Unelmien aika

Takako muuttaa Satoru-enon antikvariaattiin erottuaan miesystävästään ja lopetettuaan työnsä. Hän tuntee yksinäisyyttä ja kokee ettei ole löytänyt omaa paikkaansa yhteiskunnassa. "Tahdoin löytää juuri minulle sopivan elämän, en muilta kopioitua." (s.44) Kirjassa pohditaan parisuhteita, yksipuolista rakkautta ja erosta selviytymistä. Takako haluaisi vain nukkua. Pikku hiljaa kirjoja täynnä oleva ympäristö alkaa kiinnostaa. Takako ei harrasta lukemista, mutta hän tarttuu kirjaan ollessaan niiden keskellä. Hän oppii vanhoista kirjoista aikakaudet ylittäviä viisauksia ja ymmärtää, millaisia asioita itse pitää tärkeänä. "Sellaista on elämä. Epäröintiä ja harhailua." (s.46) Kirjassa on vajaa 200 sivua, mutta sen lukeminen eteni hiljalleen. Mielestäni alkuasetelma oli kiinnostava, mutta huomioni herpaantui tarinan pääpainon vaihduttua Satoru-enon vaimon kokemuksiin. Vaimon puheet ja käytös tuntuivat minusta epämiellyttäviltä. Kaipasin kirjalta keveyttä ja toiveikkuutta ras...

Viisikymppinen Kirsikka työskentelee Cherry on Top -kampaamossaan arjet ja viikonloput, sillä hän kokee, että hän ei tarvitse vapaa-aikaa nyt, kun hänen lapsensa on aikuinen. Kyseinen aikuinen lapsi nimeltään Amos on vuoroviikkovanhempi, joka tuo lapsensa Vienon omalla viikollaan kampaamoon hoitoon, jotta voi itse käydä töissä - tai pelaamassa biljardia. Seurustelemaan mies ei halua alkaa. Syyksi hän ironisesti kyllä toteaa, että hän haluaa keskittyä lapseensa. Viisivuotias Vieno laittaa kampaamon tavarat uuteen järjestykseen, mutta Kirsikkaa ei haittaa, sillä hänen mielestään lapset ovat elämän jälkiruoka. "Ei tässä maailmassa oltu kaikki samassa veneessä ja merisääkin vaihteli." (s.24) Kirsikka haaveilee kampaamon remontoinnista, muistelee edesmennyttä isoäitiään, murehtii taloushuolia, pohtii omia arvojaan ja unelmoi eräistä sinisistä silmistä. Kirjan kantavana teemana on vanhemmuus, lasten kasvatus ja ihmisten erilaiset suhtautumistavat lapsiin. Kirsikka ajattelee toistuv...

Vanhus kulkee portaikossa, työtön ei näe kuuta ja lapset kärsivät nälästä. Kolmetoista lyhyttä tarinaa kurkistavat hämyiseen maailmaan, jossa ihmiset kokevat alkoholismia, vammautumista, kodittomuutta ja yksinäisyyttä. Joku tuijottaa puhelinta eikä näe mitä ympärillä tapahtuu. Toinen elää terveellisesti ja oppikirjan mukaan, mutta kohtaa silti loppunsa kuten kaikki muutkin. Lempitarinani on Sammalpeitto, jossa ikimetsä jatkuu silmänkantamattomiin ja jossa metsään sulautunut peikkomuori nukkuu lempeää untaan. "Odotamme hiljaista ja hämärää aikaa. Hämärässä ymmärrys kirkastuu." (s.65) Olipa kummallinen kirja. Yllätyin tarinoiden sisällöstä. Huomasin kirjan talvella Sinebrychoffin museossa 'Yö' näyttelyssä sijainneessa lukunurkkauksessa ja päätin lainata sen kirjastosta. Kirja oli nopealukuinen ja vähintäänkin erikoinen. "Täällä ei ole mitään jälkiä ihmisen toimista." (s.10)

Me kaikki tunnemme häpeää. Se on yksi tunne muiden joukossa. Se syntyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Häpeän tunteminen auttaa pohtimaan, miten oma toiminta vaikuttaa toisiin, ja opettaa moraaliajattelua. "Kukaan meistä ei halua tulla nähdyksi väärällä tavalla." (s.14) Ihminen oppii sosiaalisen vertailun avulla, mikä on normaalia. Hän ottaa riskin tulla hylätyksi ja altistua häpeälle asettumalla alttiiksi toisille sellaisena kuin on. Ihminen haluaa tulla kohdatuksi omana itsenään ja kokea olevansa osa ryhmää. Hän pelkää, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän olettaa automaattisesti, että ajatukset ovat kielteisiä. Yhteyden puuttuminen järisyttää ihmisen turvallisuuden tunnetta. Ihmisen on hankala rakastaa itseään, jos ympäristö sanoo, ettei kelpaa. "Olen hämmästellyt, miksi koulussa ei opetella medialukutaitoa suhteessa itseen - siitä hyötyisi todella moni!" (s.50) Ihminen, jolla on liiallisia häpeän kokemuksia, on sisäistänyt häpeän merkittäväksi osaksi vuorova...

Kaarina Riikonen viettää aviomiehensä kanssa viikonloppua mökillä. Siivousurakka katkeaa järkyttävään löytöön maakellarissa. Toimittajana Kaarina toipuu nopeasti ja keskittyy kirjoittamaan kaikkien aikojen skuupin. "Nyt hänellä oli mahdollisuus kurkistaa nuoruutensa unelmaan, rikostoimittajan maailmaan -" (s.59) 'Kaarina Riikonen ratkaisee' -kirjasarjassa on jo yhdeksän kirjaa. Ensimmäinen osa 'Maakellarin salaisuus' selvästi johdattaa lukijan Kaarinan elämään. Kirjassa on dekkariksi minimaalisesti jännitystä. Se lähinnä sisältää kuvauksia toimittajan työstä, lapsiperhearjesta, parisuhdeongelmista ja vaihdevuosioireista. Tekstissä on paljon tietokoosteita eri aiheista esimerkiksi keliakiasta. Asioita myös toistetaan.  "Mitenkäs minä nyt pääsisin tästä tilanteesta ulos ilman isompia mustasukkaisuusdraamoja?" (s.41) Kaarina hämmentää minua. Mielestäni hänen ajatuksensa ja toimintatapansa ovat vanhanaikaisia. Kaarina vaikuttaa epämiellyttävältä persoona...

Kolmen lapsen äiti Emelie on asettunut asumaan Sardiinisaarelle. Lasten isä Ousman on hävinnyt heidän elämästään ilmeisesti takaisin kotimaahansa Gambiaan. Emelie kokee tulleensa petetyksi eikä halua olla enää missään tekemisissä miehen kanssa. Hän onkin aloittanut lapsiltaan salassa suhteen kymmenen vuotta nuoremman Andreaksen kanssa. "Aivan mieletön onni, että hänellä oli tuollainen mies, joka oli aina paikalla ja hänen rinnallaan." (s.123) Emelie työskentelee kylätalolla. Hänen tavoitteensa on lisätä saarelaisten yhteisöllisyyttä, joten hän järjestää pääsiäistapahtuman. Emelie kohtaa vapaa-ajallaankin paljon erilaisia ihmisiä, joten voisi kuvitella, että hän olisi hyväluontoinen. Sen sijaan Emelie on itsekäs ja välinpitämätön muiden elämänhaasteita kohtaan. Hänen pilkankohteenaan on Göteborgin kunnantarkastaja Cecilia Malmgren, jota hän kutsuu harmaaksi kunnallistantaksi. Cecilia pukeutuu työaikana harmaaseen jakkupukuun, mutta saapuessaan pääsiäistapahtumaan meikattuna ja...

23-vuotias Chi on kehitellyt itsehoidosta pakkomielteen. Hän etsii ihmeparannusta ahdistukseen ja masennukseen. Hänellä on heikko elämänhallinta, taipumusta valehteluun ja holtitonta rahankäyttöä. Kaiken kruunaa huumausaineiden käyttö. Chi kärsii häpeästä ja ulkopuolisuuden tunteesta. Hän saa vietnamilaistaustaiselta äidiltään jatkuvasti kuulla olevansa epäonnistuja kuten peliriippuvainen isänsä, joka jätti perheen tytön ollessa 7-vuotias. Chi kaipaisi tukea ja kannustusta, mutta hän saa vain negatiivisuutta äidiltään, jonka kanssa hänellä ei edes ole yhteistä kieltä. Sukupolvien välinen kuilu on ylittämätön. Chi menee äärimmäisyyksiin löytääkseen oman paikkansa maailmassa ja tullakseen hyväksytyksi. "- minun on etsittävä ja kokeiltava erilaisia asioita, jotta löytäisin oman tapani olla tässä maailmassa." (s.23) Vy Tram on kirjoittanut tarinan, joka on alusta loppuun asti ahdistava. Päähenkilön ongelmat pahenevat kiihtyvää tahtia ja saavuttavat päätepisteen, jossa on liian vä...

Legendan mukaan piispa Henrik on kristillistänyt Suomen 1100-luvulla. Valitettavasti hänen historiallisuuttaan ei ole voitu todistaa. Turun tuomiokirkossa ja Helsingin Pyhän Henrikin katedraalin pääalttarissa on piispan pyhäinjäännös. Rooman Santa Maria sopra Minerva kirkossa vietetään Henrikin muistopäivän messu 19.1. "- vaikuttaa siltä, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on syntynyt uusi 'Pyhän Henrikin legenda', nimittäin legenda siitä, ettei mitään Henrikiä koskaan ollutkaan." (s.13) Emil Anton käy vuonna 2017 julkaistussa kirjassaan läpi henkilöitä ja tapahtumia Suomen katolisesta historiasta. Autuas Hemming on toiminut Turun piispana vuosina 1338-1366. Hänet on ollut tarkoitus julistaa pyhimykseksi. Piispa Maunu II Tavast eli Maunu Olavinpoika on perustanut Naantalin birgittalaisluostarin vuonna 1438. Sen suurin ansio on ollut sairaanhoito ja köyhäin ruoka-apu. Piispa Mikael Agricola on julkaissut Abckirian vuonna 1543. Se on sisältänyt kansankielisiä Raamatu...

Edie O'Sullivan asuu yksin kolmen kissansa kanssa. Hän viettää mielellään aikaansa ystävänsä Rigan seurassa, mutta naapureitaan hän ei voi sietää. Hän on muutenkin herkästi negatiivisia tunteitaan näyttävä. Hänen mieltään painaa edelleen 20 vuoden takainen ero avovaimosta. Veljenpojanpoika Sean on hänen elämänsä tärkein ihminen. Hän on toiminut pojan äitinä tämän vanhempien kuoltua. Sean työskentelee Weymouthin poliisissa komisariona. Hänellä on aviomies Liam ja toivottavasti pian myös adoptiotytär Juniper. Edien elämä muuttuu, kun hän löytää ovensa takaa palapelinpaloja sisältävän lahjapaketin ja haasteen yrittää estää neljän ihmisen murha ennen joulua. "Aina joulukuussa hän tunsi olevansa kuin rikkinäisistä muistoista kokoon harsittu haamu." (s.30) Edie O'Sullivan pohtii alituiseen anagrammeja. Mielestäni aihe on tylsää luettavaa. Kirjaan on upotettu lukijalle kaksi peliä. Ensimmäisessä pitää etsiä anagrammeja ja toisessa päätellä palapelinpaloista englanninkielinen...

17-vuotias Beata Eleonora on kylän uusi viikatemies eli kuoleman henkilöitymä. Hänen tehtävänään on toimia linkkinä tämän ja tuonpuoleisen välillä. Beata vihaa ajatusta varsinkin saatuaan kuulla ensimmäisen tehtävänsä. Hän taistelee ennaltamäärättyä elämänpolkua vastaan, vaikka kieltäytyminen uhkaa suistaa maailman raiteiltaan. Johtaako välttely ja torjuminen lopulta tilanteen hyväksymiseen? "Ennemmin tai myöhemmin sinun on poimittava viikate käsiisi, jotta luonnon tasapaino säilyy." (s.48) Beata haluaisi elää tavallista teinitytön elämää koulua käyden, parhaan ystävän kanssa jutellen ja ihastuksen kanssa hengaillen. Sen sijaan hänen maailmaansa astelee marraseläimiä eli kuoleman enteitä. Äiti on koko ajan töissä eikä hänestä ole avuksi. Osaisiko palvelutalossa asuva Anni-mummo auttaa? "Ajattelen tuonpuoleista ja kaikkia menetettyjä ihmisiä ja sitä kuinka outoa on, että joku on täällä tänään ja huomenna poissa. Saavuttamattomissa." (s.154) Nuortenkirjan asetelma on ...

Harriet on yksinäinen lapsi, joka viettää kesäpäivät sisällä vain oma mielikuvitus seuranaan. Iltaisin hänen vanhempansa palaavat töistä ja kyselevät hänen kuulumisiaan. Naapurissa asuva vanha rouva houkuttelee Harrietin lukemaan kirjoja. "Stories are good company, aren't they? Always there for us when we need them." (s.94) Kirja kertoo MS-tautia sairastavasta lapsesta, jonka sairaus on siinä vaiheessa, että se ei näy ulospäin. Sairaus on muille ihmisille näkymätön, mutta kokijalleen todellistakin todellisempi. Sairastunut tarvitsee erityistä tukea sairauden näkymättömyydestä huolimatta. Toisaalta hän on paljon muutakin kuin sairautensa. Hänellä voi olla mielenkiinnonkohteita, joista hän tykkää keskustella. "It's okay to be sad and scared sometimes, but I promise that you're not alone." (s.147) Kirjassa käsitellään aihetta hieman laajemmin. Tarinaan on otettu teemaksi sairastuneet lapset. Kerrontatyyli on synkkä, pelottava ja surullinen. Yksinäisyys huok...

Arthur Dentin seikkailut jatkuvat kirjasarjan kolmannessa osassa. Tällä kertaa hän on haaksirikkoutunut aikaan. Hän elää uudelleen luodulla maapallolla esihistoriallisella ajalla. Hän asuu aivan yksin luolassaan ja päättää tulla hulluksi. Vihollisten hyökkäykset, aika-avaruuden vääristymät, filosofiset pohdinnat ja huumoripläjäykset seuraavat toisiaan. Kulttuureja nousee ja tuhoutuu, ja aina löytyy syy sotaan. Vuonna 1982 julkaistu scifi-parodia toistaa kolmannessa osassa itseään. Ideat ovat loppuneet kesken, ja huumori on liukunut alatyylin puolelle. Kirjasta löytyy hauskoja hetkiä, mutta suurin osa tekstistä aiheuttaa joko tylsistymistä tai ärtymystä. Kirjan hämmentävin henkilö on kuolematon avaruusolio, joka haluaa käydä solvaamassa jokaista olemassaolevaa olentoa. Jätän kirjasarjan lukemisen tähän osaan.

Italiassa asuva nainen kulkee tilasta toiseen ihmisiä ja muistoja kohdaten. Hän on valinnut itsellisen elämän. Yksin oleminen tekee hyvää. Nainen kärsii yksinäisyydestä. Tarpeesta kertoa omista asioistaan muille. Hänen äitinsäkin kärsii. Ystävällä on mies ja lapsi ja siten runsassisältöinen elämä. Liikaa tekemistä, jotta ehtisi nähdä. "- hän ei voi ymmärtää niitä pieniä iloja, joita osaan itselleni järjestää." (s.33) Nainen käy terapiassa. Hän viihtyy museoissa. Hän käy teatterissa. Edesmenneen isän intohimo. Nainen vaalii kirjojaan. Vieraiden tahmaiset sormet jättävät niihin jälkiä. "Joka ikinen katkera vaihe elämässäni on liittynyt kevääseen. Joka ikinen kokemani isku." (s.21) Kirja on katkonaisten hetkien kokoelma. Nimettömän naisen elämä nytkähtelee diaesityksen lailla ohitse. Katkelma sieltä ja kuvaus täältä. Pieniä nykäyksiä paikallaan polkevasta elämästä muuttuvaa kuvaa kohti. "- ajan kulumisesta on tullut hänelle painolasti." (s.32) Kirjassa kuvatu...

Erin ja Lori ovat olleet lomalla ja jatkaneet riidan jälkeen matkaa eri suuntiin. Erin on palannut turvallisesti kotiin, kun taas Lorin lentokone on kadonnut jäljettömiin. Erin selvittää tapahtumaa nykyisyydessä, ja Lori elää lento-onnettomuuden jälkeisiä hetkiä autiolla saarella menneisyydessä. Asianosaisia ihmisiä yhdistää elämän aikana koettu trauma, jonka aiheuttamaa surua lääkitään alkoholilla: vanhempien yllättävä poismeno, tahaton lapsettomuus ja haastava sisarus- tai parisuhde. "Yhdessä. Tuon sanan historia ja paino sykähti heidän välillään." (s.9) Kirjan sanoma on mielestäni se, että ihmisen on hyvä päästää irti ja elää omaa elämää. Traumaattiseen tapahtumaan ei tarvitse jäädä jumiin, vaan on lupa jatkaa eteenpäin, huolehtia itsestään ja tehdä itselleen mielekkäitä asioita. Kaiken kaikkiaan kirja ei ollut minun mieleeni. Siinä tapahtui asioita, jotka eivät ole terveitä ja hyväksyttäviä. Tunnustan selailleeni ja pikalukeneeni joitain kohtia eteenpäin. Minulla oli kirj...

Kane Black on surrut menetettyä vaimoaan jo kuusi vuotta. Hän on harrastanut yhden illan juttuja vaimoa muistuttavien naisten kanssa, kunnes eräänä päivänä hän kohtaa tismalleen vaimonsa näköisen naisen New Yorkin kaduilla ja asettaa hänet asumaan kattohuoneistoonsa. Kanen käly Amy, joka yrittää kaikkensa muistuttaakseen kadonnutta vaimoa, ja Kenen äiti Aliyah, joka on omistautunut perheyrityksen johtamiselle, eivät siedä vaimon paluuta. "Olemme mekin pari: kaksi pohjiaan myöten riekaleista sielua, jotka intohimo ja kuolema ovat sitoneet lähtemättömästi yhteen." (s.174) Varasin kirjan kirjastosta kuvitellen pääseväni lukemaan jännityskirjaa, mutta sainkin huomata, että kirja on lähinnä spicy. En ole eroottisten kirjojen ystävä, mutta päätin antaa kirjalle mahdollisuuden, sillä minua kiehtoi mysteerin ratkaisu. Loppujen lopuksi kirjassa tapahtuu erittäin vähän. Pääpaino on erotiikassa ja bisnes- ja luksuselämän kuvauksessa. Kirjan olisi ehkä voinut jättää lukematta. "Äiti...

Miljardiperijätär Avery selvittää kirjasarjan toisessa osassa kadonneen Tobias Hawthornen salaisuuksia. Hän altistaa tutkimuksissaan itsensä alituiseen vaaraan. Hengenlähtö on lähellä kuin Neiti Etsivissä ikään. Seikkailujen oheen mahtuu romantiikkaa. Avery soutaa ja huopaa Jamesonin ja Graysonin välillä. "Kaikki Hawthornen pojat olivat uskomattoman puoleensavetäviä. Elämää suurempia. Heillä oli kyky vaikuttaa ihmisiin -" (s.9) Tarina on mielestäni epäuskottava, sekava ja liioiteltu. Henkilöiden toiminta herättää negatiivisia tunteita. Kukaan heistä ei kunnioita Averyn rajoja. Sivuhenkilöitä tulee ja menee ilman tarinan kannalta oleellista merkitystä. Averyn Libby-siskon käytös on raivostuttavaa. Hän pitää yhteyttä toksisiin miehiin, jotka tekevät kerta kerran jälkeen pahoja tekoja. Punaiset liput liehuvat Averyn suhteessa Jamesoniin. Heidän keskinäistä kommunikointiaan leimaa pidättelemätön himo. Averyn roolina on yrittää näennäisesti estellä pojan lähestymisyrityksiä, vaikk...

Deja ja Josie työskentelevät joka syksy high schoolin aikana kurpitsatilalla. He ovat parhaita ystäviä aina syksyn alusta Halloweeniin asti. Tämä syksy on heidän viimeisensä, sillä he valmistuvat koulusta. Deja päättää karata työtehtävistä ja viettää ikimuistoisen illan aktiviteettien ja herkkujen parissa. Josie haikailee toffeetytöksi nimeämänsä ihastuksensa perään. Deja tsemppaa ystäväänsä viimein tunnustamaan rakkautensa ihailun kohteelle. "'En halua, että se tyttö jää sinun elämääsi jonkinlaiseksi myyttiseksi olennoksi vain siksi, ettet ikinä uskaltanut sanoa hänelle sanaakaan.'" (s.169) Lämminhenkinen tarina käsittelee nuoria mietityttäviä aiheita kuten ihastuminen, ystävyys, oma keho ja tulevaisuus koulun jälkeen. Siinä on huumoria muun muassa Dejan entisten ihastusten, karanneen vuohen ja huonosti käyttäytyvien lapsiasiakkaiden muodossa. Mielestäni sarjakuvakirjassa parasta ovat kuvat. Niiden avulla pääsee kokemaan romantisoidun amerikkalaisen syksyn. Maissilab...

Kiusaaminen on tahallista ja toistuvaa henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Kiusattua syrjitään ja eristetään, minkä seurauksena hän oppii oma-aloitteisesti jättäytymään ulkopuolelle, syyllistämään itseään ja pitämään itseään viallisena. Hän menettää luottamuksen ihmisiin ja tottuu olemaan yksin. Eristäytymisestä tulee turvallista. Kiusaamisesta jää sekä fyysinen että henkinen jälki loppuelämäksi. Kaltoinkohtelu muun muassa häiritsee aivojen kehitystä, mikä vaikuttaa myöhempään terveyteen. Mielestäni Suomessa ei ole tapana puhua avoimesti kiusaamisen uhriksi joutumisesta. Uhria syyllistetään, ja menneistä kokemuksista tunnetaan häpeää. Haastavan puheenaiheen esille tuominen saa ihmiset lähinnä kiusaantumaan. "Koulukiusatuksi tai kouluväkivallan kohteeksi joutunut ajautuu etsimään syytä kiusaamiselle itsestään -" (s.33) Kirjassa korostetaan kouluyhteisön merkitystä ja kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Koululaisille opetetaan vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Luokkaa ryhmäytet...

Louis Sparre on kirjoittanut muistiinpanoja Kauko-Karjalan retkeltään vuodelta 1892. Myöhemmin on ajateltu, että hän on ollut karelianisti eli Karjala-harrastaja. Louis Sparre on alun perin tutustunut aiheeseen Akseli Gallen-Kallelan kautta. Hänen ajatuksenaan on ollut kuvittaa Kalevalaa ja tallettaa tunnelmat ja kokemukset muistiin ennen kuin ne katoavat toisen kulttuurin jalkoihin. Kirjan mukaan tiedämme tuskin mitään suomalaisesta kulttuurista ennen Ruotsin vallan aikaa. Mikael Agricola on tallettanut 1500-luvulla muutamia runoja. Sakari Topelius ja Elias Lönnrot ovat yrittäneet löytää kadonnutta kulttuurihistoriaa Vienan Karjalasta. Louis Sparrea kiehtoo aidon karjalaisuuden etsiminen ja muinaistunnelman kokeminen. Louis Sparren retki on siinä mielessä kiinnostava, että sen kautta huomaa, kuinka karjalainen perinnekulttuuri on 1800-luvun lopulla väistynyt venäläisen ja ortodoksisen kulttuurin tieltä. Pieniä viitteitä menneestä löytyy hautausmailta, käytöstä poistetuista talousesine...

Yökoulun oppilaat tutustuvat opettajan johdolla vanhempiensa ammatteihin. Ehdottomasti kiinnostavin on Martan vampyyriäidin työ teatterin puvustajana. Alan ihmiset eivät huomaa mitään, sillä vampyyri soluttautuu erinomaisesti porukkaan mukaan. Oppilaiden läsnäolo teatterissa enteilee katastrofia. Samoin liian idearikas ohjaaja. "Vampyyrit eivät kestä kirkkaita valoja. Pian Martta alkaisi sulaa, ja se olisi hengenvaarallista." (s.36) Kirkkaanväriset piirustukset ovat ilmeikkään eläväisiä. Kauhuolennot ovat kekseliäitä. Niiden joukossa nähdään sekä perinteisiä että aivan uudenlaisia hahmoja. Kirjan lopun kohellus on hauskaa luettavaa. Sen sijaan en henkilökohtaisesti nauti anagrammeista tai viittauksista oikeisiin henkilöihin tai näytelmiin. En oikein usko, että lapset ymmärtävät niitä. Ehkä ne ovat kirjassa aikuista lukijaa varten, jos ajatuksena on, että aikuinen lukee kirjaa lapselle ja nauttii siitä samalla itsekin. "Se kertoo isästä, joka jää jumiin saarelle eikä pääs...