J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

"Odotum suojelius!"

Rowling, J. K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Kirjasarja: Harry Potter, osa 7
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 2007
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Deathly Hallows
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 828

Harry Potter täyttää pian seitsemäntoista vuotta. Se merkitsee sitä, että hän menettää äitinsä antaman suojan, mikä on toiminut hänen turvanaan Dursleyn perheen luona asuessaan. Velhot järjestävät suureellisen operaation Harryn kuljettamiseksi turvaan. Hagrid saa kunnian kyyditä hänet kohti Kotikoloa. Viimeinen taistelu Voldemortia vastaan vaatii ensimmäiset kuolonuhrinsa matkan aikana. Harry, Ron ja Hermione valmistautuvat matkaan tuhotakseen Voldemortin hirnyrkit. Dumbledoren perintönä jättämät kolme esinettä viitoittavat heidän tietään. Harrylla on sieppi, jonka sisälle on kätketty jotain, Ronilla pimeytin ja Hermionella satukirja Siuntio Silosäkeen tarinoita.

"´Olen aina sanonut, että hän oli vähän mielenvikainen. Nerokas ja niin poispäin, mutta sekopää. Jättää nyt Harrylle vanha sieppi - mitä helkuttia se oli olevinaan?´" (s.149)

Harry seikkailee nostalgisissa paikoissa ja tutustuu Tylypahkan historiaan ja Dumbledoren menneisyyteen. Lisää tietoa saadaan myös Oljosta, Severus Kalkaroksesta, Lovekivan perheestä ja Lupinista sekä kuolonsyöjien elämästä. Maailma on kaiken kaikkiaan synkkä. Velhoja katoaa ja jästit ja jästisyntyiset ovat vaarassa. Tarina on mielenkiintoinen, mutta turhan rönsyilevä. Se tuntuu paikkapaikoin jo hieman vanhanaikaiselta. Harryn, Ronin ja Hermionen ystävyys näyttää myös kääntöpuolensa. Heillä on oma pieni sisäpiiri, joka ei suostu jakamaan tietojaan ulkopuolelle. Heidän pilkkaava suhtautumisensa Lunan perheen uskomuksiin on jokseenkin erikoista.

Pahuus tiivistyy ympärille. Miten lopussa käy ja ketkä selviävät kertomaan siitä?

"Kaikki näytti sumealta ja hitaalta. Harry ja Hermione ponkaisivat pystyyn ja vetivät taikasauvat esiin. Moni alkoi tajuta vasta vähitellen, että oli tapahtunut jotain outoa; päät kääntyilivät edelleen hopeaisen kissan suuntaan, kun se jo katosi. Hiljaisuus levisi kylminä kareina siitä, mihin suojelius oli laskeutunut. Sitten joku kirkaisi." (s.179)

Lue myös:

Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari
Harry Potter ja feeniksin kilta 
Harry Potter ja puoliverinen prinssi