Kuusitoistavuotias Wendy kokee elämänsä ankeaksi perheensä palvelijana kotonaan Lontoossa. Hän haikailee Mikä-mikä-maahan matkaamisesta, mutta Peter Pan ei vain saavu hakemaan varjoaan, jotta Wendy pääsisi hänen kanssaan matkaan. Wendy menee joelle ja tekee sopimuksen Kapteeni Koukun kanssa. Hän antaa merirosvolle Peterin varjon maksuksi edestakaisesta matkasta. Tietysti asiat eivät mene aivan niin kuin Wendy on suunnitellut. Kapteeni Koukulla on vaarallisia suunnitelmia, Peter Pan on kadonnut, kadonneet pojat ovat riidoissa keskenään ja Helinä-keiju ei ole Wendyn suurin ihailija, mutta silti tytön on keksittävä keino pelastaa koko Mikä-mikä-maa.
"Mikä-mikä-maa ei ollutkaan niin yksinkertainen - tai viaton - kuin Wendy oli luullut." (s.106)
Wendy on tyttö, joka ei sovi muottiin. Hän ei osaa käyttäytyä oikein. Hän puhuu liikaa. Hän kirjoittaa satuja, mitä vanhemmat eivät hyväksy. Häntä vaaditaan aikuistumaan. Wendy kokee erilaisuutta, kun muut eivät hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Häntä syrjitään. Kukaan ei halua puhua hänen kanssaan. Wendy huomaa, mitä haasteita tytöt yleisestikin kohtaavat elämässään. Tytöillä on liian vähän rooleja valittavanaan. Heidän elämänsä on vaarallista ja rajoitettua. Varsinkin jos ihonväri on tummempi.
"- keiju vain teki. Mitä ikinä halusi. Usein seuraukset olivat sanoin kuvaamattoman hurmaavia. Kun Wendy teki mitä halusi, ihmiset pahastuivat." (s.170)
Peter Panin ja Kapteeni Koukun välinen ikuinen taistelu on jokseenkin ahdistava. He ovat jumissa näennäisesti pysähtyneessä ajassa, vaikka kello tikittää myös Mikä-mikä-maassa. He eivät pääse toisistaan eroon. He ovat jumissa ajassa. Peter ei halua ikääntyä. Koukku janoaa menetettyä nuoruuttaan. He eivät osaa nauttia kuluvasta ajasta, vaan katsovat joko menneeseen tai tulevaan. He eivät näe omaa napaansa pidemmälle.
"Big Benin kellot kumisevat uhkaavasti kaikkien kaupungin kirkonkellojen ohella ilmeisenä tarkoituksenaan julistaa surusanomaa ajan kulumisesta, kuoleman lähestymisestä ja päivälliskeiton jäähtymisestä." (s.11-12)
Tarina on tuotu hienosti nykyaikaan. Kirjassa käsitellään ajan kulumista, muutoksen välttämättömyyttä, sukupuolirooleja ja ympäristöstä huolehtimista. Yksi mieleenpainuvimmista Wendyn seikkailuista on taistelu tenhokkaita vastaan. Ne vangitsevat uhrinsa näyttämällä kehossaan välkkyviä kiinnostavia kuvia. Kirja kyseenalaistaa nykyajan tavan olla liikaa kiinni somemaailmassa todellisen maailman sijasta.
"Nuorena sitä kuvittelee, että maailmassa on tilaa sille, mitä olet ja mitä haluat... Ja sitten sitä hoksaa, että aikuisten maailma on vielä rajoittuneempi kuin lasten." (s.94)
Wendy kokee Mikä-mikä-maassa elämänsä seikkailun. Hän oppii, kasvaa ja kehittyy. Hän huomaa selviytyvänsä hyvin itsenäisesti. Wendy luottaa omaan ääneensä ja puheidensa vaikutukseen. Hän löytää elämälleen tarkoituksen. Hän ymmärtää voivansa muuttaa maailmaa.
"Wendy halusi olla oman elämänsä sankaritar, jos ei muuta." (s.49)
Onpa kiva, että tämä tarina on tuotu nykypäivään! Voisin harkita lukemista.
VastaaPoista