Helmet lukuhaaste: 7/50 äänikirjaa

Tammikuussa kuuntelin Helmet lukuhaasteeseen seitsemän kirjaa.

Ajatuksia tammikuussa haasteeseen kuuntelemistani kirjoista:

Huomioitavaa: Kuuntelin kirjat nopeutetulla tahdilla, joten äänikirjan kestoaika ei vastaa todellista kuunteluaikaa.

 
6. Rakkausromaani
Josie Silver: Ole minun
12 tuntia 39 minuuttia

Laurie näkee bussin ikkunasta miehen, johon hän ihastuu ensi silmäyksellä. Lauriesta vaikuttaa siltä, että mies tuntee samoin. Bussi jatkaa matkaa, jolloin mies katoaa näkymättömiin. Laurie omistautuu parhaan ystävänsä Sarahin tuella miehen etsimiselle. He kutsuvat miestä bussipojaksi. Laurie alkaa jo suunnata ajatuksiaan muualle, kun hän eräänä päivänä viimein kohtaa miehen. Sarah esittelee hänet uutena poikaystävänään. Laurie on shokissa eikä halua kertoa Sarahille totuutta. Vuodet vierivät. Joulut seuraavat toisiaan. Laurie kohtaa Thaimaassa Oscarin, jonka kanssa menee naimisiin. Laurien ja bussipoika Jackin elämät eivät oikein koskaan kohtaa. Miten lopussa käy?

Kirja oli sopivan helppoa kuunneltavaa joululomalle. Siinä oli paikoitellen hieman tylsähköjä ja samankaltaisia kohtia, mutta pääsääntöisesti Laurien elämää ja kasvua oli mukava seurata. Summaisin kirjan sanoilla viini ja rakkaushuolet. Parasta kirjassa oli naisten kaikenkestävä ystävyys.

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää
13 tuntia 58 minuuttia

Samantha kuuluu koulun suosittuihin tyttöihin. Hänen kaveriporukassaan välitetään vain vaatteista, pojista, bileistä, alkoholin juomisesta ja tupakoinnista. Tytöt kiusaavat ja lokeroivat muita. He samaan aikaan sekä haukkuvat että yrittävät iskeä opettajiaan. He kutsuvat toisiaan lutkiksi ja käyttäytyvät teennäisesti. Tytöt elävät hällä väliä asenteella, varastelevat ja sairastuvat syömishäiriöihin. Tyttöjen ytävyys ei edes ole aitoa ystävyyttä.

Samantha huomaa joutuvansa elämään samaa päivää yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta miksi? Mitä hänen tulisi tehdä, jotta pääsisi pois limbosta? Samantha oppii, että kaikki tekevät virheitä ja että elämä on lopulta sattumaa.

Kuka uskaltaa puuttua tilanteeseen ja laittaa kiusatun hyvinvoinnin omansa edelle

36. Kirjassa ollaan yksin
Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista
6 tuntia 19 minuuttia

Suzyn paras ystävä on hukkunut. Hänelle ei kelpaa äidin antama epämääräinen selitys tapahtuneelle, sillä ystävä oli erittäin hyvä uimari. Suzy keksii, että meduusat ovat saattaneet tappaa hänet. Hän keskittää kaiken energiansa meduusojen tutkimiselle ja asiantuntijoiden etsimiselle. Suzyn on hankala käsitellä ystävän kuolemaa.

Kirja kertoo ystävyyssuhteista ja erilaisuudesta. Murrosikäisillä tytöillä on paineita hyväksytyksi tulemisessa. He ajattelevat kaiken aikaa ulkonäköä ja poikien suhtautumista heihin. Suzy on muiden mielestä outo ja lapsellinen. Häntä kiusataan ja hyljeksitään, sillä hän suhtautuu elämään eri tavalla kuin muut. Kukaan ei ymmärrä häntä. Suzy ryhtyy puhumattomaksi, jotta ei päästäisi suustaan enää yhtään noloa sanaa. Hän ajattelee myös, että hiljaisuus voi kertoa enemmän kuin meteli.

Kirja opettaa, että eri ihmiset arvostavat eri asioita eri tavalla. Ystävyys voi olla hauras. Joskus sitä ei voi pelastaa, vaikka yrittäisi mitä. Ihmiset voivat ajautua erilleen. Heidän väliinsä voi tulla joku tai jokin tilanne.

"Maailma on paljon enemmän kuin yläkoulu

31. Kirjassa kuljetaan metrolla
Clare Macintosh: Minä näen sinut
12 tuntia 14 minuuttia

Voitko olla varma, että metrossa sinut kohdannut ystävällinen mies on aidosti sinusta kiinnostunut? Entä jos hän on tarkkaillut sinua jo päiväkausia? Entä jos joku on tarkkaillut sinua jo viikkoja hänen puolestaan?

Äiti on huolissaan tyttärestään aina, kun hän lähtee viettämään iltaa ystäviensä kanssa tai kulkee yksin iltatöistä kotiin. Entä jos joku käy hänen kimppuunsa? Entä jos hänen uusi poikaystävänsä onkin stalkkeri eikä hyväkäytöksinen mies? Onko äiti itsekään turvassa? Seuraako joku mies häntä? Vai tarkkaillaanko hänen jokaista liikettään valvontakameroiden kautta?

Kirjan loppu ei tuo lohtua, vaan jättää karmaisevan jäljen.

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
Ruth Ware: Valhepeli
13 tuntia 9 minuuttia

Isa matkustaa Freya vauvansa kanssa tapaamaan vanhoja ystäviään Katea, Fatimaa ja Theaa. Hän jättää taakseen miehensä Owenin, joka kirjan edetessä ei anna arvoa Isan tavalle yhtäkkiä omistautua vuosien takaisten ystäviensä auttamiselle. Toisaalta Isa voisi puhua miehelleen totta valehtelemisen sijasta. Valehteleminen on naisella tiukassa muistissa, sillä hän harrasti sitä ystäviensä kanssa alastonuinnin, runsaan alkoholin juomisen sekä tupakoinnin lomassa. He laittoivat koko tyttökoulun sekä sitä ympäröivän kylän sekaisin. Isa ei ole koskaan voinut olla oma itsensä, sillä hänen on täytynyt vetää roolia ystäviensä vuoksi. Hän ei osaa aikuisenakaan sanoa ei, vaan menee jälleen hölmöilyihin mukaan.

Saltenista on siis löytynyt ruumis. Hiljalleen uppoavassa lapsuudenkodissaan asuva Kate haluaa varmistaa, että naiset pysyvät yhtenä rintamana, jos poliisi saapuu kolkuttamaan ovelle. Mysteerin sijasta kiinnostuin Isan ja Freyan elämästä. Murehdin heidän selviytymistään ja tulevaisuuttaan, sillä heillä on vain toisensa pahaa maailmaa vastaan.

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
Ruth Ware: Nainen hytissä 10
11 tuntia 23 minuuttia

Lauralla on alkoholiongelma. Hän ryyppää jo keskellä viikkoa. Hän käyttää alkoholia nukahtamisvaikeuksiinsa ja saadakseen hermonsa kuriin. Laura kärsii paniikkikohtauksista ja vaikean suhteen asettamista paineista. Hänen psyykkiset ongelmansa pahenevat murtovarkauden jälkeen. Laura päättää silti lähteä työkeikalle loistoristeilijälle. Hän yrittää olla ammattimainen ja eteenpäinpyrkivä, mutta saa heti kättelyssä naukkailijan maineen. Laura ei osaa verkostoitua eikä muutenkaan hoitaa toimittajan työtään hyvin. Hänen huomionsa kiinnittyy hytissä numero 10 kohtaamaansa naiseen, jonka epäilee tulleen murhatuksi. Kukaan ei kuitenkaan asuta kyseistä hyttiä eikä kukaan ole koskaan nähnyt Lauran kuvailemaa naista. Jotain outoa sen sijaan on tekeillä, sillä tavaroita alkaa kadota ja uhkaavia viestejä ilmestyä.

Luksusristeilijä tuntuu yhtä aikaa sekä ahdistavalta että autuaalliselta paikalta. Asiakkaan jokaista liikettä seurataan ja hänen jokainen toiveensa täytetään. Ravintolasta saa ylellistä ruokaa ja kylpylässä tarjotaan hoitoja joka lähtöön. Risteilijä on kuitenkin aivan liian ahdas paikka. Se on myös sokkeloinen eikä siellä ole asianmukaisia viittoja, joten sinne saattaa helposti eksyä.

Kirjan kuuntelemisen jälkeen päällimmäisenä mieleen jäävät puutumiseen asti hoetut maininnat "ruskettunut käsivarsi" ja "hänen puheessaan ei kuulunut aksenttia". Laivan pohjoismaalaisuutta toistetaan kyllästymiseen asti.

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
Hédi Fried: Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleireistä
3 tuntia 13 minuuttia

Kaikki paha alkaa siitä, että ihmiset jakautuvat meihin ja heihin. Eriarvoisuus normalisoidaan. Vihollisia keksitään, jotta omat rikokset eivät olisi esillä. Juutalaisista keksittiin erilaisia tarinoita, miksi heitä pitäisi vainota ja miksi he ovat pahoja ihmisiä - harjoitettiin propagandaa heitä vastaan. Heidän väitettiin tappavan lapsia. Heidän oletettiin myös olevan kaikissa johtoasemissa. Syrjintä on siten kitkettävä heti ennen kuin on liian myöhäistä.

Hédi Fried toteaa, että natsismiin liittymiselle on monia syitä. Juutalaisille vastarinnan tekeminen olisi ollut itsemurha. Osa tekikin niin tuhoamalla samalla esimerkiksi natseille tärkeän rakennuksen. Hédi muistelee, että keskitysleirillä elettiin kuin limbossa. Aikaa ei ollut olemassa. Oli vain harmaa kupla. Vangeille tarjottiin niukasti ruokaa, joten elämä oli yhtä nälän näkemistä. Pulaa oli myös vaatteista. Vankien täytyi varastaa, mitä löysivät. Hédi muistaa pitäneensä varastettuja vaatteita vielä alkuajat Ruotsissakin, minne pääsi vapauduttuaan leiriltä. Raiskauksia ei kuitenkaan tarvinnut pelätä, sillä niitä ei tehty, koska ei haluttu rotujen sekoittuvan. Ainoastaan pordeilleihin joutuneita naisia käytettiin hyväksi. Hédin mielestä leirissä ei vallinnut kuolemanpelkoa, vaan pelkoa siitä, kuinka kuolema tapahtuisi. Leirissä vallitsi yhteishenkeä, mutta tovereita myös ilmiannettiin omia etuja tavoitellen. Sairastuneita piilotettiin, sillä heidät tai liian laihat ihmiset saatettiin tappaa. Tappolistalle jouduttiin mielivaltaisten päätösten seurauksena. Hédin mielestä SS sotilaat olivat ilkeitä, raakoja ja aivopestyjä. Ainoa mukava hetki oli ilta, kun saattoi tarinoida ja runoilla muiden kanssa. Usein tarinoissa tehtiin ruokaa. Vapauden koittaessa moni vangeista tottui hamstraamaan ruokatarvikkeita. Heillä oli syömishäiriöitä, anoreksiaa ja loppumatonta nälän tunnetta.

Hédi Fried kertoo elämästään maahanmuuttajana. Hän matkusti sodan keskellä laivalla Ruotsiin, joka otti keskitysleireiltä vapautettuja luokseen hoitoon. Lotat auttoivat entisiä vankeja karanteenin ajan. Hédillä oli muutamia vaikeuksia uusien tapojen opettelussa etenkin koskien työelämää. Hän päätti kirjoittaa eläkkeelle päästyään kokemuksistaan kirjoja, jotka toimivat sekä tiedon välittäjinä että oman trauman käsittelijöinä. Hänen toiveensa on, ettei olisi ennakkoluuloja. Hän näkee, että nykyään on itsekkäitä asenteita. Hän toivoisi, että nuoret tavoitetaan ennen kuin heidät aivopestään esimerkiksi uusnatsismiin. Ennakkoluuloja kitketään parhaiten keskustelemalla. Hédi tunnustaa olleensa pitkään ennakkoluuloinen saksalaisia kohtaan, sillä hän piti heitä kaikkia pyöveleinä. Ajatukset muuttuivat Saksan matkalla, jolloin Hédi huomasi, kuinka natsien lapset halusivat hyvittää tehdyt asiat. Suvaitsevaisuuden on oltava molemminpuolista. Hédi painottaa kasvatusta. Ymmärrys siitä, mitä oikeasti tapahtui ja mikä on yksilön vastuu tapahtumissa. Parhaimmat tulokset saadaan tunneoppimalla ja empatialla.

Hédi Friedin neuvo toipumiseen on vihasta irtipäästäminen. Tapahtuneen asian kanssa on opittava elämään. Sitä ei tarvitse antaa anteeksi eikä kostaa. Kostona toimii elossa oleminen. Mennyt ei tule koskaan takaisin, joten tärkeintä on suunnata ajatukset tulevaisuuteen. Hédi iloitsee jokaisesta päivästä. Hänen mielestään merkitystä on vain sillä, miten päivä käytetään, jotta tulevat sukupolvet voisivat elää paremmassa maailmassa.

Hédi Friedin mukaan muistot on jaettava eteenpäin, jotta sama ei toistuisi. Hän muistuttaa, että kaikki voi muuttua salakavalasti ja silmänräpäyksessä. Hän toivoo, että historia ei toistaisi itseään. Hän painottaa, että vääryyksiin ei saa koskaan tottua.

"Elämän tarkoitus on elämä itse"

Kaikki haasteeseen kuuntelemani kirjat päivittyvät Helmet lukuhaaste 2019 sivulleni.