"Oi Valtiattateni
Kuningattareni
paljastan mahtiasi kaikissa maissa
kuulutan kunniaasi" (s.70)
Runot ovat mahtipontisia, voimallisia, sotaisia, koskettavia, ylistäviä, raakoja ja kaikkivoipaisia. Ne kertovat jumalista ja kirjoittajan suhteesta heihin. 4000 vuotta sitten Mesopotamiassa (nykyinen Irakin alue) kirjoitetuissa runoissa on kuvattu myös omakohtaista kokemusmaailmaa elämän vastoinkäymisistä.
"minulla ei ole enää pääsyä huoneisiini
synkkyys peittää päivän
valo muuttuu lyijyiseksi
varjot lähenevät
peljättävä etelämyrsky verhoaa auringon" (s.80)
Suomentaja Minna Ronkainen esittäytyy kirjailijaksi ja ortodoksisen teologian opiskelijaksi. Hän on kääntänyt tekstin yhdysvaltalaisen yliopisto-opettajan Betty De Shong Meadorin englanninkielisestä käännöksestä. Tämä puolestaan on tehnyt käännöstyönsä alkukielestä eli nuolenpääkirjoitetusta sumerista. Arkeologit ovat löytäneet mesopotamialaiset savitaulut 1900-luvulla. Osa riveistä on tuhoutunut.
"Ei vavissut
vapaaehtoisesti
ei pyyhkinyt nenäänsä maahan
eikä painanut huuliaan tomuun" (s.24)
Ronkainen kokee, että halu koskettaa pyhää ja tulla pyhän koskettamaksi on ajatonta. Samoin taiteen luominen. Ronkainen näkee tarpeelliseksi korostaa Enheduannan naissukupuolta, vaikka toteaakin, että se ei ole tärkeintä. Esipuheessa esitellään joitain muitakin naistaiteilijoita kuten Hildegard Bingeniläinen (1098-1179).
"- runoutta ja hymnejä tuottavia merkittäviä naisia on ollut kautta maailman eri uskontojen piirissä." (s.13)
Enheduannan runoista välittyy Inannan kaikkeus. Hän on kaikki, ja kaikki on hänen. Inanna on kaikkivaltias. Enheduannan tehtävä on ylistää, palvoa, pyytää ja kiittää. Hän on erityisessä asemassa suhteessa jumalattareen. Hän huolehtii oikeaoppisista rituaaleista. Runoissa elää 4000 vuoden takainen kulttuuri ja uskonto.
"sallittakoon minun seisoa edessäsi
loistakoot silmäsi puoleeni
arvioi minua" (s.69)
Olisin toivonut kirjaan kuvitusta alkuperäisistä savitauluista ja tekstiä Betty De Shong Meadorin käännöstyön etenemisestä. Suomentaja Minna Ronkainen toteaa, että hän ei ole mesopotamialaisen kulttuurin ja uskontojen asiantuntija, mikä on varmasti vaikuttanut siihen, että kirjasta ei löydy tekstiä Mesopotamian historiasta, kulttuurista ja uskonnosta. Runot ovat esillä sellaisenaan tai ennen kaikkea osoituksena muinaisesta taiteesta ja kirjoittamisen lahjasta.
"ja ylistetty olkoon Nisaba
kirjoitamisen jumalatar" (s.39)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!