Unelmien aika

Neiti Mildred Lathbury on yli 30-vuotias yksinasuva nainen. Hän kokee, että hän ei ole rakastuvaista sorttia. Hän ei ole koskaan tuntenut ketään, jonka kanssa hän olisi voinut mennä naimisiin. Hän pitää itseään harmaana hiirulaisena, joka ei herätä kenessäkään romanttisia ajatuksia. "- kuinka mukavaa oli asua omillaan." (s.22) Oivalliset naiset ovat myönteisellä tavalla naimattomia. Heillä on vapautta ja itsenäisyyttä, sillä he eivät ole sidoksissa yhteenkään mieheen. Sen sijaan heidät kiinnitetään tiukasti yhteisöön. Mildred on varttunut maalaispappilassa papin tyttärenä ja toimittaa edelleen kirkkoaskareita iltapäivisin. Päivät kuluvat järjestössä, joka auttaa köyhtyneitä herrasnaisia. Mildred auttaa myös ystäviään, tuttaviaan ja naapureitaan. Hän toimii muun muassa siivoojana, uskottuna ja muuttokuorman päivystäjänä. Hän pääasiassa ratkoo muiden ihmisten ongelmia. Hän tuntee silti itsensä naimisissa oleviin verraten hyödyttömäksi. "Olen aina pitänyt sinua tasapainoise...

Tuhkimo valmistelee nukkeja juhlia varten. Hän aikoo voittaa parhaan nukketeatteriesityksen palkinnon. Hän haluaisi palkintorahoilla ostaa itselleen kauniin mekon, jonka hän on nähnyt näyteikkunassa. Tuhkimo havahtuu siihen, kun joku varastaa hänen tilkkujaan. Varas jää kiinni ja kertoo tarinan omasta elämästään, joka on köyhempää kuin Tuhkimon elämä. Tytöistä tulee ystävät, jotka kilpailevat reilusti parhaan nukketeatteriesityksen palkinnosta. "Minusta unelma mekosta ei ole sen vähäpätöisempi kuin unelma vuohesta." (s.72) Lastenkirja kertoo Tuhkimon lapsuudesta. Hän kuuntelee äidin tarinoita hyvästä haltiattaresta ja leikkii eläinystäviensä kanssa. Bruno-koira on vilkas koiranpentu ja hiiret auttavat löytämään ompelussa tarvittavat esineet. "Laululinnut tunsivat Ellan unelmat läpikotaisin, koska hänen oli vain pakko jakaa unelmansa joskus jonkun kanssa." (s.9) Lastenkirja kertoo ystävyydestä ja eriarvoisuudesta. Tuhkimon uusi ystävä ei halua olla hyväntekeväisyysko...

Hiiru valmistautuu kouluun. Hän pukeutuu naamiaisasuun, sillä tänään on Halloween juhla. Opettaja kertoo, että kaikki saavat syödä karkkia, mutta Hiiru on kadottanut reppunsa ja sen mukana karkit, puhelimen, avaimet ja koulutarvikkeet. Hiirua harmittaa. Kaverit tarjoutuvat jakamaan omista herkuistaan Hiirullekin. "Asiat kyllä järjestyisivät, vaikka hän ei vielä tiennyt miten." (s.36) Hiirun ystävä keksii suunnitelman, jonka avulla hän uskoo löytävänsä repun. Kaverukset lähtevät matkaan. Saavatko he lopulta vatsansa täyteen karkkia? "Mitä ihmettä te oikein teette?" (s.24) Koululaisille suunnattu helppolukuinen kirja hyödyntää mustavalkoista ja yksiruutuista sarjakuvaa tekstin lomassa. Huumori välittyy etenkin näiden kuvien kautta. "- Kylläpä te näytätte kummallisilta. Keitä te olette?" (s.31)

Kristiina 'Krisse' Kivimaa avaa kahvila Koivun lisäksi hotellin, joka on rakennettu entiseen koulurakennukseen. Elämä muuttuu pelkäksi työnteoksi. Krisse herää varhain aamulla leipomaan ja lopettaa työpäivän myöhään illalla. Olo on riittämätön ja uupunut varsinkin, kun työtaakasta huolimatta rahaa ei kerry tarpeeksi kattamaan kuluja. Huolia lisää etäinen kunnanjohtaja Tommi, jota Krisse ajattelee lakkaamatta, ja mummo, joka on jollain määrittelemättömällä tavalla muuttunut. Krisse yrittää jaksaa, sillä onhan joulu pian tulossa. "- raatoivat kuin orjat pitääkseen pyörät pyörimässä niin hotellilla kuin kahvilallakin." (s.173) Pyhävirta on pieni paikkakunta, jossa ihmiset seuraavat tarkkaan toistensa tekemisiä. Juoruista voi päätellä, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä käytöstä. Pienen paikkakunnan hyviin puoliin kuuluu naapuriapu. Krisse on onnellinen ystävistään ja tuttavistaan. "- joku haluaa vaikka sitten tiskata tiskejä, kunhan saa olla sinun kanssasi." ...

45-vuotias Anni saa vieraakseen ystävänsä Ninnin tyttären Liinan. Hän on asunut 15 vuotta yksin, joten toisen ihmisen läsnäolo asunnossa tuntuu hämmentävältä. Liina tuijottaa puhelintaan hupparin huppu päässään. Ninni mesoaa puhelimen välityksellä siitä, kuinka ongelmatapaus hänen tyttärensä on. Anni kykenee ulkopuolisena tarkastelemaan Liinan elämää ja kiinnostuksenkohteita uusin silmin, mikä ei täysin miellytä Ninniä, vaikka juuri sen vuoksi tytön kyläilemään lähetti. "- yrittäen olla välittämättä Ninnin opettavaisesta sävystä, joka vihjasi, että Annin oli lapsettomana turha kuvitella ymmärtävänsä hänen tytärtään." (s.94) Tarina on jatkoa 'Oikein nurin' kirjalle. Liina innostuu käsitöistä, pyytää päästä neulontatapaamiseen ja tekee uudesta harrastuksestaan someen videoita. Anni keskittyy käsitöiden sijaan tarkkailemaan miespuolista lankakauppiasta. Hän ei ole seurustellut sen jälkeen, kun hän viisitoista vuotta sitten erosi Jaakosta. Anni kokee, että käsityöt auttoi...

Kummitus ei halua kummitella, vaan nukkua, mutta se ei saa unta. Sitä pelottaa kaikki linnasta kuuluvat äänet. Se lähtee etsimään parempaa nukkumapaikkaa, mutta löytääkin vain lisää pelottavia ääniä. "Siispä minä lähdin etsimään... hiljaisuutta." Lasten kuvakirja näyttää, kuinka maailma on täynnä ääniä. Kummitus tutustuu erilaisiin ääniin, jolloin ne muuttuvat pelottavista tutuiksi. Varsinkin oman kodin äänet ovat ihan tavallisia. Omassa sängyssä on turvallista nukkua. "Meitä ympäröivät monenlaiset kovat ja hiljaiset äänet päivisin ja yölläkin. Jos kuulostelet ja tutkit tarkkaan, huomaat mistä äänet tulevat." Kuvakirja opettaa lapsille, että nukkuminen omassa sängyssä on turvallista ja mukavaa. Yön äänet ovat ihan tavallisia, joten niitä ei tarvitse pelätä, vaikka pimeässä maailma näyttääkin toisenlaiselta kuin päivällä.

Kummitus asuu vanhassa linnassa. Hän on säikky ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Hän päättää etsiä ystävän, jonka voisi kutsua yökylään. Kaikki ovat kiireisiä omien askareidensa parissa. Viimein kummitus löytää jonkun, jota ei ole tavannut aiemmin ja johon voi tutustua. "'Olemmeko me nyt siis kavereita?' pikku kummitus kysyi äkkiä uudelta leikkikaveriltaan." Kaverit eivät aina ehdi leikkiä. Syy saattaa olla, että tänään ei sovi, mutta joku toinen päivä sopii hyvin. Kaverin täytyy ensin syödä tai hoitaa omia askareita ennen kuin pääsee kyläilemään. Joku kaveri saattaa tarvita erityistä tukea voidakseen olla kylässä. "'Tulisitko kanssani linnaan yöksi? Siellä on niin yksinäistä.'" Lasten kuvakirja osoittaa, kuinka yksinäisyyteen ei kannata jäädä jumiin. Uusia kavereita kannattaa yrittää etsiä, jos vanhat tutut ovat alituiseen kiireisiä omissa puuhissaan. Ystävien poissaoloa ei ehdi surra uuden kaverin kanssa leikkiessä. Vanhojen tuttujen kanssa oleminen t...

Clementine 'Emmy' Ryder on pakannut lava-autonsa, jättänyt taakseen uransa ja poikaystävänsä ja palannut takaisin lapsuuden kotitilalle. Emmyn bestis Teddy Andersen johdattaa adhd-diagnoosin saaneen ja impulsiivisia päätöksiä tekevän ystävänsä viettämään iltaa Paholaisen Buutsi baariin, jonka uusi omistaja Luke Brooks ei saa silmiään irti Meadowlarkin mussukasta. Mies yrittää viilentää tunteitaan muistuttamalla itseään siitä, että Emmyn perhe on aikoinaan ottanut hänet siipiensä suojaan. Emmyn veljet Gus ja Wes pitäisivät viimeistään huolen siitä, että hän ei kajoaisi parhaiden ystäviensä pikkusiskoon. "Mikään ei vetänyt vertoja sille, miltä rakkaiden ihmisten seurassa oleminen tuntui." (s.18) Romanttisen tarinan tapahtumapaikka on pikkukylä, jossa ihmiset pukeutuvat cowboy-tyyliin ja ratsastavat hevosilla. Ajoittain syntyy baaritappeluja, joiden tuoksinassa ylisuojelevat miehet saattavat nostaa naisensa olalleen. Tarina kulkee ennalta-arvattavan täydellistä kulkuaan....

48-vuotias Minna Niemelä on päättänyt viidentoista vuoden avioliittonsa ja muuttanut isoäidiltään perittyyn asuntoon Joensuuhun. Lapsuuden kotikaupunki herättää muistoja, jotka virtaavat keski-ikäisen naisen lävitse. Tietoisuuteen nousee lisäksi suvun tarkoin varjeltu salaisuus, mikä saattaa lopulta muuttaa kaiken. "- kuinka paljon paremmalta tuntui herätä uuteen aamuun yksin kuin toimimattoman parisuhteen riuduttamana." (s.65) Kirja kertoo paluumuutosta kotiseudulle, nostalgisista muistoista ja rakkauden kaipuusta. Esiin nousee normatiivinen elämänkaariajattelu. Minna on kokenut onnellisen lapsuuden, parikymppisten menovuodet ja vakiintumisen parisuhteeseen. Hän ajattelee, että jokaisen naiseksi varttuvan elämään rantautuu jossain vaiheessa sydänsuruja. Hän ihailee omien vanhempiensa parisuhdetta ja tuntee helpotusta saadessaan kyseenalaistamatta elää vapaaehtoisesti lapsettoman elämää. "- Onneksi te ette koskaan painostaneet minua hankkimaan lapsia, sanoin tuskin kuulu...

Tunteet tulevat ja menevät. Ne tuntuvat sekä mielessä että kehossa. Niihin ei voi vaikuttaa, mutta oman käytöksen voi valita. "Joka päivä ja joka hetki sinun mielesi ja kehosi reagoi erilaisilla tunteilla johonkin, mitä tapahtuu." (s.2) Lastenkirja opettaa tunteista. Lukija saa vinkkejä tunteiden tunnistamiseen ja hallintaan. Kuvituksena on Mauri Kunnaksen kirjoista tutut kuvat. "Mitä voisit tehdä, jotta saisit tilaa mukavammille tunteille ja paremmalle ololle?" (s.24) Viha on kiinnostava tunne. Se kertoo siitä, että kokee tulleensa kohdelluksi epäreilusti. Vihan voimalla pystyy hoitamaan asioita ja korjaamaan tilanteen. Pelko laittaa mielikuvituksen laukkaamaan. Mieleen muodostuu uhkakuvia. Onneksi ihminen osaa kuvitella myös jotain mukavaa. "Nukkumaanmeno voi tuntua kurjalta ja vähän pelottavalta. Joutuu lopettamaan päivän touhut ja lähtemään yksin unten maille." (s.36)

Vennin ystävä kertoo matkastaan lentokoneella etelään. Siellä on yötivoli, delfiinejä ja palmuja. Vennin isä keksii retken miljoonan tähden hotelliin. Mukaan tarvitaan teltta, makuupussit ja eväät. Matka taittuu bussilla ja perillä odottaa metsä ja tuikkivat tähdet taivaalla. "Tuntuu kuin kasvit tulisivat koko ajan lähemmäs. Ne kutittavat poskiani. Ehkä ne haluaisivat kahmaista minut syliin." Lasten kuvakirjan tunnelma on lempeän rauhallinen. Mira Mallius on luonut kirjaan kollaasimaisen kuvituksen. Kirja houkuttelee nauttimaan lähiluonnosta ja yksinkertaisesta elämäntavasta, jossa eletään rauhassa, keskitytään olennaiseen ja karsitaan kiirettä ja kulutusta. "Kuulun sinä kuulun minäkin mykistävän ihmeelliseen kaikkeuteen."

Suomalainen kulttuuri on Mirja Hämäläisen Ystävyys kirjan mukaan parisuhde- ja lapsiperhekeskeinen. Kyseisiä elämäntapoja tuetaan julkisin varoin ja niihin liittyviin rakenteisiin kohdistetaan poliittisia toimia. Parisuhteen ja lapsiperheen muodostamisesta palkitaan ja toisista elämäntavoista rangaistaan. Näille muille elämäntavoille ei välttämättä ole edes sanoja. Yleensä niitä kuvataan parisuhteen tai lasten puutoksella. "Vaikka naimisissa oleva ihminen on norminmukainen, epäilen, että naimattomat, lapsettomat ja parisuhteettomat ihmiset todellisuudessa pyörittävät montaa asiaa yhteiskunnassamme -" (s.136) Kirjassa kerrotaan, että yhteiskunnassa parisuhde ja lapsiperheellisyys kiilaavat ystäväajan edelle. Minulle tuli kirjaa lukiessa yllätyksenä, että joku ajattelee, että aikuisen pitäisi viihtyä kotona perheen seurassa ja että ystävyys liitetään nuoruuteen. Kuulostaa siltä, että äidit halutaan sitoa puolisoon ja lapsiin, kun kielletään ystävät. Kirjassa todetaan, että naim...

30-vuotias Anni työskentelee Käsityöyrittäjille Näkyvyyttä -hankkeen projektipäällikkönä. Hän asuu rivitalokolmiossa yhdessä kihlattunsa rakennusalan yrityksen perustaneen Jaakon kanssa. Sukulaiset odottavat malttamattomina häitä ja lapsia, mutta kulissien takana Annilla ja Jaakolla on parisuhdeongelmia. Jaakko viettää kaiken aikansa töissä. Anni ei osaa muuta kuin murehtia yksin ollessaan. Hänen on vaikea hyväksyä, että oma yritys menee Jaakon elämässä kaiken muun edelle. Annin ystävä Niina innostaa hänet perustamaan blogin. Sen myötä Annille aukeaa aivan uudenlainen elämä. "Blogien tunnelma oli kodikas, välillä suorastaan idyllinen." (s.71) Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin nettiin pääsee vain pöytätietokoneelta ja blogit ovat uusi ja ihmeellinen harrastus. Blogistania on ihana oma kuplansa, jossa kannustetaan toisia ja hymyillään sisäpiirijutuille. Harrastajat ovat naisia, jotka kokevat, että yhteiskunta asettaa heille liian kapean roolin. Heidän harrastuksiaan...

Kaksoset Ottilia ja Roland muuttavat Armon ja rakkauden orpokotiin. Johtajatar neiti Isabella Söderholm ja hovimestari Viktor ottavat heidät lämpimästi vastaan, vaikka köyhässä orpokodissa on melkein yhtä kylmä kuin ulkona lumipyryssä. Ottilia ja Roland kantavat mukanaan Puhuvan Hengen kaappia, joka on jäänyt heidän haltuunsa, kun he esiintyivät loihtutaiteilija ja antispiritisti Mestari von Hofenstaufenin Taikuuden Teatterin taikashowssa. Kaappi on epäkelpo esityksiin, sillä se tekee asioita oman mielensä mukaan. "Kuviossa oli jotain perin hämärää, mutta kuinka kaivaa totuus esille?" (s.87) Lastenkirja kuvaa lasten, naisten ja köyhien yhteiskunnallista asemaa Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800-luvulla. Tunnelma on maaginen, ja tarina on jännittävä. Lukija on lasten puolella ja toivoo heille oikeudenmukaista kohtelua. "'Ei köyhyydessä ole mitään hävettävää. Kuka tahansa voi joutua vaikeuksiin ja tarvita apua.'" (s.58) Mistä kaksoset Ottilia ja Roland ovat kot...

Karoline kirjoittaa romanttisia nuortenkirjoja, kun taas Love Sandström julkaisee korkeakirjallisuutta. Kirjailijat kohtaavat toisensa noloissa merkeissä Göteborgin kirjamessujen jatkoilla karaokebaarissa. Kustantamo innostuu kohtaamisesta ja ehdottaa yhteisen kirjan kirjoittamista. Karolinen kirjat päättyvät onnelliseen loppuun, kun taas Love kirjoittaa aina jotain traagista. Löytävätkö kirjailijat molempia tyydyttävän loppuratkaisun? "Jos kirjallisuusmaailma olisi yläaste, minä olisin tyttö joka valittaisiin liikuntatunneilla viimeisenä joukkueeseen, kun taas Love Sandström kruunattaisiin tanssiaisten kuninkaaksi." (s. 15) Kirjan lähtöasetelma muistuttaa koulumaailman tilannetta, jossa luokan tunnollisin tyttö laitetaan istumaan huonokäytöksisen pojan viereen olettaen, että tyttö saa pojan rauhoittumaan ja tekemään töitä. Karoline ottaa päävastuun kirjoitusprosessista ja kaiken lisäksi kuluttaa vapaa-ajat ex-miesystävänsä häiden järjestelyihin. Marcus Dahlgaard on mies, jok...

Nainen kirjoittaa ajatuksiaan elämästä ja äitiydestä. Hän heittää kolikkoa ja saa kysymyksiinsä vastaukseksi kyllä tai ei. Hän analysoi rooliaan yhteiskunnassa ja peilaa elämäänsä menneisyyteen ja tulevaan. Hän pohtii kirjoittamistaan ja luovaa prosessiaan. Hän elää kuukautiskiertonsa mukaan. Hän synnyttää sanoja, jotka elävät ihmisissä. "- I don't really care if the human race dies out." (s.162) Kertoja ei ole koskaan halunnut olla äiti. Hän ei halua synnyttää ihmistä kärsimään. Hän pohtii juutalaisen sukunsa menneisyyttä ja holokaustia. Hän haluaa olla vapaa ja elää omien arvojen mukaista elämää. Sukupolvelta toiselle siirtyvä suru loppuu häneen. "I like being alone. It is hard to be around other people." (s.121) Kertoja toteaa, että yhteiskunnan mielestä äitiys on tärkeintä, mitä nainen voi tehdä. Yhteiskunta haluaa naisen olevan äiti, jotta hän ei tekisi jotain muuta. Ihminen, joka valitsee toisin, on kyseiselle elämäntavalle uhka. Kertojan mielestä moni elä...

Rina ja Jin asuvat tulevaisuuden Japanissa, jossa ilmastokriisin myötä on jo pitkään eletty vapaaehtoisesti lapsetonta elämää. He seuraavat uutisista tietoja elinkelpoisena säilyneille alueille saapuvista pakolaisista. Rina auttaa säännöllisesti vapaaehtoistyönä erästä ikääntynyttä naista. Uutisissa kerrotaan yllättäin, että Japani irtautuu sopimuksista ja luopuu lapsilukusuosituksista. Rinan miesystävä Jin on varakkaasta suvusta, joka alkaa painostaa miestä lasten tekoon ja dynastian luomiseen. Rina on kauhuissaan, kun hänen elämäntapaansa uhataan. "En tunne ketään, jonka voisin kuvitella tahtovan oman vauvan" (s.40) Kirjan keskiössä on ystävyys. Maailmassa, jossa lapsiperhe ei ole keskiössä, ystävät nousevat merkittävään rooliin elämän jakajina. Ystävien kanssa käydään luottamuksellisia keskusteluja, pyydetään tukea, jaetaan ajatuksia ja vietetään aikaa. Rina esimerkiksi käy ystäviensä kanssa keramiikkakurssilla. Hän on tottunut jakamaan arkensa aikuisten kesken. Ystävät ko...

17-vuotias Santra Sarkkinen on kadonnut vietettyään perjantai-iltaa ystäviensä kanssa Harjulla Jyväskylässä. Santran paras ystävä Pilke, ammattikoulun huonetoveri Antero ja serkku Lumi kokoontuvat puhumaan tapauksesta uimarannan viereiselle harjanteelle halloween-yönä. Mitä tapahtui Santra Sarkkiselle? "- mä luotin siihen, että universumi järjestää jutut mulle kivaksi aina lopulta." (s.15) Ihmisissä on monia eri puolia. Jokainen on vähän eri rooleissa eri tilanteissa ja eri ihmisten seurassa. Jokaisella on asioita, joita jakaa vain tiettyjen ihmisten kanssa tai pitää ne täysin itsellään. Kirjassa käsitellään rankkoja aiheita alkoholismista huumeiden käyttöön ja niiden herättämiä tunteita ja ajatuksia häpeästä ja syyllistämisestä ennakkoluuloihin ja empatiaan. Kirjassa pohditaan, kuinka ihmistä ei voi muuttaa, sillä vain hän itse voi päättää muuttua. "Mä löytäisin oman tieni, niin kuin sellaisen ilmansuunnan, jota ei edes ollut olemassa." (s.18) Ihmisen katoaminen va...

Ann Stilwell muuttaa kesäksi New Yorkiin työskennelläkseen goottilaisessa The Cloisters -museossa. Kuraattori Patrick Roland valmistelee tulevaisuuden ennustamiseen liittyvää näyttelyä. Hänen työtoverinsa Rachel Mondray on tutkinut tarotin historiaa. Heidän haaveenaan on löytää kokonainen korttipakka, jota on aikoinaan käytetty ennustamiseen. Ann ei usko mahdollisuuteen ennustaa tulevaisuutta. Hän on kiinnostuneempi katselemaan, kuinka puutarhuri Leo Bitburg huolehtii museon myrkyllisistä kasveista. Ann nauttii museon viileydestä kesähelteiden koetellessa kaupunkia. Valitettavasti työpäivien edetessä ilma käy myös sisällä tukalaksi erinäisten toksisten ihmissuhteiden vuoksi. Varsinkin ruumiin löydyttyä. "What if our whole life - how we live and die - has already been decided for us? Would you want to know, if a roll of the dice or deal of the cards could tell you the outcome?" (s.2) Ann työskentelee historian ja esineiden parissa mieluiten yksin. Hän on sitkeä ja pitkäjäntein...

Nelikymppinen Assi työskentelee kirjanpitäjänä ja elää lapsivapaata elämää paritalonpuolikkaassa yhdessä avopuolisonsa Olli-Pekan kanssa. Hänen pysähtyneeseen elämäänsä tulee tilaa tarkastella omia haaveita, kun hänet yllättäen lomautetaan. Hän pohtii pitkää parisuhdettaan, tyhjentää perinnöksi saatua taloa ja osallistuu talviretkeilykurssille. Hänen on viimein aika tehdä muutoksia. "Parisuhteen ei pitäisi olla tällaista, Assi ajatteli äkkiä. Ajatus tuntui yhtä kylmältä kuin syyskuinen sää hänen ympärillään." (s.27) Assi ja Olli-Pekka ovat olleet yhdessä kaksikymmentä vuotta. Miehen taipumus huoliajatteluun ja pakko-oireiseen käytökseen kuormittavat Assia, joka kaipaa elämäänsä mukavia asioita. Hän havahtuu ajatukseen, että hänellä ei ole mitään omaa. Hän on hylännyt haaveensa ja asettanut muut ihmiset itsensä edelle. Hän ymmärtää, että hänen on otettava vastuu itsestään ja tehtävä itselleen mielekkäitä asioita, vaikka ei saisi niille muiden ymmärrystä ja hyväksyntää. "-...