikä hänen elämänsä vielä loppuun eletty. Sillä voisihan sen

"Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi", joka on nainut Alman, joka on synnyttänyt Akselin, joka on Jussiakin kovempi työmies, jos se edes on mahdollista. Akseli on tavannut Elinan, tuttuakin tutumpi valssi on soinut, ja siitä tarina vasta alkaa, vaikka ollaan ensimmäisen kirjan lopussa. "Sellaistakin oli aikoinaan olla suomalainen." (s.12) Olen päättänyt viimein haastaa itseni lukemaan tämän klassikkoteoksen. Tässä kohtaa kirja on kuitenkin palautettava takaisin kirjastoon, sillä ensimmäisen kirjan lukemiseen on mennyt kolme kuukautta enkä voi enää sen enempää jatkaa laina-aikaa. Kirjan alku on tuntunut sujuvalta lukea, mutta loppua kohden lukeminen on hidastunut. Tämä kirja on koetellut minua. "Sillä isänmaa ei kerjää saataviaan. Se vaatii ne." (s.142) Kirja vetoaa lukijan tunteisiin jo ensimmäisillä sivuilla. Pieni ja köyhä, mutta sisukas ihminen raataa suuren maailman armoilla. Maan omistajien mielivaltaisuutta saa pelätä. Ensin on pappilan rovasti ja s

Millaista elämä on ilman lapsia? Heini Maksimainen on kirjoittanut tärkeän kirjan aiheesta, josta pitäisi puhua enemmän ja joka pitäisi nostaa positiivisesti esille. "Jo sana lapseton on kuvaava. Se antaa ymmärtää, että lapsettoman elämässä ammottaa lapsen tai parin kokoinen aukko. Aivan kuin lapsettomuus olisi asunnottomuuden tai rahattomuuden lailla jokin elintärkeän puutetta." (s.10) Vapaaehtoisesti lapsettomat ihmiset eivät ajattele lapsettomuuttaan. He elävät tavallista arkea kuten käyvät töissä, harrastavat, pyöräilevät, lukevat kirjoja ja tapaavat sukulaisia ja ystäviä. He pohtivat kauppalistaa, taloyhtiön remontteja, seuraavaa lomakohdetta, terveyshuolia ja maailman menoa. Lapsettomat ihmiset muistavat lapsettomuutensa siinä vaiheessa, kun heidän elämäänsä arvotetaan poliitikkojen tai median taholta. "- vero, jonka nojalla naimattomat ja lapsettomat parit joutuivat maksamaan korotettua veroa." (s.18) Mielestäni on tavallaan ymmärrettävää, että syntyvyyttä ja

Kaikki puhuvat Rebeccan ympärillä seurustelusta ja seksistä. Hän itse haluaisi keskustella sarjakuvista. Parisuhteiden kuvausta ei pääse mihinkään pakoon. Siihen törmää kaikkialla musiikista tv-ohjelmiin. Sarjakuva kertoo siitä, kuinka Rebecca etsii omaa identiteettiään seksuaalisessa maailmassa ja ymmärtää viimein olevansa biromanttinen aseksuaali. "For the asexuals not conforming to what's being said, the message is loud and clear: you're not an accomplished or healthy adult if you don't have a relationship or good sex." Sarjakuvassa kuvataan Rebeccan elämää myös muustakin kuin aseksuaalisuudesta käsin, mikä tekee tarinasta poukkoilevan ja jokseenkin sekavan. Olisin kaivannut selvempää rajausta, vaikka toki ihmisen elämässä tapahtuu monenlaisia asioita yhtä aikaa. En ole myös varma, pidinkö siitä, että Rebecca kuvataan tyylittömäksi, lapselliseksi ja epävarmaksi omasta itsestään. Ilmeisesti sarjakuva on omaelämäkerrallinen, mutta olisin silti kaivannut raikkaamp

Maalaispappilan tytär Elli on haaveilija. Hänen suurin intohimonsa on kiivetä korkealle ja nähdä maailmaa. Ympärillä oleva yhteisö vähättelee Elliä ja haluaa tukahduttaa hänen luontaiset taipumuksensa. Maailma uhkaa tulla vastaan ja kuolettaa haaveet. "Olisi tehnyt mieli välistä ihan siitä ilosta hyppiä, että täällä oli eikä kukaan tiennyt ja saattaisi olla vaikka kuinka kauan, jos vain saisi." (s. 6) Mielestäni Ellin vanhemmat ovat ahdistavia. Hänen isänsä syyttää Ellin huonosta kasvatuksesta äitiä. Hänen mielestään on syntiä kiivetä puissa rikkomassa hameitaan. Innostuminen ja hyppiminen ovat kiellettyjä. Isä kannattaa kurittamista ja vitsan antamista. Hän on myös sitä mieltä, että tyttöjä ei kannata kouluttaa, kunnes kohtaa erään hyväkäytöksisen nuoren neidin, joka käy parhainta olemassaolevaa koulua ja valmistautuu avioliittoon. Äiti haluaisi kasvattaa tytön toisin kuin hänen oma äitinsä, mutta ei hänkään voi mitään ympäröivän yhteisön painostukselle. "Hän oli innost

Korpiloukossa asustaa Topi Topinpoika Romppanen perheineen. Elämä ei ole kaksista. Töitä riittää, mutta ruokaa ei yhtään. Lapsikatras valittaa nälkäänsä ryysyihin puettuna. Ei auta kuin tyytyminen osaansa, jonka Jumala on asettanut. Kirkonkylältä kantautuu toiveikkaita uutisia: Kaikki saavat äänestää vaaleissa - jopa naiset - piirtämällä punaisen viivan vaalilippuun. Uskaltaisivatko Topi vaimoineen uhmata Jumalan asettamaa järjestystä? "- nyt on näytettävä että niistä entisistä herrainpäivistä tehdään oikeat kansan päivät." (s.44) Kirja kertoo Suomen ensimmäisistä eduskuntavaaleista köyhän kansan näkökulmasta katsoen. Kirjassa käsitellään eriarvoisuutta, ihmisoikeuksia, vastakkainasettelua, luokkatietoisuutta, hyväuskoisten hyväksikäyttöä, alistamista uskonnon avulla ja ihmisen luontosuhdetta. Topi Romppanen elelee keskellä karua korpea, joka vaatii kunnioitusta. Kirkossa saarnataan Jumalasta, joka käskee osassaan pysyä. Kirkonkylällä lietsotaan tutustumaan uuteen aatteeseen,