Hedy ja Spencer viettävät joulua isoisänsä luona, sillä heidän vanhempansa ovat työmatkalla. Taikurina toimineen isoisän talo on täynnä jännittäviä esineitä, joihin ei ole lupa koskea. Isoisä on yksineläjä, sillä hänen vaimonsa katosi pieleen menneen taikatempun vuoksi. Hedy ja Spencer saavat jännitystä elämäänsä, kun isoäiti alkaa lähettää heille viestejä. Ikkunan huuruun ilmestyy kirjaimia ja jääkaappimagneetit asettuvat lauseen muotoon. Isoisä ei halua muuta kuin sulkea tapahtumilta silmänsä ja elää synkässä mielialassaan.
"Hänen tuijottaessaan valokuvaa näkymätön sormi kirjoitti pölyyn sanat: ETSI MINUT." (s 30)
Lastenkirjoissa on usein tarina, jossa aikuiset ovat murheellisia ja lasten tehtävänä on pelastaa sekä itsensä että aikuiset. Lasten tehtävä ei ole kantaa aikuisten huolia eikä pelastaa maailmaa. Mielestäni olisi kiinnostavaa kuulla, mikä ajatus tarinatyypin taustalla on.
"Mehän yritetään auttaa häntä. Hän tulisi niin onnelliseksi, jos me löydettäisiin isoäitimme." (s.66)
Tarina on kaiken kaikkiaan kummallinen ja epätasapainossa. Kirjan parhaat hahmot ovat hirvenpää ja karhuntalja. Oivallinen kaksikko. Heidän toverillinen sanailunsa on huvittavaa luettavaa. Isoisän taloon mahtuu kokonainen taikamaailma. Sieltä löytyy taikaesineitä joka lähtöön vähän kuin Harry Potter kirjoista tutulla Iskunkiertokujalla, jonka liikkeet ovat erikoistuneet pimeään taikuuteen. Kirjaa voikin suositella taikamaailman ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!