Helsingin historiaan voi tutustua kummitustarinoiden kautta. Olen aikoinaan käynyt Helsingin kaupunginmuseon kummituskävelyllä. Reitti alkoi Ruiskumestarin talolta ja päättyi kaupunginmuseon ullakolle, jossa kuului yllättäin outoja ääniä, niin että opaskin lakkasi puhumasta. Ilmeisesti ilmavirta tarttui rakenteisiin, mutta oli se silti jännittävää. Voin suositella kummituskävelyä, jos niitä jossain enää järjestetään. Sen aikana tulee tutustuttua rakennuksiin ja saa samalla hieman jännitystä tarinoiden muodossa. Kirjan avulla voi kävellä myös omatoimisesti.
"Ne kertovat paikan menneisyydestä, ovat todisteita siitä, mitä paikalla on joskus aiemmin tapahtunut ja millaisia tunteita henkilöt ovat siellä kokeneet." (s.37)
Suomalaiseen kansanperinteeseen on kuulunut edesmenneiden kanssa kommunikointi muun muassa uhrilahjoin. Kalmanväkeä, jota on saanut esimerkiksi hautausmaan mullasta, käytettiin taikoihin. Kristillinen kirkko on tuonut omat tapansa ja rituaalinsa muun muassa liittyen hautajaisiin. 1800-luvulla on innostuttu parapsykologisesta tutkimuksesta ja spiritismistä uudenlaisen maailmankuvan ja teknologian kuten radion ja valokuvauksen keskellä. Nykyään kummituksiin voi suhtautua sekä tieteellisesti että hengellisesti. Edesmenneet sukupolvet kulkevat tavallaan kanssamme dna:ssa. Kummitustarinat toimivat myös puhtaasti viihteenä. Niistä löytyy opettavaisia tarinoita liittyen itsemurhaan, pettämiseen ja henkirikokseen ja traumaattisia tarinoita liittyen onnettomuuteen, traagiseen rakkauteen ja sotaan. Niissä esiintyvät muun muassa päättömät everstit, entiset huolta pitävät asukkaat ja harmaat rouvat.
"Parhaimpia paikkoja kummitusten havaitsemiseen tuntuvat olevan vanhat rakennukset etenkin, jos niissä on tapahtunut menneisyydessä jotain pelottavaa, traagista tai surullista." (s.40)
Kummitustarinoihin kuuluu oleellisena osana tapahtumapaikka. Ruotsin kruunu päätti vuonna 1747 rakennuttaa sotilaslinnoitus Sveaborgin, minkä Venäjä valloitti vuonna 1808. Helsingistä tuli pääkaupunki vuonna 1812. Kaupungin suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Carl Ludvig Engel vuonna 1816. Pitkänsillan pohjoispuolella asuivat työläiset tehtaineen ja etelässä porvarit esplanadeineen. Teatteri rakennettiin vuonna 1827. Talvi- ja jatkosotien aikana Helsinkiä pommitettiin niin että 109 taloa tuhoutui. Sotien jälkeen aluetta uudelleenrakennettiin. Helsingistä löytyy näin ollen monia kerrostumia, joiden väleistä jännittävät tarinat kurkistelevat.
"Oopperoiden ja teatterien kummitukset ovat erityisesti eurooppalaisessa kummitustarinaperinteessä muuttuneet jo melkeinpä kliseiksi, mutta ehkäpä kulturelleissa ja teatraalisissa paikoissa on sopiva energia tämänkaltaisille ilmiöille ja tarinoille." (s.53-54)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!