Anne-Maija Aalto: Korento

Kirja on saatu Kustannusosakeyhtiö Otavalta.

Anne-Maija Aallon Korento kertoo lähitulevaisuuden maailmasta, jossa vedennousun seurauksena Japanista on jäljellä enää pahainen saari. Sinne on suljettu kaksi nuorta naista, Satomi ja Mai. He ovat ulkokansalaisia, jotka ovat aina olleet yhdessä ja joiden elämä kulkee ennalta määrättyä polkua. Kunnes komentaja Rafikov ottaa Main Nymfikseen ja vie hänet pois.

"Tunnen pelon kaiken aikaa kurkussani terävänä ja muodottomana. Se kuristaa." (s.18)

Satomi on vankina ulkokansalaisen roolissaan. Hänen asuintalonsa, työkomennuksensa ja huonolaatuinen ruokansa ovat muiden määrittelemiä. Hän elää vailla vaihtoehtoja, vaikka toivookin salaa pääsevänsä joku päivä vapauteen. Ajatus vankina olemisesta on ahdistava. Me kaikki olemme oman yhteiskuntamme vankeja. Joka puolelta tulee neuvoja ja odotuksia, miten jokaisen tulisi elää elämäänsä. Toki on mahdollista muuttaa toiseen maahan, mutta maapallolta ei voi kukaan paeta.

"Näyssäni minä olen vapaa. Nauran, huudan, olen niin minä kuin ikinä vain saatan olla, paljaana, hauraana ja hurjana." (s.135)

Itäisten Kauppaliittojen Unionin kolmastoista siirtokunta on kokokansalaisten sovinistien ja rasistien unelma. Naisten tehtävänä on viihdyttää miehiä ja synnyttää uusia, puhtoisia kansalaisia. Ulkokansalaiset naiset joutuvat helposti seksuaalisen häirinnän kohteeksi. He eivät voi tulla raskaaksi, sillä heidät on sterilisoitu. Ulkokansalaiset miehet sitä vastoin lähetetään sotaan kärsimään. Kaikilta ulkokansalaisilta on kielletty oman äidinkielen käyttö ja oman kulttuurin harjoittamiselle on asetettu raamit. Rikkurit pahoinpidellään ja aivopestään.

"Minulla ei ole luottamusta siihen, että maailmassa on järjestys. Minulla ei ole isän uskoa verhojentakaiseen elämään, aina uuteen ja puhtaaseen, aina parempaan. Minulla ei ole kuin tässä ja nyt." (s.105)

Ulkokansalaisilla on kaksi vaihtoehtoa. He voivat käpertyä toukkina maan lämpöön ja unohtaa kaiken tai koteloitua punomaan vallankumouksellisia suunnitelmia ja yrittää vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Toisilla kotelovaihe kestää pidempään kuin toisilla. Lopputuloskin saattaa vaihdella. Toisista kehittyy uljaita korentoja, jotka taistelevat eturintamalla ottaen pahimmat iskut vastaan. Toisista muodostuu vaivihkaisia toimijoita, jotka toteuttavat suunnitelmiaan kaikilta salassa.

"Miten he perustelevat päivästä toiseen itselleen sen, että heillä on oikeus näihin katuihin ja raidevaunuihin ja sairaaloihin ja meillä ei? Ihmiset ovat ihmisiä sekä kylissä että kaupungissa. Meillä on samat tarpeet. Tarve tulla nähdyksi, kuulluksi, rakastetuksi. Mikä heidät erottaa meistä?" (s.253)

Satomi käpertyy toivoon. Hän haluaa uskoa siihen, että näkee Main vielä uudestaan. Hän tutkii salaista maailmankarttaa ja kuvittelee voivansa joku päivä pelastaa rakkaansa epäinhimilliseltä kohtalolta.

"Annanko itselleni luvan mennä ja jättää tämän kaiken? Voinko kulkea uudessa maailmassa onnellisena kun tiedän, miten asiat täällä ovat?" (s.301-302)