"´Jos Harry Potter menee takaisin Tylypahkaan, hän voi vaikka kuolla. - On punottu juoni, Harry Potter. Juoni, joka aiheuttaa kamaluuksia tänä vuonna Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa.´"
Rowling, J.K: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Julkaistu: 1999
Alkuperäinen julkaisu: 1998
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Chamber of Secrets
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Harry Potterin kesäloma loppuu rytinällä, sillä hän kohtaa sekopäisen Dobby-kotitontun, joka varoittaa häntä palaamasta enää Tylypahkaan. Kaiken lisäksi Dursleyn perhe lukitsee hänet huoneeseensa ja Weasleyn pojat joutuvat pelastamaan hänet lentävän auton avulla. Harry pääsee viimein tutustumaan oikeaan noitaperheeseen. Hän matkustaa vaiherikkaasti kohti Tylypahkaa, jossa häntä odottaa uudet salaisuudet poikineen.
Olen aivan koukussa Harry Potter kirjoihin. Tässä kirjassa oli seikkailua seikkailun perään. Koko ajan tapahtui jotain uutta ja jännittävää. Oli kotitonttu, käärmeitä, hämähäkkejä, kummituksia, outoja ääniä, elävä puu, uusi julkkisopettaja, Ronin oikutteleva taikasauva, muodonmuutoksia ja salainen päiväkirja. Kirjan alussa oli aikuiseen makuun liikaa kertausta, mutta lapsille se varmasti on hyvä juttu, jotta he pysyvät mukana kirjan tapahtumissa.
Tykästyin Ginnyn hahmoon. Pidin siitä, että kirjassa oli tavallaan opetus siitä, ettei nuorten tyttöjen kannata luottaa vieraisiin miehiin. Heidän myös ehdottomasti kannattaa kertoa vanhemmilleen ja sisaruksilleen kaikista epäilyttävistä asioista. Luin mielenkiinnolla myös velhojen mietteitä siitä, täytyykö velhon olla puhdasverinen vai ei. Kolmas tärkeä aihe oli se, kun kakkosluokkalaisten velhojen piti tehdä tärkeitä valintoja seuraavan vuoden opintoja ajatellen. Vanhemmat oppilaat kertoivat, että valinnat olivat tärkeitä heidän tulevaisuutensa kannalta. Nuoret velhot eivät kuitenkaan tienneet, mitä haluaisivat tehdä isona. Kaikki tekivät valintoja eri tavalla. Yksi arpoi valinnat, toinen valitsi samat kuin kaveri, kolmas paneutui niihin ajatuksella. Neljäntenä voisin mainita sen, kuinka harrastukset vaikuttaa vievän yhä enemmän lasten ja nuorten vapaa-ajasta. Harry ja muut ovat aivan näännyksissä huispausharjoitusten määrästä. Lasten harrastukset otetaan hieman liian tosissaan.
Mielestäni oli mukava lukea, kuinka Ron oli hyvin suojelevainen Hermionea kohtaan. Ensimmäisen kirjan alussa he nimittäin eivät ollenkaan tulleet toimeen keskenään. Oli mielenkiintoista saada tietää lisää Vorosta ja Hagridista. Pohdin viime postauksessani sitä, miksi Dumbledore pitää Hagridista niin paljon ja nyt sain siihen vastauksen. Lockhart taas oli hulvattoman hauska hahmo, jolla riitti kehuskelemisen arvoisia tarinoita elämästään. Kunniamaininta vielä Errol pöllölle! Aivan mahtava!
Kirjasta tehty elokuva ilmestyi vuonna 2002.
Lue myös:
Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari
Harry Potter ja feeniksin kilta
Rowling, J.K: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Julkaistu: 1999
Alkuperäinen julkaisu: 1998
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Chamber of Secrets
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Harry Potterin kesäloma loppuu rytinällä, sillä hän kohtaa sekopäisen Dobby-kotitontun, joka varoittaa häntä palaamasta enää Tylypahkaan. Kaiken lisäksi Dursleyn perhe lukitsee hänet huoneeseensa ja Weasleyn pojat joutuvat pelastamaan hänet lentävän auton avulla. Harry pääsee viimein tutustumaan oikeaan noitaperheeseen. Hän matkustaa vaiherikkaasti kohti Tylypahkaa, jossa häntä odottaa uudet salaisuudet poikineen.
Olen aivan koukussa Harry Potter kirjoihin. Tässä kirjassa oli seikkailua seikkailun perään. Koko ajan tapahtui jotain uutta ja jännittävää. Oli kotitonttu, käärmeitä, hämähäkkejä, kummituksia, outoja ääniä, elävä puu, uusi julkkisopettaja, Ronin oikutteleva taikasauva, muodonmuutoksia ja salainen päiväkirja. Kirjan alussa oli aikuiseen makuun liikaa kertausta, mutta lapsille se varmasti on hyvä juttu, jotta he pysyvät mukana kirjan tapahtumissa.
Tykästyin Ginnyn hahmoon. Pidin siitä, että kirjassa oli tavallaan opetus siitä, ettei nuorten tyttöjen kannata luottaa vieraisiin miehiin. Heidän myös ehdottomasti kannattaa kertoa vanhemmilleen ja sisaruksilleen kaikista epäilyttävistä asioista. Luin mielenkiinnolla myös velhojen mietteitä siitä, täytyykö velhon olla puhdasverinen vai ei. Kolmas tärkeä aihe oli se, kun kakkosluokkalaisten velhojen piti tehdä tärkeitä valintoja seuraavan vuoden opintoja ajatellen. Vanhemmat oppilaat kertoivat, että valinnat olivat tärkeitä heidän tulevaisuutensa kannalta. Nuoret velhot eivät kuitenkaan tienneet, mitä haluaisivat tehdä isona. Kaikki tekivät valintoja eri tavalla. Yksi arpoi valinnat, toinen valitsi samat kuin kaveri, kolmas paneutui niihin ajatuksella. Neljäntenä voisin mainita sen, kuinka harrastukset vaikuttaa vievän yhä enemmän lasten ja nuorten vapaa-ajasta. Harry ja muut ovat aivan näännyksissä huispausharjoitusten määrästä. Lasten harrastukset otetaan hieman liian tosissaan.
Mielestäni oli mukava lukea, kuinka Ron oli hyvin suojelevainen Hermionea kohtaan. Ensimmäisen kirjan alussa he nimittäin eivät ollenkaan tulleet toimeen keskenään. Oli mielenkiintoista saada tietää lisää Vorosta ja Hagridista. Pohdin viime postauksessani sitä, miksi Dumbledore pitää Hagridista niin paljon ja nyt sain siihen vastauksen. Lockhart taas oli hulvattoman hauska hahmo, jolla riitti kehuskelemisen arvoisia tarinoita elämästään. Kunniamaininta vielä Errol pöllölle! Aivan mahtava!
Kirjasta tehty elokuva ilmestyi vuonna 2002.
Lue myös:
Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari
Harry Potter ja feeniksin kilta
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!