Emilia Starr pääsee Ilsen, Perryn ja Teddyn tavoin opiskelemaan Shrewsburyn lukioon. Hän asuu ankaran Ruth tädin hoivissa ja vierailee Uudessa Kuussa loma-aikoina. Elisabet täti vaatii, että Emilia ei kirjoita opiskeluaikanaan mitään. Jimmy serkku saa muutettua sopimusta niin, että Emilia saa kirjoittaa vain sitä, mikä on totta.
Emilia tarkkailee kaikkia ja kaikkea. Hän on itsevarma nuori nainen, joka antaa mielellään muille kritiikkiä heidän luonteestaan ja ulkonäöstään. Ruth tädin mielestä Emilia on viekas, salakähmäinen ja vastaansanova. Yleisesti ottaen vanhat naiset eivät soisi tytön aikuistuvan. He pakottavat nuoremmat noudattamaan erilaisia sääntöjä kuten käyttämään silkkisukkien sijasta villavaatteita. Vanhat naiset eivät pidä siitä, että tytöt ja pojat kulkevat yhdessä. He eivät myös keskustele asioista niiden oikeilla nimillä. Julkinen hellyyden osoittaminen on heille kauhistus - suorastaan skandaali, mistä toisaalta rakastetaan juoruta. Naiset ovat erilaisia kasvotusten kuin selän takana. He ovat piintyneitä omiin tapoihinsa, eivätkä kannusta nuoria tai ymmärrä heidän uudenlaista ajatteluaan. Naiset haluavat opettaa nuorille käytöstapoja ja siveyttä. Emilia rakastaa salaperäisyyttä, rakkauden tunnetta, haltioitumista, kiihtymistä ja saamaansa ihailua lukuisilta kosijoiltaan. Häntä ahdistaa aikuisten asenteet, mitkä turmelevat kauniin rakkauden ja muuttavat sen rumaksi. Hän ei ymmärrä, miten jokin niin puhdas voi olla kiellettyä ja typerää. Hän ei pidä naurunalaiseksi tai häpäisyn kohteeksi joutumista. Emilia on tunteikas ihminen, joka rakkauden lisäksi kokee vihaa. Hänen mielestään toisen ihmisen vihaamisen tunne on mielenkiintoinen. Emilia oppii, että ihmiset muuttuvat ja ystävät kasvavat erilleen.
Emilia rakastaa luontoa, tarinoita, runoja, mielikuvittelua, uskontoa ja ulkonäön pohtimista. Hän kiinnittää oman identiteettinsä vahvasti omaan sukuunsa, minkä analysointia hän rakastaa. Emilia uskoo myös omaavansa näkijän lahjan. Emilian haaveena on olla vapaa tekemään mitä vain hän haluaa. Hän pitää miehistä, jotka antavat hänen välillä puhua itsestään. Kyseisen luonteenpiirteen lisäksi Emilia arvostaa sitä, että mies on häntä itseään pidempi. Emilia kasvaa kokemustensa myötä hurjaa vauhtia aikuiseksi. Hän joutuu matkan varrella useaan noloon tilanteeseen, mutta selviää niistä lapsellisuudestaan huolimatta kunnialla. Emilian mielestä aikuisten maailma on pelottava, syntinen, kielletty ja kiehtova.
Kirjassa on mielestäni liikaa toistoa. Emilia rakastaa hokea samankaltaisia lauseita yhä uudestaan ja uudestaan. Hän on erittäin vanhanaikainen tyttölapsi - onhan hänen tarinansa miltei sata vuotta vanha, joten hänen ajatusmaailmaansa on hankala samaistua. Välillä löysin taian, minkä Emiliasta pitävät todennäköisesti kokevat, kun lukevat hänestä yhä uudestaan ja uudestaan, mutta sitten taas kadotin sen. Emilia on minulle liian kummallinen. Hän on jokseenkin tekopyhä. Hän ajattelee itsestään liikoja ja pitää itseään muita ylempänä. Emilia halutaan kuvata ihastuttavaksi ihmiseksi, josta jokainen voisi ottaa mallia. Hänestä löytyy liikaa virheitä siihen tehtävään. Toki ihailtava hahmo ei saa olla liian täydellinen, mutta esimerkiksi Emilian erikoiset tokaisut eivät saa minulta sympatiaa. Hän esimerkiksi käskee rasittavasti raivoavaa miestä potkaisemaan koiraa, sillä se helpottaa. En ole aivan varma, tarkoittaako Emilia sitä kirjaimellisesti vai kuvainnollisesti, mutta se kuulostaa silti erittäin inhottavalta. Emilian maailma on hämmentävä. En osaa päättää, yrittääkö se olla moderni vai vanhoillinen vai kumpaakin - onko se Emilian tavoin murrosvaiheessa. Emilian suriessa sitä, että hänestä tulee vanhapiika, hänelle vastataan, että ei hänelle niin käy, sillä hän on niitä ihmisiä, joita jumala rakastaa. Kirjan maailmassa naimattomat naiset ovat siis jumalan vihaamia? Emilia tosin tokaisee, että hänellä on oma vapautensa, kun hän ei ole naimisissa, aivan kuin hän sittenkin olisi aikaansa edellä eikä välttämättä suostu vallitsevaan käsitykseen. Emiliaa on vaikeaa tulkita. Hän tulee liian iholle.
Montgomery -lukuhaaste
Helmet lukuhaaste 2019: 28. Kirjan kannessa on kuu
Emilia tarkkailee kaikkia ja kaikkea. Hän on itsevarma nuori nainen, joka antaa mielellään muille kritiikkiä heidän luonteestaan ja ulkonäöstään. Ruth tädin mielestä Emilia on viekas, salakähmäinen ja vastaansanova. Yleisesti ottaen vanhat naiset eivät soisi tytön aikuistuvan. He pakottavat nuoremmat noudattamaan erilaisia sääntöjä kuten käyttämään silkkisukkien sijasta villavaatteita. Vanhat naiset eivät pidä siitä, että tytöt ja pojat kulkevat yhdessä. He eivät myös keskustele asioista niiden oikeilla nimillä. Julkinen hellyyden osoittaminen on heille kauhistus - suorastaan skandaali, mistä toisaalta rakastetaan juoruta. Naiset ovat erilaisia kasvotusten kuin selän takana. He ovat piintyneitä omiin tapoihinsa, eivätkä kannusta nuoria tai ymmärrä heidän uudenlaista ajatteluaan. Naiset haluavat opettaa nuorille käytöstapoja ja siveyttä. Emilia rakastaa salaperäisyyttä, rakkauden tunnetta, haltioitumista, kiihtymistä ja saamaansa ihailua lukuisilta kosijoiltaan. Häntä ahdistaa aikuisten asenteet, mitkä turmelevat kauniin rakkauden ja muuttavat sen rumaksi. Hän ei ymmärrä, miten jokin niin puhdas voi olla kiellettyä ja typerää. Hän ei pidä naurunalaiseksi tai häpäisyn kohteeksi joutumista. Emilia on tunteikas ihminen, joka rakkauden lisäksi kokee vihaa. Hänen mielestään toisen ihmisen vihaamisen tunne on mielenkiintoinen. Emilia oppii, että ihmiset muuttuvat ja ystävät kasvavat erilleen.
Emilia rakastaa luontoa, tarinoita, runoja, mielikuvittelua, uskontoa ja ulkonäön pohtimista. Hän kiinnittää oman identiteettinsä vahvasti omaan sukuunsa, minkä analysointia hän rakastaa. Emilia uskoo myös omaavansa näkijän lahjan. Emilian haaveena on olla vapaa tekemään mitä vain hän haluaa. Hän pitää miehistä, jotka antavat hänen välillä puhua itsestään. Kyseisen luonteenpiirteen lisäksi Emilia arvostaa sitä, että mies on häntä itseään pidempi. Emilia kasvaa kokemustensa myötä hurjaa vauhtia aikuiseksi. Hän joutuu matkan varrella useaan noloon tilanteeseen, mutta selviää niistä lapsellisuudestaan huolimatta kunnialla. Emilian mielestä aikuisten maailma on pelottava, syntinen, kielletty ja kiehtova.
Kirjassa on mielestäni liikaa toistoa. Emilia rakastaa hokea samankaltaisia lauseita yhä uudestaan ja uudestaan. Hän on erittäin vanhanaikainen tyttölapsi - onhan hänen tarinansa miltei sata vuotta vanha, joten hänen ajatusmaailmaansa on hankala samaistua. Välillä löysin taian, minkä Emiliasta pitävät todennäköisesti kokevat, kun lukevat hänestä yhä uudestaan ja uudestaan, mutta sitten taas kadotin sen. Emilia on minulle liian kummallinen. Hän on jokseenkin tekopyhä. Hän ajattelee itsestään liikoja ja pitää itseään muita ylempänä. Emilia halutaan kuvata ihastuttavaksi ihmiseksi, josta jokainen voisi ottaa mallia. Hänestä löytyy liikaa virheitä siihen tehtävään. Toki ihailtava hahmo ei saa olla liian täydellinen, mutta esimerkiksi Emilian erikoiset tokaisut eivät saa minulta sympatiaa. Hän esimerkiksi käskee rasittavasti raivoavaa miestä potkaisemaan koiraa, sillä se helpottaa. En ole aivan varma, tarkoittaako Emilia sitä kirjaimellisesti vai kuvainnollisesti, mutta se kuulostaa silti erittäin inhottavalta. Emilian maailma on hämmentävä. En osaa päättää, yrittääkö se olla moderni vai vanhoillinen vai kumpaakin - onko se Emilian tavoin murrosvaiheessa. Emilian suriessa sitä, että hänestä tulee vanhapiika, hänelle vastataan, että ei hänelle niin käy, sillä hän on niitä ihmisiä, joita jumala rakastaa. Kirjan maailmassa naimattomat naiset ovat siis jumalan vihaamia? Emilia tosin tokaisee, että hänellä on oma vapautensa, kun hän ei ole naimisissa, aivan kuin hän sittenkin olisi aikaansa edellä eikä välttämättä suostu vallitsevaan käsitykseen. Emiliaa on vaikeaa tulkita. Hän tulee liian iholle.
Montgomery -lukuhaaste
Helmet lukuhaaste 2019: 28. Kirjan kannessa on kuu
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!