Greta ja Kai elävät köyhien ja riitaisten vanhempiensa luona toisiinsa tukeutuen. Eräänä aamuna ulkona pyryttää lunta, vaikka pitäisi olla kesä, ja Kai on kadonnut. Vanhemmat eivät muista lastaan, eikä häntä näy valokuvissa. Gretan mielenkiinto kohdistuu eriskummalliseen taloon, joka on ilmestynyt yön aikana kylän kukkulalle. Hän lähtee tutkimaan asiaa ja löytää itsensä keskeltä satuja.
"'Tulitikkutytön ansiosta me olemme kaikki täällä tänään...', hänen edellään kulkeva Suri vastasi. 'Kerrotaan, että hän sai tarpeekseen aikuisten tarinoista ja päätti muuttaa omaa tarinaansa. Hän oli meistä ensimmäinen." (s.55)
Talventaika on kaltoinkohdeltuja lapsia varten. Siellä on kaikkea, mitä lapset kaipaavat kuten haleja, suukkoja ja 'joku', joka auttaa. Lapset ottavat oman elämänsä omiin käsiinsä, kun aikuiset eivät kykene huolehtimaan heistä. Heidän ei ole pakko olla aikuisten tarinoiden vankina, vaan he voivat alkaa kirjoittaa omaa tarinaansa. Lapsilla on ensin oltava itsetuntemusta, itseluottamusta ja tarvittavat tiedot ja taidot, jotta ratkaiseva irtiotto voi tapahtua. Kirja käsittelee sitä, kuinka perheväkivalta vaikuttaa lapseen sekä fyysisesti että henkisesti. Lapsen ei ole pakko sietää tilannetta ja elää siinä. Hänen täytyy saada kuulla, että hän ei ole yksin tai ainoa laatuaan. Hänen ei tarvitse tuntea häpeää ja salata tarinaansa.
"Kautta aikain lapset ovat sietäneet jos jonkinmoista kamaluutta aikuisilta, ja se tarina toistuu aina vain toistumistaan." (s.63)
"- aikuiset eivät hallitse omia tarinoitaan. Kun he kasvavat aikuisiksi, he siirtävät oman surunsa ja vihansa eteenpäin uusille lapsille, ja sitten nämä lapset tekevät niin jälleen omille lapsilleen." (s.63)
Talventaiassa kaikki tarinat ovat läsnä. Tarinankertojain kilta on kuin Tylypahka, jonka opettajat ja oppiaineet ovat eriskummallisia. Osanottajat ovat jakautuneet pöytiin asemansa mukaisesti. Taitotaso näkyy viittojen väreissä. Ruoan tarjoilee joukko 'jokuja', jotka palvelevat itseään vähätellen ja ilman palkkaa. Lähellä sijaitsee Hämärmetsä, jonne ei saa mennä. Koulutarvikkeet täytyy ostaa taianomaisista kaupoista. Karkkikauppakin on, tottakai. Lapset ja heidän haasteensa ovat samankaltaisia kuin Lumikin tai Tuhkimon pahojen sisarpuolien.
"Miksi Greta ei saanut aikuisilta apua, tai miksi aikuiset eivät vain hakeneet Kaita turvaan?" (s.110)
Jokainen meistä voi päättää, kirjoittaako kauhutarinaa vai onnellisia loppuja.
Voi, tän haluan lukea heti eli meen varaamaan heti.
VastaaPoistaTän mä luen!
VastaaPoista