Simona on kylässä isoäitinsä luona. Talossa tapahtuu kummia. Puutarhan suuret kivipatsaat vaihtavat asentoa, eräästä huoneesta kuuluu askelten ääniä ja mummin vanha kasettinauhuri toistaa pelottavia viestejä. Simona pyytää ystävänsä Billien ja Aladdinin paikalle selvittämään mysteeriä. Osaisiko naapurissa asuva Ivan kertoa jotain nauhurin alkuperästä? Mitä kalastusmajan Siri tietäisi patsaista?
"Kuului narinaa. Simonaa pelotti niin paljon että hän unohti hengittää." (s.76)
Simonan isoäiti alkaa jo olla vanha ja sairas. Vierailun aikana hänen vointinsa huononee. Simona kiirehtii arvoituksen ratkaisemista ennen kuin on liian myöhäistä. Tarina opettaa hetkessä elämistä. Asiat olisi hyvä käsitellä aikanaan sen sijaan että sukutaakat siirretään seuraaville sukupolville.
"Suremisessa kaikkein rasittavinta oli se, että silloin jäi ihan yksin." (s.55)
Tarina on toki jännittävä omituisten tapahtumien vuoksi, mutta ennen kaikkea surumielinen. Simona joutuu kohtaamaan sen tosiasian, että hänen isoäitinsä elää elämänsä loppupuolta. Tarinan lopussa vallitsee yhteisöllisyys, ymmärrys ja rauha. Kirja sopii varmasti vertaistueksi varhaisnuorille, joiden isovanhemmat saattavat olla samassa tilanteessa kuin Simonan isoäiti. Kuolema tuntuu selittämättömältä ja pelottavalta, mutta ennen sitä vallitsee onneksi elämä. Aurinkoinen kesä, kavereita ja jäätelöä.
"Kyllähän kaikkien piti kuolla. Ongelmana oli vain se, että jotkut kuolivat aivan liian aikaisin." (s.55)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!