keskiviikko 29. marraskuuta 2023
Freida McFadden: Kotiapulainen
perjantai 24. marraskuuta 2023
TJ Klune: Kuiskailevan oven alla
Viikatehenkilö hakee Wallace Pricen hänen omista hautajaisistaan Hugon teetuvalle. Hugo auttaa lautturina kuolleita kulkemaan eteenpäin. Wallace Price on yhdenlainen Scrooge, joka ei ymmärrä ihmisten merkitystä ennen kuin henget opettavat sen hänelle. Hän on välinpitämätön ja tunteeton. Hän on elänyt elämäänsä vain työtä varten.
"Totta, hänellä ei ollut ystäviä. Ei perhettä. Hänellä ei ollut kumppania, ei ketään, joka olisi surrut häntä, kun hän makasi kalliissa arkussa naurettavan kirkon alttarilla, mutta sen ei pitäisi olla hyvin eletyn elämän ainoa mittari." (s.138-139)
Kirjassa on lämminhenkinen, humoristinen ja yhteisöllinen tunnelma. Se käsittelee kuolemaa lempeällä tavalla elämän kautta. Kirjassa todetaan, että ihmiset tekevät kuolemaa syntymästä alkaen, joten mitä järkeä missään on, ja vastataan, että 'se on sinun elämäsi'.
"'Huoliryppyjä silmien ympärillä, mutta ei yhtään juonteita suun ympärillä. Et tainnut nauraa paljonkaan -'" (s.157)
Hugon teetupa on turvallinen ja maaginen paikka. Siellä vierailee mielenkiintoisia ja moninaisia henkilöitä, joista jokainen on elänyt omannäköisensä elämän, josta on hankala luopua. He tuntevat vihaa, surua ja epäoikeudenmukaisuutta. Kuoleman lopullisuus pelottaa ennen sen hyväksyntää. Suosittelen kirjaa nautittavaksi teekupillisen kera.
maanantai 20. marraskuuta 2023
Kuparikettu & Heikki Saure: Noitakirja
perjantai 17. marraskuuta 2023
Roald Dahl: Nahka ja muita novelleja
Roald Dahl on kirjoittanut kymmenen kammottavaa ja mustan huumorin sävyttämää novellia. Ne herättävät tunteita ärsytyksestä vahingoniloon ja yllättyneisyydestä inhotukseen. Novellit eivät niinkään ole pelottavia, vaikka saattavatkin aiheuttaa puistatuksia ja hampaiden kiristelyä. Novelleissa vallitsee vanhan maailman tuntu. Herrasmiehet kulkevat säätytietoisina kartanoissa, majataloissa ja taidegallerioissa. Rouvat istuvat kuuliaisina kutimiensa äärellä. Sotilaat, ulkomaalaiset ja mieleltään sairastuneet toimivat arvaamattomasti.
"- hän päästi yhden läpitunkevan kauhun huudon -" (s.81)
Äänikone kertoo miehestä nimeltään Klausner, joka haluaisi keksiä koneen, jolla voisi kuulla ääniä, joita ihmiskorva ei luonnostaan pysty kuulemaan. Genesis ja katastrofi on tarina naisesta, joka on menettänyt kaikki lapsensa ja pelkää nyt vastasyntyneen hengen puolesta. Sotilas kertoo miehestä, joka kuulee ääniä, näkee kasvoja ja muistaa huonekalujen olleen hetki sitten eri paikoissa. Mies etelästä sijoittuu uima-altaan reunalle. Amerikkalainen mies lyö arveluttavan vedon etelänmiehen kanssa yllättävin seurauksin. Vetoon liittyy Cadillac ja lihaveitsi.
"Huominen oli pahempi kuin tämä päivä. Huominen oli kaikista pahin, koska siitä tulisi tämä päivä - ja tämä päivä oli nyt." (s.42)
Toivomus on tarina lapsesta, joka hyppelee matolla ja leikkii vähän liiankin todellisen tuntuista leikkiä. Vuokraemäntä kertoo miehestä, joka saapuu Bathiin ja etsii yösijaa. Hänelle suositellaan Kello ja Lohikäärme nimistä majataloa, mutta eräs toinen paikka naulitsee hänen huomionsa. Ikkunasta kurkistaessa silmien eteen avautuu kodikas näky takkatulen edessä nukkuvasta koirasta ja nurkassa nököttävästä papukaijasta. Sellainen paikka ei voi olla muuta kuin suloinen ja lämmin.
"Hän vilkaisi nopeasti taakseen nähdäkseen miten pitkälle oli päässyt." (s.79)
William ja Mary on tarina leskestä, joka saa kirjeen puolisoltaan. Siinä hän kertoo, mitä hänelle on tapahtunut kuoleman jälkeen. Lampaalla teurastettu kertoo raskaana olevasta naisesta, joka odottaa miestään saapuvaksi kotiin rankan työpäivän jälkeen. Ruoka ei ole valmiina, sillä onhan nyt torstai, mutta pakastimesta löytyy toki lammasta. Tie taivaaseen on tarina rouva Fosterista, jonka aviomies saattaa vitkuttelullaan tahallaan hysteeriseen tilaan. Rouva pelkää myöhästyvänsä lentokoneesta. Muutenkin aviomies suhtautuu rouvalle tärkeisiin asioihin halveksivasti. Nahka kertoo miehestä, jonka selkään taiteilija tatuoi maalauksen.
"Sen jälkeen ei ollut mitään keinoa palata, ei mitään tapaa protestoida tai selittää. Minä olisin tuomittu -" (s.123)
Yllättäin nimikkonovelli Nahka ei mielestäni yltänyt parhaimmistoon. Sinne kiipesivät Toivomus, William ja Mary ja Tie taivaaseen. Ehkä myös Vuokraemäntä. Toivomus muistuttaa minua 1990-luvun nuortensarjasta Pelottaako. Siinä lapsille tapahtuu kaikkea kammottavaa. Kahdessa muussa novellissa - pieni juonipaljastus - paha saa niin sanotusti palkkansa. Vuokraemäntä on vain yksinkertaisesti karmiva. Suosittelen novellikokoelmaa luettavaksi syksyn pimeinä iltoina.
torstai 16. marraskuuta 2023
Maijastina Kahlos: Taikakirja
sunnuntai 12. marraskuuta 2023
Marjo Kaartinen: Spiritistinen istunto
Spiritismi on lähtenyt liikkeelle Yhdysvalloista 1800-luvun lopulla. Marjo Kaartinen kirjoittaa spiritismistä ja Suomessa esiintyneistä spiritisteistä kiinnostavaan ja vanhahtavaan tapaan. Lukija saa eteensä näkymän maailmasta, jossa tiede ja teollisuus ovat ottaneet harppauksen ja jossa herää puhelimen ja valokuvauksen keksimisen jälkeen toivo yhteyden saamiseen myös tuonpuoleiseen. Ihmisten katseet kääntyivät sisimpään ja menneeseen. Heidät valtasi tuska, melankolia ja etsinnän kiihko.
Marjo Kaartinen esittelee kirjassaan spiritisti Madame d'Espérancen, alkujaan rouva Reed, joka saapui Suomeen vuonna 1893. Madame piti mystisiä istuntoja yksityishenkilöiden kanssa tavoitteenaan tienaamisen sijasta ihmisten auttaminen. Spiritismi toi osallistujille lohtua ja lievitti kuoleman pelkoa. Madamen erikoisalaa olivat muun muassa esineiden liikkuminen, valoilmiöt, ihmisen levitaatio, henkien materialisaatio ja pimeässä ihmisten kasvojen piirtäminen. Istunnot tapahtuivat pimeässä. Madame jäi kiinni naamioiden ja naamiaisasujen käytöstä, kun hänestä otettiin valokuva kesken istunnon.
Marjo Kaartinen esittelee kirjassaan myös antispiritistin nimeltään Faustinus, joka saapui Suomeen vuonna 1897. Hän esiintyi avoimesti taikurina (illusionisti, loihtutaiteilija) ja pyrki todentamaan, että spiritistiset ilmiöt ovat yliluonnollisen sijasta luonnollisia. Hän oli suosittu, sillä hän ei huijannut ihmisiä. Faustinuksen erikoisalaa olivat muun muassa ajatustenluku, vatsasta puhuminen, sorminäppäryys ja selvänäköisyys. Hänen kohdallaan mainitaan myös tulevaisuuden psykologiset kokeet ja psyykkinen tutkimus.
Kirjassa kuvataan, kuinka Suomessa oli 1800-luvun lopulla korkeatasoista estradiviihdettä. Lehdissä oli arvosteluja ja toki siellä käytiin myös taikureiden kiistoja. Teksteissä näkyi ajan kuva. Naisissa hysteria oli sairaus, mutta taiteilijamiehissä hyvä ominaisuus. Naisten oletettiin menevän katsomaan esitystä vain koska mies on hurmaava. Miehet katsoivat esitystä esiintyjän taitojen vuoksi. Naiset esiintyivät nuorempina kuin olivat, mutta miehet oikean ikäisinä. Naiset olivat ajan käsityksen mukaan hyviä medioita, sillä heihin oli helpompi vaikuttaa, sillä heillä oli hysterisiä ominaisuuksia.
Voin suositella kirjaa kaikille kulttuurihistoriasta kiinnostuneille. Kirjassa on paljon yksityiskohtaista tietoa, jossa riittää tutkimista. Samalla se tarjoaa myös viihdettä, kun voi kuvitella, millaista olisi ollut olla mukana 1800-luvun lopun istunnossa täydellisessä pimeydessä valkean rouvan lipuessa kylmänä tuulahduksena huoneen läpi.
perjantai 10. marraskuuta 2023
Ella Paija: Soita minulle karusellin kelloa
keskiviikko 8. marraskuuta 2023
Kaisa Häkkinen; Tanja Vaittinen: Agricolan aika
Mikael Agricola (1500-luku) oli Suomen kirjakielen isä ja uskonpuhdistaja. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1531. Hän opiskeli pyhien kirjojen kääntämistä Wittenbergin yliopistossa vuosina 1536-1539 ja aloitti julkaisutoiminnan suomeksi, muun muassa rukouskirja ja Uusi testamentti. Näin syntyi suomen yleiskirjakieli ja suomalaisen kirjallisuuden perusta. Teksti oli käännöskieltä, joka noudatti vieraan kielen rakenteita ja joka oli käännetty sanasta sanaan. Se sisälsi lainasanoja, jos vastaavaa sanaa ei ollut ennestään suomen kielessä, kuten evankeliumi, kanttori ja testamentti. Mikael Agricola nimitettiin Turun ordinariukseksi (eli piispaksi) vuonna 1554. Hän kuoli paluumatkalla Moskovasta, missä hän toimi rauhanvaltuuskunnassa talvella 1556-1557. Hautapaikka ei ole tiedossa.
"Agricola nähdään nykypäivänä kansallisena merkkimiehenä Elias Lönnrotin, Johan Ludvig Runebergin ja Johan Vilhelm Snellmanin rinnalla pitkälti siitä syystä, että 1800-luku ja kansallinen herääminen tarvitsivat hahmoja, joiden työlle voitiin antaa kansallinen merkitys. Agricolan perintö oli unohtua ennen 1800-lukua." (s.8)
Suomen kansaa hallittiin ruotsin kielellä vuodesta 1323 (Pähkinäsaaren rauha) vuoteen 1809. Suomenkielistä kirjallista perinnettä ei ollut ollenkaan, mikä on vakava puute, sillä oman kielen tehtävä on tukea ja säilyttää omaa kulttuuria. Suomen kieli nousi tasa-arvoiseksi ruotsin kielen kanssa vuonna 1863.
"Agricolan kielestä tuli malli ja perusta kaikelle myöhemmälle kirjallisuudelle." (s.102)
Agricolan Rukouskirja oli niin sanotusti pienoistietokirja, sillä se sisälsi kalenterin ja tietoja muun muassa tähtien tutkimisesta ja ennustamisesta, psykologiasta, historiasta, teologiasta ja ohjeita terveyden ja sairauksien hoitoon. Agricolan ajan lääketiede on nykyihmiselle hämmentävää luettavaa. 1500-luvun ihmiset uskoivat maakeskeisyyteen, astrologiaan ja humoraalioppiin, johon kuuluvat neljä perusnestettä (veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi), mutta myös pahoihin henkiin, mystiikkaan ja magiaan.
"Sini Heininen on uudessa Agricola-elämäkerrassaan tähdentänyt, ettei Agricola ollut mikään suomalaisuusmies - - uskonpuhdistus nyt edellytti pyhän kirjallisuuden kääntämistä kansankielelle -" (s.20)
Kirja esittelee Mikael Agricolaa ja 1500-lukua tutkijoiden kirjoitusten kautta. Ne käsittelevät lääketiedettä, kasvitiedettä, uskontotiedettä, arkeologiaa, kielitiedettä, historiaa, kirjallisuudentutkimusta, Viipuria ja Turkua. Agricola on loppujen lopuksi esiintynyt vähän kaunokirjallisuudessa, mutta joka kerta hänen hahmonsa on ollut tarinan ilmestymisajan näköinen. Kirja on erittäin kiinnostava ja syvälle aiheeseen menevä. Sitä voi suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita suomen kirjakielen synnystä.
sunnuntai 5. marraskuuta 2023
Kristina Ohlsson: Muumiomysteeri
Herbert ja hänen ystävänsä Sally seikkailevat tällä kertaa muumioiden ympäröiminä. Eldsalassa leviää faaraokauhu. Kaikki muumioita katsoneet ovat vajonneet koomaan. Herbert ja Sally juoksevat hirviöitä karkuun. Herbert yrittää soittaa Alexanderin apuun. Hän on ollut ratkaiseva tekijä myös zombien ja ihmissusien karkottamisessa.
"Hän ei halunnut tuntea oloaan koko ajan yksinäiseksi. Eniten hän kaipasi kuitenkin sitä, ettei hänen tarvitsisi olla jatkuvasti peloissaan." (s.55)
Viimeinen kirjasarjan osa Herbertin ja Sallyn seikkailuja on täynnä jännitystä. Varhaisnuorille suunnattu kirja on sopivan pelottava ja sisältää myös arkielämän huolenaiheita. Herbertin isoisä on sairaalassa, joten poika on hermostunut, palaako hän koskaan enää kotiin. Mitä ihmisruumiille tapahtuu, kun se kuolee? Mitä sille tehdään ja mihin se laitetaan? Voiko ruumis herätä eloon?
"Kuopan pohjalla oli kaksi arkkua. Kaksi avointa arkkua. Hän tuijotti arkkuja pitkään. Sitten hän pinkaisi juoksuun." (s.47)
Mielestäni tarina on kirjasarjan kiinnostavin ja kammottavin. Muumiot ja niiden edellä kulkevat hämähäkit ovat pelottavia. Herbert on kasvanut ja kehittynyt persoonana. Tapahtumapaikat ovat perinteisiä, mutta kiehtovia: hautaholvi, hautausmaa ja metsä. Kirjoissa on hassu tapa vakuuttaa lukijalle, että tällaista tapahtuu vain Eldsalassa, joka on erityinen paikka, ja että kolmannen kerran jälkeen sielläkään ei enää tapahdu mitään vastaavaa. Kirjoja voi siis lukea turvallisin mielin.