Unelmien aika

Pieni linnunpoikanen syntyy ja kasvaa pesässä, kunnes se jää omilleen, kun emo ja sisarukset lentävät kauas pois. Sen siivet ovat liian lyhyet lentämiseen, mutta vaeltaa se osaa. Se tutkii saarta ja kohtaa erilaisia eläimiä, jotka kertovat sille oman elämänfilosofiansa. Lopulta se itsekin löytää oman tapansa elää. "Luulen, että tarvitsen jotakin, mihin uskoa." (s.103) Kuka minä olen? Miksi minä elän elämääni siten kuin sitä elän? Mitkä asiat vaikuttavat elämääni? Millainen elämä on mielekästä? Mitä muut ajattelevat tavastani elää? Entä jos en tunne kuuluvani omieni joukkoon? Onko minun pakko hyväksyä rajallisuuteni ja sopeutua? Mikä on elämän tarkoitus? "Epätoivoiset, yksinäiset vuoteni, jotka olen elänyt, sisältävät jotakin, mikä tekee ne erityisiksi ja arvokkaiksi: ne ovat minun, enkä vaihtaisi niitä kenenkään toisen elämään." (s.67) Kaikilla eläimillä on tarkoitus elämälleen. Varis kertoo puhdistavansa maailmaa, mutta linnunpoikanen pitää sitä inhottavana raadons

15-vuotias Saba naitetaan edesmenneen sisarensa aviomiehelle, joka suree rakastettunsa poismenoa väkijuomien voimalla. Onnistuneen hääyön merkkinä toimiva verinen lakana saadaan miehen virottua juuri ajoissa ripustettua koko albanialaisen kyläyhteisön ihailtavaksi. Pyryharakkana pidetystä Sabasta kehittyy oman sukunsa pää, joka pitää huolen, että kaikki oleellinen siirtyy eteenpäin sekä edeltäville että tuleville sukupolville. Ibrahimi on kirjoittanut polveilevan tarinan erään albanialaisen suvun elämästä. Hän kuvaa nimenomaan naisten kohtaloita yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Albanialaisilta naisilta on kaikkina aikoina vaadittu siveyttä, sillä huonon naisen maine on periytynyt aina seitsemänteen sukupolveen saakka. Haureudessa eläminen tai raiskatuksi tuleminen ovat olleet naisen syytä, sillä naisen pitäisi osata kieltäytyä onneaan koettavan miehen edessä. Äidit ovat tehneet raskaitakin päätöksiä huolehtiessaan tyttäristään, joiden syntymää ei juhlittu kiväärin laukauksin kute

Kathy muistelee elämäänsä ja etenkin lapsuuttaan Hailshamin sisäoppilaitoksessa Englannissa. Hän vietti näennäisen huolettomia päiviä maaseudun rauhassa opiskellen taidetta, keräten kirpputorilta omaa tavarakokoelmaa ja tanssien yksin suosikki kappaleensa tahtiin. Kathyn lähimmät ystävät olivat omapäinen Ruth ja kiusattu kapinoija Tommy, joiden kanssa hän kuiskaili salaisuuksia. Sisäoppilaitoksen kasvattajat olivat lapsille etäisiä ja pitivät heidät jokseenkin pimennossa ulkomaailman tapahtumista. Lapset opetettiin siihen, että he olivat erityisiä. Heidän terveydentilansa tutkittiin viikoittain ja heidän taideteoksiaan käytiin arvioimassa säännöllisesti. Mitä pidemmälle Kathy pääsee muistelmissaan, sitä kammottavampia piirteitä tarina saa osakseen. Mietin lukiessani, miksi kirjassa keskitytään niin paljon epäolennaisiin asioihin kuten lasten tavarakokoelmista kertomiseen, taideteosten kuvailuun ja parisuhteiden analysointiin. Halusin mieluummin kuulla, mikä sisäoppilaitos oikeasti on j