Ajvide Lindqvis, John: Kuinka kuolleita käsitellään
Äänikirja
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2005
Alkuperäinen nimi: Hanteringen av odöda
Mistä maasta: Ruotsi
Tukholmassa on vallinnut pitkään helleaalto, mikä on jännittynyt kaupungin ylle sähköiseksi varaukseksi. Sähkölaitteet eivät toimi normaalilla tavalla, ja ihmisiä vaivaa päänsärky. Yhtäkkiä sähkövaraus purkautuu, ja ruumishuoneella saadaan todistaa ihmettä: kuolleet ovat heränneet henkiin. Eläkkeellä oleva toimittaja Gustav Mahler saa kutsun katsomaan tapausta. Hän kokee tilanteen itselleen läheiseksi, sillä hän on vasta menettänyt lapsenlapsensa. Samaan aikaan David suree auto-onnettomuudessa kuollutta vaimoaan ja Flora on vasta menettänyt isoisänsä. Ihmiset menevät sekaisin. Tiedemiehet yrittävät selvittää ilmiötä, viranomaiset pohtivat uusia lakeja ja sääntöjä ja uskovaiset kokevat ennustusten täyttyneen ja lopun aikojen olevan käsillä. Surevat omaiset ovat rauhattomia. Mutta mitä henkiin heränneet oikein haluavat? Ja kuinka heitä kuuluisi käsitellä?
Pohdin kirjaa kuunnellessani pakostakin, mitä kaikkea kuolema merkitsee ja kuinka eri ihmiset kokevat sen. Tunsin pelkoa, kun kirjassa kuvattiin, miltä kuolleet näyttivät, kuinka he kommunikoivat ja mitä outoa heidän lähellään tapahtui. Minusta tuntui myös surulliselta, kun ihmiset yrittivät turhaan saada yhteyttä henkiin heränneisiin sukulaisiinsa - etenkin Gustavin ja hänen lapsenlapsensa Eliaksen tilanne liikutti.
Kirja oli loppujen lopuksi tavallaan pettymys, sillä se ei aivan kertonut siitä, mitä luulin, kun otin äänikirjan käteeni. Odotin nimittäin paljon enemmän konkreettisia ja järisyttäviä juonenkäänteitä. Kirja ei myöskään lopussa antanut mitään selkeitä vastauksia, vaan oikeastaan koko kirjan ajan vain pohti eri näkökulmista tätä ihmisiä askarruttavaa, vierasta ja pelkoa aiheuttavaa aihetta.
Äänikirja
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2005
Alkuperäinen nimi: Hanteringen av odöda
Mistä maasta: Ruotsi
Tukholmassa on vallinnut pitkään helleaalto, mikä on jännittynyt kaupungin ylle sähköiseksi varaukseksi. Sähkölaitteet eivät toimi normaalilla tavalla, ja ihmisiä vaivaa päänsärky. Yhtäkkiä sähkövaraus purkautuu, ja ruumishuoneella saadaan todistaa ihmettä: kuolleet ovat heränneet henkiin. Eläkkeellä oleva toimittaja Gustav Mahler saa kutsun katsomaan tapausta. Hän kokee tilanteen itselleen läheiseksi, sillä hän on vasta menettänyt lapsenlapsensa. Samaan aikaan David suree auto-onnettomuudessa kuollutta vaimoaan ja Flora on vasta menettänyt isoisänsä. Ihmiset menevät sekaisin. Tiedemiehet yrittävät selvittää ilmiötä, viranomaiset pohtivat uusia lakeja ja sääntöjä ja uskovaiset kokevat ennustusten täyttyneen ja lopun aikojen olevan käsillä. Surevat omaiset ovat rauhattomia. Mutta mitä henkiin heränneet oikein haluavat? Ja kuinka heitä kuuluisi käsitellä?
Pohdin kirjaa kuunnellessani pakostakin, mitä kaikkea kuolema merkitsee ja kuinka eri ihmiset kokevat sen. Tunsin pelkoa, kun kirjassa kuvattiin, miltä kuolleet näyttivät, kuinka he kommunikoivat ja mitä outoa heidän lähellään tapahtui. Minusta tuntui myös surulliselta, kun ihmiset yrittivät turhaan saada yhteyttä henkiin heränneisiin sukulaisiinsa - etenkin Gustavin ja hänen lapsenlapsensa Eliaksen tilanne liikutti.
Kirja oli loppujen lopuksi tavallaan pettymys, sillä se ei aivan kertonut siitä, mitä luulin, kun otin äänikirjan käteeni. Odotin nimittäin paljon enemmän konkreettisia ja järisyttäviä juonenkäänteitä. Kirja ei myöskään lopussa antanut mitään selkeitä vastauksia, vaan oikeastaan koko kirjan ajan vain pohti eri näkökulmista tätä ihmisiä askarruttavaa, vierasta ja pelkoa aiheuttavaa aihetta.
Annoin sinulle blogissani Liebster Award -tunnustuksen. :)
VastaaPoistahttp://kattinkankirjalista.blogspot.fi/
Löysin tämän kirjailijan vasta viime viikolla eli en ole tutustunut tuotantoon. Minua kuolema sinänsä ei haittaa aiheena, se kiinnostaa minua enemmän sivuteitse eli historian kautta, hautaustapojen ja miten elävä kulttuuriperintö ilmenee tänä päivänä. Luin äskettäin Saramagon Oikukkaan kuoleman ja pidin kovasti. Sen ongelma oli, että sairaatkaan eivät kuolleet, ja sitten kirjan päähenkilö tuoni (pienellä kirjaimella) rakastui.
VastaaPoista