1800-luvulla kirjoitetut kauhunovellit ovat merkillisesti tavattoman kiehtovia. Sheridan Le Fanu tiivistää tunnelmaa sivu sivulta, kunnes pääsee loppuhuipentumaan. Kirja sisältää neljä novellia: Vihreää teetä, Carmilla, Selonteko oudoista häiriöistä Aungier Streetillä ja Lapsi joka lähti haltijatarten matkaan.
"- aikalaiskriitikot pitivät häntä vanhanaikaisena ja epämuodikkaana, vaikka hänen teoksensa myivät erinomaisesti koko hänen uransa ajan." (s.6)
Vihreää teetä sisältää tarinan, jonka voi tulkita joko realistisesti tai fiktiivisesti. Se kertoo papista, joka kärsii mielenterveysongelmista tai paholaisapinan piinasta. Tri Hesselius kiinnostuu tapauksesta ja haluaa tutkia sitä. Ikäväkseni tarina loppuu juuri, kun se alkaa käydä kiinnostavaksi. Pidän eniten tapahtumapaikasta, joka on vanha talo, jossa on kynttilävalaistus ja kirjastohuone.
"Hän joi melkoisesti vihreää teetä, eikö vain?" (s.18)
Carmilla kertoo nimensä mukaisesti vampyyrista nimeltään Carmilla. Hän vaeltaa ilman fyysisen maailman rajoituksia turmellakseen nuorten naisten terveyden ja viattomuuden. Carmilla on lumoava, puoleensavetävä, aristokraattinen ja ikiaikainen. Romanttisessa kauhutarinassa kiehtovinta on tunnelma, jota ei löydy mistään muualta kuin goottilaisesta kauhukirjallisuudesta: sumussa lepäävä maaseutu linnoineen, raunioineen ja hautausmaineen kuun kurkistaessa pilvien raosta. Kiinnitin huomioni vampyyrin kuvaukseen. Carmilla joutuu palaamaan arkkuunsa nukkumaan, mutta kulkee ihmisten joukossa päivisin. Hänet on sidottu omaan nimeensä, josta voi tosin muodostaa anagrammin. Hänen kädenpuristuksensa on niin voimakas, että se aiheuttaa voimattomuutta loppuelämäksi. Hän jättää jälkeensä kaksi pientä hampaiden purentajälkeä kaulalle. Tarinassa karmivinta on vampyyrin metsästys.
"'Sinä olet minun, ja me olemme yhtä ikuisesti.'" (s.88)
Selonteko oudoista häiriöistä Aungier Streetillä kertoo serkuksista, jotka asettuvat asumaan entiseen hirttotuomarin taloon, jossa tietenkin kummittelee. Mielestäni on karmaisevaa, että kummitus voi koskettaa todellista maailmaa ja tehdä siellä asioita. Itselleni uusi tuttavuus on rottien esiintyminen kauhukirjallisuudessa. Hämmästyin seikkaa lukiessani Bram Stokerin novelleja. Täytyy todeta, että vilkaisin lukiessani kerran jos toisenkin olkani yli. Kirjailija oivalsi itsekin tarinansa pelottavuuden ja tehosti vaikutelmaa kirjoittamalla tarinan loppuun: '- hyvää yötä ja kauniita unia'.
"Viimein
kukko kiekui ja pois haihtui
pahahenki, joka oli pitänyt minua orjanaan koko kauhean yön." (s.168)
Lapsi joka lähti haltijatarten matkaan on surullinen tarina köyhästä perheestä, joka menettää nuorimman poikalapsensa. Perhe asuu Lisnavouran kukkulan varjossa. Siellä hyvät ihmiset eli haltijat asuvat. Perheen äiti suojaa kotiaan vihkiveden, mehitähden, vuorisaarnien ja hevosenkenkien avulla, mutta mikään ei voi estää tapahtumaa. Tämänkin tarinan voi tulkita joko realistisesti tai fiktiivisesti.
"He elämöivät yhdessä, ja heidän kasvonsa olivat kääntyneet kohti Lisnavouran kuuluisaa kukkulaa." (s.198)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!