J.S. Meresmaa: Khimaira

19-vuotias Sara on aloittanut parisuhteen Iinan kanssa. Iina seurustelee yhteisestä sopimuksesta samaan aikaan myös Tuukan kanssa. Saran vanhemmat eivät tiedä tyttärensä seksuaalisesta suuntautumisesta. He ovat vanhoillisen uskonnollisia, joille ei ole helppo puhua asiasta.

"Usein tuntuu, että tämä on ei-kertomisen kulttuuri.

Kätkemisen, peittelyn

ja vaikenemisen kulttuuri." (s.170)

Sara elää muutosten aikaa. Hän pyrkii itsenäistymään, vaikka vanhempien vaikutuspiiri on edelleen vahva. Saraa vaivaavat perheen menneisyyteen liittyvät vaietut asiat. Hän yrittää olla itsestään avoin yksi askel kerrallaan.

"Valokuva on todiste siitä, että jokin

oli siinä hetkessä

siinä paikassa

olemassa." (s.29)

Khimaira on tarina itsensä hyväksymisestä. Se kertoo rakkaudesta ja kasvukivuista. Tarina on vimmainen ja raastava. Räntää sataa ja lasinsirut poksahtelevat. Multa tahrii ja salamat lyövät. Yön pimeys on nielaista ennen kuin tähdet ehtivät syttyä.

"Olen koettanut niin pitkään olla

toisille täydellinen,

että musta on vaivihkaa tullut

itselleni muukalainen." (s.171)

Khimaira on tunteita herättävä säeromaani. Nuorten ajatusten ja elämän kuvailu on uskottavaa ja koskettavaa. Herää halu suojella ja kannatella. Ojentaa tähtikartta. Löydät kyllä oman tiesi. Luotat vain siihen, että jonain päivänä taivas selkenee.

"On vaikeaa tehdä oikeita päätöksiä elämässään

ellei tunne totuutta itsestään." (s.176)