Aman kertoo Virginia Lee Barnesin kirjoittaman kirjan kautta elämästään 1900-luvun Somaliassa. Hänen kertomuksestaan selviää, kuinka islamin usko ja somalialainen kulttuuri vaikuttavat naisen elämään ja kuinka kaiken keskellä voi selviytyä.
Aman painottaa heti alkuun sukulinjan tärkeyttä. Hänen kulttuurissaan uskotaan, että kaikki somalialaiset polveutuvat saman suvun kahdesta veljeksestä. Uusia ihmisiä tavatessa on tärkeää kertoa, mihin heimoon kuuluu. Hyvää sukua arvostetaan. Se on tärkeässä asemassa miesten neuvotellessa avioliitosta. Naisen tulee mennä naimisiin viisitoistavuotiaana. Parikymppinen naimaton nainen on jo ikäloppu ja häpeäksi perheelleen. Entiset orjat saavat mennä naimisiin vain toisten entisten orjien kanssa. Avioituessa mies antaa naiselle lahjan, joka on sitä suurempi, mitä enemmän hän naista rakastaa. Suuri lahja on tae siitä, että mies ei aio hevillä erota naisesta. Amanin mukaan lahjassa ei ole kyse maksusta, vaan kunnioituksesta. Lahja saatetaan palauttaa, kun puolisoille tulee ero. Avioliitossa on tapana, että mies kustantaa kaiken. Naisen tulee vastavuoroisesti palvella miestä, joka Amanin sanoin ei osaa hakea itselleen edes lasillista vettä. Miehestä kannattaa erota, jos yhteiselo ei suju. Jos mies ei halua erota niin vaimo voi karata tai syyttää hänen ottaneen naisen takaapäin tai olevan impotentti (mikä täytyy todistaa tuomarin edessä) tai kuristaneen. Nainen voi erota myös epävirallisesti, mutta silloin hänestä tulee huono nainen. Kukaan ei saa koskea siihen, mihin kyseinen nainen koskee. Aman kertoo, että hän on ollut lukuisia kertoja naimisissa - samoin hänen äitinsä. Suvulla on tapana pitää yhtä. Veljet huolehtivat naimattomista siskoistaan. Naimattomat naiset tai lesket voivat elantonsa eteen tehdä myös kaikenlaisia vaihtuvia töitä. Osa myy itseään. Moni meneekin kärkkäästi naimisiin juuri rahan ja turvallisuuden vuoksi. Aviomiehen kuoltua naisen täytyy surra neljä kuukautta. Hän pukeutuu valkoisiin ja oleskelee peseytymättömänä kotona. Suruajan jälkeen nainen pestään ja irronneet hiukset ja kynnet haudataan maahan. Avioliitossa siunaantuneita lapsia vahtivat kaikki - etenkin isoäidit, jotka ruokkivatkin lapset. Sukujen päälliköt toimivat poliiseina, jotka selvittävät lasten riitatilanteet, kuten tappelussa irronneiden hampaiden korvauksen. Aman mainitsee, että lapset ovat villejä. He uivat joessa krokotiilien ruokana ja jahtaavat junia jäädäkseen alle. Hyeenoja, shakaaleja ja leijoniakin olisi syytä varoa.
Aman kertoo, että somalialaiset vaeltavat eläintensä kanssa paikasta toiseen. Ihminen on rikas, jos hänellä on eläimiä. Osa somalialaisista asuu pysyvissä kodeissa kuten savimajoissa. Aman kuvaa somalialaisia kansaksi, joka haluaa elää rauhassa ja joka haluaa tulla kaikkien kanssa toimeen. Hänen mielestään kansa on tasa-arvoinen. Tarinan edetessä Somalia kuitenkin kuvastuu ennen kaikkea väkivaltaisena ja ahdaskatseisena. Aman mainitsee, että perjantai on pyhäpäivä ja että henkilölle annetun lahjan tulee olla samanarvoinen kuin aiemmin samalta henkilöltä saatu lahja. Somalialaiset eivät sovi aikaa, kun he sopivat tapaamisesta, vaan he näkevät toisensa esimerkiksi aamulla, kun ovat heränneet. Miehet järjestävät keppitappeluja, joissa veri lentää turistien kuvatessa. Somalian historia ja kulttuuri välittyy seuraaville sukupolville suullisten runojen kautta. Amanin aikaan Somaliasta puuttuu kirjoitettu somalian kieli.
Amanin tarinassa korostuu naisen asema. Naisille on tärkeää, että heidät on ympärileikattu. Äiti tarkistaa tilanteen pysyvyyden vähintään kerran viikossa. Tytöt ovat kärkkäitä epäilemään toistensa siveellisyyttä, joten siinä ei auta muu kuin vilauttaa lopettaakseen huhupuheet. Ympärileikkaus itsessään on juhla, johon kuuluu ympärileikattavien huudot peittävää laulantaa, koraanin lukua ja ruokailua. Ympärileikkaus tehdään ilman puudutusta kylän rotevimman naisen pitäessä tytön jalkoja harallaan. Paikkojen repeytymisen pelossa tytöt eivät esimerkiksi saa ajaa pyörällä. Naimisiin mentäessä aviomies riistää tytöltä neitsyyden, mistä viikkoja kestävässä toipumisessa auttaa seuranainen. Aman kertoo ensimmäisestä aviomiehestään, joka uhkasi leikata hänet auki. Se olisi voinut helposti johtaa kuolemaan. Aman jatkaa naisen asemasta, että naiselle on hävettävää syödä ravintolassa, joten hän syö takaportailla tai autossa. Lyhyen mekon pitämisestä joutuu putkaan. Perusteluna on naisen suojelu, jotta hän ei eurooppalaistu. Naisen on kunnioitettava miestä ja alistuttava vapaaehtoisesti. Hänen on oltava järkevä, rohkea, itsenäinen ja aloitekykyinen. Hänen on oltava isän arvoinen, sillä isä huolehtii tyttärestään. Muutenkin nainen edustaa isän sukua, vaikka hän olisikin naimisissa. Naista on siten valvottava, sillä isän maine kärsii siveettömyydestä. Nainen saatetaan jopa tappaa, sillä perheen kunnia on tärkein. Naista pidetään perusolemukseltaan heikkona muun muassa kuukautisten vuoksi. Sanotaan, että nainen on hengen riivaama, jos hän on sairaana. Aman kuvailee naisen elämän paradoksaalisuutta. Naisen umpeen tikkaaminen muistuttaa häntä itseään siitä, että seksi on kiellettyä. Hänet saatetaan kuitenkin niin sattuessa tikata uudelleen kiinni, jolloin hän saa neitsyytensä takaisin. Naiset käyttävät hyväkseen miehiä, mutta ovat myös riippuvaisia miehistä.
Aman pohtii italialaisten siirtomaaisäntien vaikutusta somalialaisiin. Isäntiä kutsutaan valkoisiksi eikä heidän kanssa ole hyvä kaveerata. Italialaisten palveluksessa oleminen on häpeä. Seurustelemista ei todellakaan hyväksytä, sillä rodut eivät saa sekoittua. Sellainen tyttö on vain prostituoitu ja oman nimensä pilaaja. Sitä paitsi italialaiset eivät ole puhtaita, koska he eivät ole muslimeja eikä heitä ole ympärileikattu. Veljet pitävät kaidalle tielle eksyneen siskonsa ruodussa hakkaamalla ja uhkaamalla tappaa hänet. Saattaa käydä niinkin, että italialainen mies hakataan kuoliaaksi. Äidilläkin on lupa lyödä, jos tyttö tekee väärin. Hassua sinänsä, että vaaleaa ihoa sen sijaan ihannoidaan, Elvistä fanitetaan ja että amerikkalaisia elokuvia jaksetaan katsoa ulkoilmateatterissa joka ilta - vaikkakin ennemmin intiaaneja kuin valkoisia kannustaen. Valkoisten kaupoista löytyvät elämän ensimmäiset rintaliivit ja kuukautissuojat. Kampaamon mainoksissa on valkoihoisten kuvia. Todennäköisesti nuoret haluavat kapinoida vanhempien ajatuksia vastaan. Aman kertoo, että nuoret myös tupakoivat. Nuorten joukossa kunnioitetaan sellaista nuorta, joka tappelee ja jota kaikki pelkäävät. Nuoret saattavat myös mennä salaa naimisiin. Silloin täytyy karata kauas. Vallankumouksen syttyessä Somalian tilanne pahenee entisestään. Sotilaat ja poliisit raiskaavat naisia ja passittavat miehet vankilaan. Maassa esiintyy väkivaltaa ja ryöstöjä. Ulkomaalaiset karkotetaan maasta. Muiden on miltei mahdotonta saada passia. Naapurimaahan pääsee seksillä ja rahalla.
Amanin kuvailema maailma avautuu eteeni raadollisena. Kukaan ei välitä kenestäkään. Kehenkään ei voi luottaa. Kaikki vaeltavat päämäärättömästi paikasta toiseen. Miehet kohtelevat naisiaan kaltoin alistamalla ja pettämällä heitä. Naiset menevät naimisiin saadakseen siivun miehen omaisuudesta karatakseen sopivan tilaisuuden tullen. Samanikäiset ja samanhenkiset ihmiset eivät kohtaa järjestetyissä avioliitoissa, joissa nainen on vasta lapsi ja mies jo ehtoopuolella. Amanin elämään on äärimmäisen vaikea samaistua. Hän asettaa itsensä useaan otteeseen vaaraan - jopa hengen vaaraan. Häneltä vaikuttaa puuttuvan itsesuojeluvaisto. En oikein ymmärrä, mitä hän elämässään oikein etsii. Toisaalta tajuan, että Aman on traumatisoitunut lapsena. Hän on nähnyt ja kokenut liikaa liian nuorena. Aman toteaa jossain vaiheessa, että hän tekee tekonsa, koska haluaa elää. Hän ei alistu, vaan ilmeisesti tekee tahallaan kaikkea mahdollista kiellettyä. Hän toivoisi kunnioitusta naisille.
Voin suositella kirjaa kaikille aikuisille, sillä Amanin elämään uppoutuminen on avartavaa ja ajatuksia herättävää - vaikka ei pystyisikään täysin ymmärtämään kaikkea lukemaansa. Se herättää paljon tunteita etenkin silloin, kun Aman kuvailee elämänsä kipukohtia, joihin kuuluvat avioliitto vanhan miehen kanssa, raskaana ollessa pakoon lähteminen sekä karkailu murhatuksi joutumisen pelossa. Tarina on siinäkin mielessä tärkeä, että käsitykseni mukaan kirjan kuvaama tilanne on parhaillaankin vallalla Somaliassa.
Helmet lukuhaaste 2019: 4. Kirjailijan ainoa teos
Aman painottaa heti alkuun sukulinjan tärkeyttä. Hänen kulttuurissaan uskotaan, että kaikki somalialaiset polveutuvat saman suvun kahdesta veljeksestä. Uusia ihmisiä tavatessa on tärkeää kertoa, mihin heimoon kuuluu. Hyvää sukua arvostetaan. Se on tärkeässä asemassa miesten neuvotellessa avioliitosta. Naisen tulee mennä naimisiin viisitoistavuotiaana. Parikymppinen naimaton nainen on jo ikäloppu ja häpeäksi perheelleen. Entiset orjat saavat mennä naimisiin vain toisten entisten orjien kanssa. Avioituessa mies antaa naiselle lahjan, joka on sitä suurempi, mitä enemmän hän naista rakastaa. Suuri lahja on tae siitä, että mies ei aio hevillä erota naisesta. Amanin mukaan lahjassa ei ole kyse maksusta, vaan kunnioituksesta. Lahja saatetaan palauttaa, kun puolisoille tulee ero. Avioliitossa on tapana, että mies kustantaa kaiken. Naisen tulee vastavuoroisesti palvella miestä, joka Amanin sanoin ei osaa hakea itselleen edes lasillista vettä. Miehestä kannattaa erota, jos yhteiselo ei suju. Jos mies ei halua erota niin vaimo voi karata tai syyttää hänen ottaneen naisen takaapäin tai olevan impotentti (mikä täytyy todistaa tuomarin edessä) tai kuristaneen. Nainen voi erota myös epävirallisesti, mutta silloin hänestä tulee huono nainen. Kukaan ei saa koskea siihen, mihin kyseinen nainen koskee. Aman kertoo, että hän on ollut lukuisia kertoja naimisissa - samoin hänen äitinsä. Suvulla on tapana pitää yhtä. Veljet huolehtivat naimattomista siskoistaan. Naimattomat naiset tai lesket voivat elantonsa eteen tehdä myös kaikenlaisia vaihtuvia töitä. Osa myy itseään. Moni meneekin kärkkäästi naimisiin juuri rahan ja turvallisuuden vuoksi. Aviomiehen kuoltua naisen täytyy surra neljä kuukautta. Hän pukeutuu valkoisiin ja oleskelee peseytymättömänä kotona. Suruajan jälkeen nainen pestään ja irronneet hiukset ja kynnet haudataan maahan. Avioliitossa siunaantuneita lapsia vahtivat kaikki - etenkin isoäidit, jotka ruokkivatkin lapset. Sukujen päälliköt toimivat poliiseina, jotka selvittävät lasten riitatilanteet, kuten tappelussa irronneiden hampaiden korvauksen. Aman mainitsee, että lapset ovat villejä. He uivat joessa krokotiilien ruokana ja jahtaavat junia jäädäkseen alle. Hyeenoja, shakaaleja ja leijoniakin olisi syytä varoa.
Aman kertoo, että somalialaiset vaeltavat eläintensä kanssa paikasta toiseen. Ihminen on rikas, jos hänellä on eläimiä. Osa somalialaisista asuu pysyvissä kodeissa kuten savimajoissa. Aman kuvaa somalialaisia kansaksi, joka haluaa elää rauhassa ja joka haluaa tulla kaikkien kanssa toimeen. Hänen mielestään kansa on tasa-arvoinen. Tarinan edetessä Somalia kuitenkin kuvastuu ennen kaikkea väkivaltaisena ja ahdaskatseisena. Aman mainitsee, että perjantai on pyhäpäivä ja että henkilölle annetun lahjan tulee olla samanarvoinen kuin aiemmin samalta henkilöltä saatu lahja. Somalialaiset eivät sovi aikaa, kun he sopivat tapaamisesta, vaan he näkevät toisensa esimerkiksi aamulla, kun ovat heränneet. Miehet järjestävät keppitappeluja, joissa veri lentää turistien kuvatessa. Somalian historia ja kulttuuri välittyy seuraaville sukupolville suullisten runojen kautta. Amanin aikaan Somaliasta puuttuu kirjoitettu somalian kieli.
Amanin tarinassa korostuu naisen asema. Naisille on tärkeää, että heidät on ympärileikattu. Äiti tarkistaa tilanteen pysyvyyden vähintään kerran viikossa. Tytöt ovat kärkkäitä epäilemään toistensa siveellisyyttä, joten siinä ei auta muu kuin vilauttaa lopettaakseen huhupuheet. Ympärileikkaus itsessään on juhla, johon kuuluu ympärileikattavien huudot peittävää laulantaa, koraanin lukua ja ruokailua. Ympärileikkaus tehdään ilman puudutusta kylän rotevimman naisen pitäessä tytön jalkoja harallaan. Paikkojen repeytymisen pelossa tytöt eivät esimerkiksi saa ajaa pyörällä. Naimisiin mentäessä aviomies riistää tytöltä neitsyyden, mistä viikkoja kestävässä toipumisessa auttaa seuranainen. Aman kertoo ensimmäisestä aviomiehestään, joka uhkasi leikata hänet auki. Se olisi voinut helposti johtaa kuolemaan. Aman jatkaa naisen asemasta, että naiselle on hävettävää syödä ravintolassa, joten hän syö takaportailla tai autossa. Lyhyen mekon pitämisestä joutuu putkaan. Perusteluna on naisen suojelu, jotta hän ei eurooppalaistu. Naisen on kunnioitettava miestä ja alistuttava vapaaehtoisesti. Hänen on oltava järkevä, rohkea, itsenäinen ja aloitekykyinen. Hänen on oltava isän arvoinen, sillä isä huolehtii tyttärestään. Muutenkin nainen edustaa isän sukua, vaikka hän olisikin naimisissa. Naista on siten valvottava, sillä isän maine kärsii siveettömyydestä. Nainen saatetaan jopa tappaa, sillä perheen kunnia on tärkein. Naista pidetään perusolemukseltaan heikkona muun muassa kuukautisten vuoksi. Sanotaan, että nainen on hengen riivaama, jos hän on sairaana. Aman kuvailee naisen elämän paradoksaalisuutta. Naisen umpeen tikkaaminen muistuttaa häntä itseään siitä, että seksi on kiellettyä. Hänet saatetaan kuitenkin niin sattuessa tikata uudelleen kiinni, jolloin hän saa neitsyytensä takaisin. Naiset käyttävät hyväkseen miehiä, mutta ovat myös riippuvaisia miehistä.
Aman pohtii italialaisten siirtomaaisäntien vaikutusta somalialaisiin. Isäntiä kutsutaan valkoisiksi eikä heidän kanssa ole hyvä kaveerata. Italialaisten palveluksessa oleminen on häpeä. Seurustelemista ei todellakaan hyväksytä, sillä rodut eivät saa sekoittua. Sellainen tyttö on vain prostituoitu ja oman nimensä pilaaja. Sitä paitsi italialaiset eivät ole puhtaita, koska he eivät ole muslimeja eikä heitä ole ympärileikattu. Veljet pitävät kaidalle tielle eksyneen siskonsa ruodussa hakkaamalla ja uhkaamalla tappaa hänet. Saattaa käydä niinkin, että italialainen mies hakataan kuoliaaksi. Äidilläkin on lupa lyödä, jos tyttö tekee väärin. Hassua sinänsä, että vaaleaa ihoa sen sijaan ihannoidaan, Elvistä fanitetaan ja että amerikkalaisia elokuvia jaksetaan katsoa ulkoilmateatterissa joka ilta - vaikkakin ennemmin intiaaneja kuin valkoisia kannustaen. Valkoisten kaupoista löytyvät elämän ensimmäiset rintaliivit ja kuukautissuojat. Kampaamon mainoksissa on valkoihoisten kuvia. Todennäköisesti nuoret haluavat kapinoida vanhempien ajatuksia vastaan. Aman kertoo, että nuoret myös tupakoivat. Nuorten joukossa kunnioitetaan sellaista nuorta, joka tappelee ja jota kaikki pelkäävät. Nuoret saattavat myös mennä salaa naimisiin. Silloin täytyy karata kauas. Vallankumouksen syttyessä Somalian tilanne pahenee entisestään. Sotilaat ja poliisit raiskaavat naisia ja passittavat miehet vankilaan. Maassa esiintyy väkivaltaa ja ryöstöjä. Ulkomaalaiset karkotetaan maasta. Muiden on miltei mahdotonta saada passia. Naapurimaahan pääsee seksillä ja rahalla.
Amanin kuvailema maailma avautuu eteeni raadollisena. Kukaan ei välitä kenestäkään. Kehenkään ei voi luottaa. Kaikki vaeltavat päämäärättömästi paikasta toiseen. Miehet kohtelevat naisiaan kaltoin alistamalla ja pettämällä heitä. Naiset menevät naimisiin saadakseen siivun miehen omaisuudesta karatakseen sopivan tilaisuuden tullen. Samanikäiset ja samanhenkiset ihmiset eivät kohtaa järjestetyissä avioliitoissa, joissa nainen on vasta lapsi ja mies jo ehtoopuolella. Amanin elämään on äärimmäisen vaikea samaistua. Hän asettaa itsensä useaan otteeseen vaaraan - jopa hengen vaaraan. Häneltä vaikuttaa puuttuvan itsesuojeluvaisto. En oikein ymmärrä, mitä hän elämässään oikein etsii. Toisaalta tajuan, että Aman on traumatisoitunut lapsena. Hän on nähnyt ja kokenut liikaa liian nuorena. Aman toteaa jossain vaiheessa, että hän tekee tekonsa, koska haluaa elää. Hän ei alistu, vaan ilmeisesti tekee tahallaan kaikkea mahdollista kiellettyä. Hän toivoisi kunnioitusta naisille.
Voin suositella kirjaa kaikille aikuisille, sillä Amanin elämään uppoutuminen on avartavaa ja ajatuksia herättävää - vaikka ei pystyisikään täysin ymmärtämään kaikkea lukemaansa. Se herättää paljon tunteita etenkin silloin, kun Aman kuvailee elämänsä kipukohtia, joihin kuuluvat avioliitto vanhan miehen kanssa, raskaana ollessa pakoon lähteminen sekä karkailu murhatuksi joutumisen pelossa. Tarina on siinäkin mielessä tärkeä, että käsitykseni mukaan kirjan kuvaama tilanne on parhaillaankin vallalla Somaliassa.
Helmet lukuhaaste 2019: 4. Kirjailijan ainoa teos
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!