Kiira Korpi kuvailee elämäänsä taitoluistelun kautta. Hänen tarinastaan selviää, kuinka ihmisten odotukset sekä lajin ominaispiirteet voivat johtaa urheilijan epäterveelle elämänpolulle.
Kiira oppi pienestä pitäen tekemään ahkerasti töitä ilman kehuja. Hän pärjäsi hyvin koulussa, mikä otettiin itsestäänselvyytenä. Hän oli tottunut tukahduttamaan tunteensa. Kiira oli suorittaja, kilpailuhenkinen ja täydellisyyden tavoittelija, joten hän otti alusta alkaen uransa tosissaan. Hänen tavoitteensa oli olla maailman paras luistelija. Teknisten taitojen lisäksi siihen vaadittiin hoikkuutta, positiivisuutta, virheettömyyttä ja ahkeruutta, mistä syntyi paineita. Kiira stressasi ja voi henkisesti pahoin. Hän tarkkaili sairaalloisesti painoaan, mikä johti terveyden menetykseen. Asiaan ei auttanut negatiivinen manageri, jonka metodina oli luonnetta kritisoiva ja liian tiivis valmentaminen. Kiira olisi kaivannut elämäänsä ihmisiä ja tsemppausta. Kiiralta puuttui ihminen, joka olisi aikatauluttanut hänen elämänsä, uransa ja opiskelunsa sekä huolehtinut sponsorisopimuksista ja auttanut käsittelemään mediaa. Hänen päivänsä olivat aivan täynnä ja liian kuormittavia. Kiiran oli hankala sanoa ei. Hän oli parhaimmillaan paineettomassa tilanteessa, mutta muuten hän oli epävarma ja altis vaikutuksille. Kiiralla oli virheellinen kuva itsestään taitoluistelijana, sillä hän oletti, että hänen tuli aina pyrkiä itsensä ylittämiseen, vaikka puhdas suoritus olisi riittänyt pidemmälle. Nuorille esikuvana oleminen toi mukanaan oman taakkansa.
Kiira muistelee olleensa voimakastahtoinen, vaativa ja kiukutteleva lapsi. Hän rakasti jekkujen tekemistä ja pukeutui naamiaisiin mieluummin möröksi kuin prinsessaksi. Kiiralla oli halu olla erilainen. Hänen julkisuuskuvansa muokkautui täysin toisenlaiseksi. Kiira mietti tarkkaan, mitä puhua toimittajille, mikä oli stressaavaa - etenkin kun julkisuutta oli hankala kontrolloida, vaikka kuinka yritti. Julkisuudessa pohdittiinkin enemmän ulkonäköä kuin luistelun tekniikkaa ja vaativuutta. Kiira tunnustaa saaneensa ulkoisen olemuksensa vuoksi paljon asioita ja kutsuja - jopa pienen seikkailun miljardöörin kanssa, mutta ei pidä sitä enää pahana asiana. Hän toimi mainoskasvona sponsoreille ja käytti rahat uraansa, vaikka stressasi, oliko ansainnut kaiken.
Kiira sai helpotusta elämäänsä henkisestä valmennuksesta. Hän teki muun muassa mielikuvaharjoituksia. Pian sekään ei auttanut, sillä Kiira alkoi tehdä rentoutumisestakin suorittamista. Hän oli liian kunnianhimoinen ja ahdistunut. Luistelu hallitsi liikaa hänen elämäänsä. Kiira koki olevansa koko ajan väsynyt. Hän ei osannut levätä, sillä koko ajan oli pakko tehdä jotain hyödyllistä. Kiiralla oli kova halu olla ahkera, muita ajatteleva ja vaatimaton. Hän oli tottunut, että tavoitteellinen elämä oli ainoa oikea tapa. Hänen oli opeteltava pois suorittamisesta ja täydellisen suorituksen tavoittelemisesta. Tilanne oli haastava, sillä Kiiran koko identiteetti rakentui luistelun varaan. Hän pelkäsi, että oli pettänyt kaikki.
Kiiran elämä tasoittui aviomiehen löydyttyä. Mies opetti, että on tartuttava hetkeen. Hän korosti vaimonsa erityisyyttä. Kiira huomasi, että hän joutui muuttamaan ajatteluaan luistelusta, kun ala kehittyi. Hänen ennen niin tärkeänä pitämänsä asiat eivät enää olleetkaan tärkeitä. Kiira oppi itsensä arvostamisesta ja täydellisyyteen pyrkimisen mahdottomuudesta. Hän ymmärsi, että menestyminen ei ollut itsetarkoitus. Kiira opettelee edelleen sitä, että hän on riittävä sellaisena kuin on. Hän toipuu uupumisesta ja haluaa tuoda keskeneräisyyttä esille myös mediassa. Hän kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa, sillä uupunut mieli ei muista hyviä asioita. Kiira opettelee hetkeen pysähtymistä sekä sanomaan ei.
Kirjan kuunteleminen oli äärimmäisen mielenkiintoista, sillä en ole seurannut Kiiran uraa. Välillä pysäytin äänikirjan ja katselin Kiiran luisteluvideoita ja muutamia haastatteluja saadakseni lisää kosketuspintaa elämäkerralle. Luistelija tuli siten eläväksi.
Helmet lukuhaaste 2019: 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
Kiira oppi pienestä pitäen tekemään ahkerasti töitä ilman kehuja. Hän pärjäsi hyvin koulussa, mikä otettiin itsestäänselvyytenä. Hän oli tottunut tukahduttamaan tunteensa. Kiira oli suorittaja, kilpailuhenkinen ja täydellisyyden tavoittelija, joten hän otti alusta alkaen uransa tosissaan. Hänen tavoitteensa oli olla maailman paras luistelija. Teknisten taitojen lisäksi siihen vaadittiin hoikkuutta, positiivisuutta, virheettömyyttä ja ahkeruutta, mistä syntyi paineita. Kiira stressasi ja voi henkisesti pahoin. Hän tarkkaili sairaalloisesti painoaan, mikä johti terveyden menetykseen. Asiaan ei auttanut negatiivinen manageri, jonka metodina oli luonnetta kritisoiva ja liian tiivis valmentaminen. Kiira olisi kaivannut elämäänsä ihmisiä ja tsemppausta. Kiiralta puuttui ihminen, joka olisi aikatauluttanut hänen elämänsä, uransa ja opiskelunsa sekä huolehtinut sponsorisopimuksista ja auttanut käsittelemään mediaa. Hänen päivänsä olivat aivan täynnä ja liian kuormittavia. Kiiran oli hankala sanoa ei. Hän oli parhaimmillaan paineettomassa tilanteessa, mutta muuten hän oli epävarma ja altis vaikutuksille. Kiiralla oli virheellinen kuva itsestään taitoluistelijana, sillä hän oletti, että hänen tuli aina pyrkiä itsensä ylittämiseen, vaikka puhdas suoritus olisi riittänyt pidemmälle. Nuorille esikuvana oleminen toi mukanaan oman taakkansa.
Kiira muistelee olleensa voimakastahtoinen, vaativa ja kiukutteleva lapsi. Hän rakasti jekkujen tekemistä ja pukeutui naamiaisiin mieluummin möröksi kuin prinsessaksi. Kiiralla oli halu olla erilainen. Hänen julkisuuskuvansa muokkautui täysin toisenlaiseksi. Kiira mietti tarkkaan, mitä puhua toimittajille, mikä oli stressaavaa - etenkin kun julkisuutta oli hankala kontrolloida, vaikka kuinka yritti. Julkisuudessa pohdittiinkin enemmän ulkonäköä kuin luistelun tekniikkaa ja vaativuutta. Kiira tunnustaa saaneensa ulkoisen olemuksensa vuoksi paljon asioita ja kutsuja - jopa pienen seikkailun miljardöörin kanssa, mutta ei pidä sitä enää pahana asiana. Hän toimi mainoskasvona sponsoreille ja käytti rahat uraansa, vaikka stressasi, oliko ansainnut kaiken.
Kiira sai helpotusta elämäänsä henkisestä valmennuksesta. Hän teki muun muassa mielikuvaharjoituksia. Pian sekään ei auttanut, sillä Kiira alkoi tehdä rentoutumisestakin suorittamista. Hän oli liian kunnianhimoinen ja ahdistunut. Luistelu hallitsi liikaa hänen elämäänsä. Kiira koki olevansa koko ajan väsynyt. Hän ei osannut levätä, sillä koko ajan oli pakko tehdä jotain hyödyllistä. Kiiralla oli kova halu olla ahkera, muita ajatteleva ja vaatimaton. Hän oli tottunut, että tavoitteellinen elämä oli ainoa oikea tapa. Hänen oli opeteltava pois suorittamisesta ja täydellisen suorituksen tavoittelemisesta. Tilanne oli haastava, sillä Kiiran koko identiteetti rakentui luistelun varaan. Hän pelkäsi, että oli pettänyt kaikki.
Kiiran elämä tasoittui aviomiehen löydyttyä. Mies opetti, että on tartuttava hetkeen. Hän korosti vaimonsa erityisyyttä. Kiira huomasi, että hän joutui muuttamaan ajatteluaan luistelusta, kun ala kehittyi. Hänen ennen niin tärkeänä pitämänsä asiat eivät enää olleetkaan tärkeitä. Kiira oppi itsensä arvostamisesta ja täydellisyyteen pyrkimisen mahdottomuudesta. Hän ymmärsi, että menestyminen ei ollut itsetarkoitus. Kiira opettelee edelleen sitä, että hän on riittävä sellaisena kuin on. Hän toipuu uupumisesta ja haluaa tuoda keskeneräisyyttä esille myös mediassa. Hän kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa, sillä uupunut mieli ei muista hyviä asioita. Kiira opettelee hetkeen pysähtymistä sekä sanomaan ei.
Kirjan kuunteleminen oli äärimmäisen mielenkiintoista, sillä en ole seurannut Kiiran uraa. Välillä pysäytin äänikirjan ja katselin Kiiran luisteluvideoita ja muutamia haastatteluja saadakseni lisää kosketuspintaa elämäkerralle. Luistelija tuli siten eläväksi.
Helmet lukuhaaste 2019: 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!