"Saat lisämaksun, mutta tänä yönä minä kidutan sinua."
Moriel, Enrique: Ajattoman kaupungin varjot
Julkaistu: 2011
Alkuperäinen julkaisu: 2007
Alkuperäinen nimi: La ciudad sin tiempo
Mistä maasta: Espanja
Suomentanut: Satu Ekman
Sivumäärä: 415
Takakannesta: "Keskiaikaisessa Barcelonassa eräs ilotyttö saa lapsen, joka on jo syntyessään aikuisen miehen näköinen ja janoaa verta. Poika ei vanhene lainkaan vaan näkee sukupolven toisensa jälkeen syntyvän ja kuolevan. Hän todistaa omin silmin Barcelonan historian merkittävimmät tapahtumat, kuten inkvisition hirmutyöt, mutta myös kaupungin asukkaiden pienet, unohdetut teot ja tarinat Ramblan varjoisilla kujilla. Nykypäivän Barcelonasta löytyy ruumis, jonka kaulassa on omituisia jälkiä. Kuolleen miehen asianajaja Marcos Solana ja hänen nuori apulaisensa Marta Vives alkavat tutkia tapausta. Pian paljastuu, että liikkeellä on pahoja voimia, jotka ovat kytköksissä Martan selvittämättömiin sukujuuriin. Marta imeytyy mukaan hyytävän jännittävään seikkailuun ja kohtaa arvoituksellisen, iättömän miehen."
Iätön mies elää Barcelonassa ajasta toiseen. Hän syntyy bordellissa prostituoidun lapseksi ja aloittaa vaiherikkaan, varjojen täyteisen elämänsä. Kirja on rakennettu siten, että välillä kurkistetaan menneisyyteen ja välillä nykyhetkeen, jossa Marcos Solana ja Marta Vives yrittävät ratkoa omituisia tapahtumia.
Kirjan lukeminen oli ajoittain aikamoista pakkopullaa, sillä kerrontatyyli oli sellaista, johon en ollut tottunut. Teksti eteni ajoittain töksähdellen ja vaivalloisesti eteenpäin. Lisäksi takakannessa luvattu ´taianomainen varjojen Barcelona´ olikin aivan jotain muuta, kun jouduin lukemaan esimerkiksi kuvauksia häpeäpaaluun laitetusta ja raiskatusta naisesta. Kirjassa kuvattiin paljon tunnelmaa sekä maailmassa vallitsevaa hyvää ja pahaa etenkin uskonnon kautta. Mielenkiintoisinta oli kirjan idea kuvata samaa kaupunkia eri aikakausina. Mielestäni laimeasti verenhimoinen päähahmo iätön mies jäi oikeastaan kakkoseksi Barcelonan kaupungin ja historian kuvaukselle.
Moriel, Enrique: Ajattoman kaupungin varjot
Julkaistu: 2011
Alkuperäinen julkaisu: 2007
Alkuperäinen nimi: La ciudad sin tiempo
Mistä maasta: Espanja
Suomentanut: Satu Ekman
Sivumäärä: 415
Takakannesta: "Keskiaikaisessa Barcelonassa eräs ilotyttö saa lapsen, joka on jo syntyessään aikuisen miehen näköinen ja janoaa verta. Poika ei vanhene lainkaan vaan näkee sukupolven toisensa jälkeen syntyvän ja kuolevan. Hän todistaa omin silmin Barcelonan historian merkittävimmät tapahtumat, kuten inkvisition hirmutyöt, mutta myös kaupungin asukkaiden pienet, unohdetut teot ja tarinat Ramblan varjoisilla kujilla. Nykypäivän Barcelonasta löytyy ruumis, jonka kaulassa on omituisia jälkiä. Kuolleen miehen asianajaja Marcos Solana ja hänen nuori apulaisensa Marta Vives alkavat tutkia tapausta. Pian paljastuu, että liikkeellä on pahoja voimia, jotka ovat kytköksissä Martan selvittämättömiin sukujuuriin. Marta imeytyy mukaan hyytävän jännittävään seikkailuun ja kohtaa arvoituksellisen, iättömän miehen."
Iätön mies elää Barcelonassa ajasta toiseen. Hän syntyy bordellissa prostituoidun lapseksi ja aloittaa vaiherikkaan, varjojen täyteisen elämänsä. Kirja on rakennettu siten, että välillä kurkistetaan menneisyyteen ja välillä nykyhetkeen, jossa Marcos Solana ja Marta Vives yrittävät ratkoa omituisia tapahtumia.
"Väestötiheys, joka oli lähes samaa tasoa kuin pahimmissa Aasian
kaupungeissa, ei johtunut ainoastaan Barcelonan rajallisesta elintilasta
vaan myös tilan käytöstä. Muurien sisällä oli neljäkymmentä luostaria,
kaksikymmentäseitsemän kirkkoa ja muuta julkista rakennusta, yksitoista
sairaalaa ja köyhäintaloa ja seitsemän kasarmia." (s. 274)
Kirjan lukeminen oli ajoittain aikamoista pakkopullaa, sillä kerrontatyyli oli sellaista, johon en ollut tottunut. Teksti eteni ajoittain töksähdellen ja vaivalloisesti eteenpäin. Lisäksi takakannessa luvattu ´taianomainen varjojen Barcelona´ olikin aivan jotain muuta, kun jouduin lukemaan esimerkiksi kuvauksia häpeäpaaluun laitetusta ja raiskatusta naisesta. Kirjassa kuvattiin paljon tunnelmaa sekä maailmassa vallitsevaa hyvää ja pahaa etenkin uskonnon kautta. Mielenkiintoisinta oli kirjan idea kuvata samaa kaupunkia eri aikakausina. Mielestäni laimeasti verenhimoinen päähahmo iätön mies jäi oikeastaan kakkoseksi Barcelonan kaupungin ja historian kuvaukselle.
Minut lumosi myös Barcolona päähenkilönä enemmän kuin muu.
VastaaPoistaKirjan nimi on tuttu ja olen vakuuttunut siitä että olen sen lukenut, mutta mitään muistikuvaa sisällöstä ei ole. Vaikka tämä ei ole edes kovin vanha kirja niin oli silti unohtunut. Kansi on kaunis ja houkutteleva.
VastaaPoista