Nell on päättänyt ensimmäistä kertaa elämässään olla spontaani ja tilata romanttisen viikonlopun Pariisissa itselleen ja miesystävälleen, mutta päätyykin lomailemaan yksin. Arka ja osaamaton nainen ottaa elämänsä haltuunsa ja yrittää pärjätä omillaan. Nell törmää kahvilassa ja myöhemmin taidenäyttelyssä kirjailijan urasta haaveilevaan ranskalaismieheen ja päätyy istumaan tämän mopedin kyytiin. Öinen Pariisi levittäytyy parin silmien eteen.
"Se tyttö ei ole tehnyt eläessään mitään hurjaa." (s.27)
Kirjan muut kertomukset ovat lyhyempiä välähdyksiä ihmisten rakkauselämään. "Twiittailua' esittelee jalkapalloilijan, jota syytetään lehtien palstoilla vaimonsa pettämisestä. 'Rakkautta iltapäivällä' kertoo avioparista, joka on juuttunut harmaaseen arkeen. ''Pyy pivossa' sisältää juhlat, joissa nainen kohtaa entisen salarakkaansa. 'Krokotiilinnahkakengät' on tarina naisesta, jonka arkiset kengät vaihtuvat salilla toisen naisen hienompiin, ja mitä sitten tapahtuikaan, kun hän laittaa ne jalkaansa. 'Ryöstö' kertoo naisesta, joka kohtaa silmästä silmään koruliikkeen aseistetut ryöstäjät - etenkin yhden heistä. 'Kuherruskuukausi Pariisissa' kulkee kahden vastanaineen pariskunnan mukana vuosissa 1912 ja 2002. He molemmat kokevat tahoillaan ensimmäiset avioliiton haasteensa, mitkä liittyvät miesten uraan. 'Vanha takki' kertoo naisesta, joka haaveilee uudesta takista rikkinäisen tilalle, mutta hänen perheensä on liian varaton. 'Kolmetoista päivää John C:n kanssa' on tarina naisesta, joka löytää polun varrelta puhelimen, johon kilahtaa kuumia viestejä mystiseltä Johnilta. Hän vilkaisee aviomiestään, joka välittää tätä nykyä vain jalkapallon katsomisesta televisiosta, ja omaa nuhjuuntunutta olemustaan peilistä ja tekee päätöksensä. 'Margot' kertoo kahden naisen kohtaamisesta lentokentällä. 'Jouluostoksilla' on tarina naisesta, joka ei osaa tehdä mitään oikein anoppinsa mielestä. Kunpa pääsisi mieluummin Barcelonaan ystävän luokse.
"Herra Warburton on selvästi heikkona häneen. Antaa hänelle vaniljakreemikeksejä kun luulee, ettei kukaan huomaa." (s.173)
Kirjan tarinoista ei huumoria puutu. Välillä ihan hillitöntä menoa. Toki myös vakaviakin aiheita ja suorastaan surullisia, mutta aika lailla niin sanottuja hyvän mielen tarinoita. Niitä sopii lukea sisällä yksin kesäsateen ropistessa ikkunalautaa vasten tai ulkona auringon paisteessa mocktailia siemaillen. Tarinoita itsensä uudelleen löytävistä ja ihmissuhteista uutta oppivista naisista. Kirjan täydeltä kesäviihdettä.
Luin kirjan Samppanjaa ja kirjakarkkeja -lukupiiriin, joka toimii instagramin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!