Suomessa eletään vuotta 1999. Ihmiset tuntevat nahoissaan laman vaikutukset. Julian vanhemmat ovat menettäneet aivan kaiken. He ovat yltä päältä veloissa. Etenkin Julian äiti pysyy juuri ja juuri järjissään keskittymällä vain käsillä olevaan hetkeen ja hokemalla mantraa 'kaikki on hyvin, jos ei ajattele sellaisia asioita'. Julia kärsii vanhempiensa elämäntavasta. Hän joutuu osallistumaan laittomuuksiin ja roikkuu mukana vailla kunnollista huolenpitoa. Jan puolestaan kulkee lastenkodista ja sijaisperheestä toiseen. Hänet pakotetaan leirille, jotta hän saisi uusia kokemuksia ja ystäviä. Tulos on aivan päinvastainen. Leiriläiset ovat pahimman luokan kiusaajia, jotka johdattavat sekä itsensä että Janin harhaan.
Ihminen on yhtä kuin hänen menneisyytensä, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. Hänessä on kaikki. Julian vanhemmat yrittävät elää hetkessä. Se on mahdotonta, sillä nykyhetki muuttuu kaiken aikaa muistoksi. Jokainen tapahtuma on syntynyt menneisyydeksi. Vanhemmat elävät vailla huolta huomisesta, vaikka huominen on jo täällä. Ei voi olla vain tässä. Kaikki ajat ovat yksi ja sama, eikä menneisyys katoa unohtamalla. Julian vanhemmat käyvät eri aikaa kuin heidän lapsensa. Juliasta tuntuu, että hänestä on mahdotonta puhua ihmisille, jotka elävät eri maailmassa kuin hän itse. Hän haluaisi irrottautua ja muuttua toiseksi. Hän haluaisi katkaista vinoon kasvavan aikajanan.
Elämä on epäreilu. Se on armoton väärille valinnoille. Menneiden sukupolvien teot johdattavat juuri käsillä oleviin tapahtumiin. Omat valinnat vaikuttavat puolestaan tuleviin. Julia ja Jan yrittävät tahoillaan ratkaista, kuinka he voisivat irrottaa itsensä sukupolvelta toiselle siirtyvästä tunnetaakasta. Vanhemmat yrittävät pitää maailmansa kasassa, mutta se hajoaa heidän ympäriltään. Se kuluu, ruostuu ja likaantuu. Maailma ei toimi kuten elokuva, jota katsotaan aina uudestaan ja uudestaan, kun halutaan jonkin säilyvän turvallisen muuttumattomana. Lapset ymmärtävät, että ajan kuuluu kulkea eteenpäin. Solut uusiutuvat. Tavarat vaihtavat omistajaa. Mitään ei saa mukaansa. Kadonneista ja menetetyistä asioista tulee poltettavaa roskaa.
Eksymisen ja unohtamisen kirja on instagramissa toimivan notfastjustfuriousbooks lukupiiriin toinen yhdessä luettava kirja. Muutama lukupiiriläinen koki kirjan liian raskaaksi ja jätti kirjan kesken. Olen itse tottunut lukemaan rankoista aiheista, mutta silti kirjan tapahtumat pistivät vihaksi niin paljon, että oikein sydämestä otti. Kirjassa oli upeasti yhdistelty tarinankerrontaa ja pohdintaa elämästä. Ajatuksia ja oivalluksia, joiden ääreen on hyvä välillä pysähtyä ennen kuin itsekin katoaa aikaan.
Ihminen on yhtä kuin hänen menneisyytensä, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. Hänessä on kaikki. Julian vanhemmat yrittävät elää hetkessä. Se on mahdotonta, sillä nykyhetki muuttuu kaiken aikaa muistoksi. Jokainen tapahtuma on syntynyt menneisyydeksi. Vanhemmat elävät vailla huolta huomisesta, vaikka huominen on jo täällä. Ei voi olla vain tässä. Kaikki ajat ovat yksi ja sama, eikä menneisyys katoa unohtamalla. Julian vanhemmat käyvät eri aikaa kuin heidän lapsensa. Juliasta tuntuu, että hänestä on mahdotonta puhua ihmisille, jotka elävät eri maailmassa kuin hän itse. Hän haluaisi irrottautua ja muuttua toiseksi. Hän haluaisi katkaista vinoon kasvavan aikajanan.
Elämä on epäreilu. Se on armoton väärille valinnoille. Menneiden sukupolvien teot johdattavat juuri käsillä oleviin tapahtumiin. Omat valinnat vaikuttavat puolestaan tuleviin. Julia ja Jan yrittävät tahoillaan ratkaista, kuinka he voisivat irrottaa itsensä sukupolvelta toiselle siirtyvästä tunnetaakasta. Vanhemmat yrittävät pitää maailmansa kasassa, mutta se hajoaa heidän ympäriltään. Se kuluu, ruostuu ja likaantuu. Maailma ei toimi kuten elokuva, jota katsotaan aina uudestaan ja uudestaan, kun halutaan jonkin säilyvän turvallisen muuttumattomana. Lapset ymmärtävät, että ajan kuuluu kulkea eteenpäin. Solut uusiutuvat. Tavarat vaihtavat omistajaa. Mitään ei saa mukaansa. Kadonneista ja menetetyistä asioista tulee poltettavaa roskaa.
Eksymisen ja unohtamisen kirja on instagramissa toimivan notfastjustfuriousbooks lukupiiriin toinen yhdessä luettava kirja. Muutama lukupiiriläinen koki kirjan liian raskaaksi ja jätti kirjan kesken. Olen itse tottunut lukemaan rankoista aiheista, mutta silti kirjan tapahtumat pistivät vihaksi niin paljon, että oikein sydämestä otti. Kirjassa oli upeasti yhdistelty tarinankerrontaa ja pohdintaa elämästä. Ajatuksia ja oivalluksia, joiden ääreen on hyvä välillä pysähtyä ennen kuin itsekin katoaa aikaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!