Unelmien aika

Mira elää kahdessa eri ajassa. Hänen ruumiinsa on kiusattuna koulussa, kun taas hänen mielensä on k-popyhtyeen seurassa Aasiassa. Kotona odottaa ylihuolehtiva äiti, mutta netissä rohkaisevat ystävät. Jonnekin välimaastoon ilmestyy ihastus Miko. Mitä tapahtuu, kun kaksi eri aikaa sulautuu yhteen Miran fanittaman k-popyhtyeen saapuessa Suomeen? "Mutta olen jähmettynyttä paperimassaa jotain muuta kuin ihminen" (s.12) En ole vähään aikaan lukenut yhtä onnistunutta kuvausta nuoren ihmisen elämästä ja ajatusmaailmasta. Teksti on mielestäni sujuvaa ja aitoa. Voin ehdottomasti suositella kirjaa kaikille nuorille. Teksti on helppolukuista, sillä kyseessä on säeromaani. Pidän kirjan tavasta kannustaa nuoria olemaan rohkeita ja voittamaan pelkonsa, sillä siten he voivat saavuttaa mitä tahansa. Ihana kirja. "Kyllä kaikki järjestyy!" (s.58)

Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus on herättänyt ihmiset huomaamaan uuden aikakauden alkaneen. Maailma näyttäytyy pienenä vankilana, jossa tapahtuu pahuutta ja josta ei pääse pakoon. Elämä on alkanut lopullisesti tuhoutua. "Tsernobyl... Se on kaikkia sotia pahempi. Ihmisellä ei ole pelastusta. Ei maalla, ei vedessä eikä ilmassa." (s.78) Kirjan teksti on dokumentaarista, pohdiskelevaa tarinointia ja ajatusvirtaa. Siinä kuvataan köyhyyttä, irrationaalisuutta, tapahtuneen kieltämistä, epäinhimillisyyttä, säännöistä piittaamattomuutta, epäjärjestelmällisyyttä, sairauksia, ymmärtämättömyyttä, uteliaisuutta, salailua, filosofointia, kollektivismia,  sivistymättömyyttä, uskonnollisuutta, rikollisuutta, sankareita, mitaleita ja kunniakirjoja, itsemurhia, propagandaa, sota-aikojen muistelua, tulevaisuuden pelkoa, maailman romahtamista, sensuuria, piittaamattomuutta, saastumista, myrkyllistä kauneutta, varattomuutta hankkia uudenaikaisia tarvikkeita säteilyä vastaan, unohdettuna elämis

Johanna Pohjola kirjoittaa matkastaan alkoholistin mieleen ja maailmaan. Hänen edesmennyt isänsä on ollut alkoholisti, mikä on aiheuttanut hänelle trauman. Hänen tapansa käsitellä asiaa on kirjoittaa ja käydä vertaistukiryhmissä. "- minulla ei ollut elämässäni turvallista ja läsnä olevaa isää. Menetin hänet alkoholille, jäin toiseksi." (s. 11) Pohjola kuvailee alkoholistin käytöstapoja kuvaavasti. Alkoholisti kokee olevansa maailman napa, jonka oikkuja muiden on toteltava tai hän raivostuu. Hän uhkailee ja raivoaa, kertoilee tarinoita, käyttäytyy teennäisesti ja vaatii kommentointia ja naurua. Hän on tungetteleva ja itsekäs. Hän manipuloi, keplottelee ja käyttää muita hyväkseen. Hänellä on muistinmenetyksiä ja mielialavaihteluja. Hän on ensihuikkien aikana eniten oma itsensä, mutta kaikkoaa pian, kun juo lisää. Alkoholisti menettää elämänilon. Talo ränsistyy, auto jää korjaamatta ja asiat jäävät hoitamatta. Rahat menevät alkoholiin ja välttämättömyyksiin. Alkoholisti selittää