Mika Waltari: Joulutarinoita

Joululehtiin kirjoitetut joulua eri näkökulmista kuvailevat tarinat on koottu kirjaksi. Tarinoita kuvataan takakannessa herkiksi, elämänviisaiksi ja hiljaisen humoristisiksi. Aiheina ovat perhe, rakkaus, yksinäisyys, suomalaisuus, luokkaerot, elämänkulku, sukupolvien ketju ja kaupungin ja maaseudun suhde toisiinsa. Tarinoista löytyy myös sota-ajan joulu. Aika paljon koiria. Yksi possukin. Pääteemana on joulurauha, joka löytyy sydämestä.

"Kirjat eivät pettäneet, ne antoivat unohduksen, mielikuvituselämän lyhyen, häviävän onnen." (s.151)

'Insinööri Jalovaaran uskomaton seikkailu' johdattaa Karhulan kanssa vedon lyöneen Jalovaaran nimensä mukaisesti uskomattomaan seikkailuun, jonka lopputulosta en olisi osannut tarinan alkaessa arvata. Jalovaara on nimittäin sitä mieltä, että osaa varjostaa ihmisiä yhtä hyvin kuin rikospoliisi. Karhula osoittaa Jalovaaralle sattumanvaraisen varjostuskohteen ja käskee miestä pysymään tämän kannoilla vuorokauden ajan.

"Joulu kuin joulu, aina se jollakin tavoin tuli vietetyksi, eihän hän ollut tunteellinen." (s.105)

'Pieni villipeto' on Waltarin panostus orpolapsista kertovien joulutarinoiden joukkoon. Tuomari Jankko, joka kokee olonsa kiusaantuneeksi lasten parissa, saa ristikseen kaukaisen sukulaistytön siksi aikaa, kunnes hänelle löytyy uusi koti. Arvata saattaa, miten lopulta käy.

"Eihän lapsesta voinut olla muuta kuin häiriötä. Se oli selvä." (s.117)

"Kapinalliset naiset" tarinassa kaksi naista pohtii, kuinka he tekevät huonoa työtä huonolla palkalla ja huolehtivat siinä sivussa vanhenevista vanhemmistaan ja sukulaislapsistaan, kun miehet opiskelevat heidän kustannuksellaan hyväpalkkaiseen työhön, minkä jälkeen lakkaavat pitämästä yhteyttä paitsi apua kaivatessaan.

"Käsitätkö, ettei aina jaksa olla kiltti ja kärsivällinen. Joskus täytyy purkautua." (s.259)

Tarinat herättävät henkiin menneen aikakauden. Ihmisiä ja heidän tapojaan ja ympäristöään ei enää ole. Jäljellä on haalistuva mielikuva. Aavistus joulun ajan erityislaatuisesta tunnelmasta.