"Ystävälliset, hymyilevät kasvot olivat muuttuneet, huulet olivat vetäytyneet pois hampaiden edestä julmaan irvistykseen, silmät hehkuivat melkeinpä mielipuolista raivoa."
Christie, Agatha: Lordin kuolema
Julkaistu: 2001
Alkuperäinen julkaisu: 1953
Alkuperäinen nimi: Lord Edgware Dies
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Eila Pennanen
Sivumäärä: 314
Hercule Poirot ja kapteeni Hastings ovat Lontoossa pidetyssä teatterinäytännössä. Paikalla on myös näyttelijätär Jane Wilkinson, joka pyytää Poirotin apua saadakseen eron miehestään lordi Edgwaresta. Poirot ja Hastings tapaavat lordin, mutta seuraavana aamuna saapuu uutinen hänen kuolemastaan.
Kirjan kertojana toimii kapteeni Hastings, joka välillä kuvaa, kuinka lämmin ja sydämellinen suhde hänen ja Poirotin välillä vallitsee. Poirot myös rakastaa piikitellä Hastingsia ja laskea leikkiä miehen älyn tasosta. Kirjassa toistetaan, kuinka tärkeä hahmo Hastings on Poirotin elämässä ja tapausten loppuun saattamisessa. Kerrontatyyli on hyvin nostalgisoiva, sillä Poirot ja hänen omalaatuiset pienet tapansa halutaan asettaa jalustalle. Häntä pidetään nokkelampana kuin esimerkiksi komisario Jappia. Kirjassa myös mainitaan ohimennen ja täysin turhaan jokin Poirotin menneisyyden tutkimus sitä sen enempää avaamatta. Mielestäni tällainen on täysin turhaa. Oletan, että sillä halutaan vain mainostaa, että hahmo esiintyy muissakin kirjoissa.
Kiinnitin huomiota hahmojen kuvaukseen, sillä ne olivat hyvin kliseisiä ja karrikoituja. Näyttelijättäret kuvattiin itserakkaina tyhjäpäinä, amerikkalaiset helposti gangsterien apuun kääntyvinä, pariisilaiset yhden illan juttuja harrastavina sekä rikkaat miehet neekereitä halveksivina. Oletan, että Agatha Christien kirjoittaessa kirjaa 50-luvulla, eri maiden ihmiset koettiin eksoottisina ja heidät oli tapana kuvata tietyllä tavalla. Hahmoille on lisäksi tärkeää käyttäytyä hyvin. He eivät missään nimessä saa näyttää liikaa tunteita, vaan heidän käytöksensä on oltava maltillista. Kiinnitin myös huomiota hahmojen erikoisiin vierailuaikoihin toistensa luona. He nimittäin lähtivät usein kyläilemään ilta yhdeksän jälkeen.
Mielestäni kirja oli taidokkaasti rakennettu. En osannut ollenkaan päätellä murhaajaa, sillä minut johdatettiin täysin harhaan. Ajattelin loppuratkaisua lukiessani, että tarina oli sittenkin aika tylsä, mutta sitten vielä ihan lopussa tuli yllättävä käänne, mikä heitti kaiken päälaelleen ja teki tarinasta mainion ja mielenkiintoisen.
Osallistun Agatha Christie -lukuhaasteeseen. Kirjailijan syntymästä on tänä vuonna kulunut 125 vuotta!
Christie, Agatha: Lordin kuolema
Julkaistu: 2001
Alkuperäinen julkaisu: 1953
Alkuperäinen nimi: Lord Edgware Dies
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Eila Pennanen
Sivumäärä: 314
Hercule Poirot ja kapteeni Hastings ovat Lontoossa pidetyssä teatterinäytännössä. Paikalla on myös näyttelijätär Jane Wilkinson, joka pyytää Poirotin apua saadakseen eron miehestään lordi Edgwaresta. Poirot ja Hastings tapaavat lordin, mutta seuraavana aamuna saapuu uutinen hänen kuolemastaan.
Kirjan kertojana toimii kapteeni Hastings, joka välillä kuvaa, kuinka lämmin ja sydämellinen suhde hänen ja Poirotin välillä vallitsee. Poirot myös rakastaa piikitellä Hastingsia ja laskea leikkiä miehen älyn tasosta. Kirjassa toistetaan, kuinka tärkeä hahmo Hastings on Poirotin elämässä ja tapausten loppuun saattamisessa. Kerrontatyyli on hyvin nostalgisoiva, sillä Poirot ja hänen omalaatuiset pienet tapansa halutaan asettaa jalustalle. Häntä pidetään nokkelampana kuin esimerkiksi komisario Jappia. Kirjassa myös mainitaan ohimennen ja täysin turhaan jokin Poirotin menneisyyden tutkimus sitä sen enempää avaamatta. Mielestäni tällainen on täysin turhaa. Oletan, että sillä halutaan vain mainostaa, että hahmo esiintyy muissakin kirjoissa.
Kiinnitin huomiota hahmojen kuvaukseen, sillä ne olivat hyvin kliseisiä ja karrikoituja. Näyttelijättäret kuvattiin itserakkaina tyhjäpäinä, amerikkalaiset helposti gangsterien apuun kääntyvinä, pariisilaiset yhden illan juttuja harrastavina sekä rikkaat miehet neekereitä halveksivina. Oletan, että Agatha Christien kirjoittaessa kirjaa 50-luvulla, eri maiden ihmiset koettiin eksoottisina ja heidät oli tapana kuvata tietyllä tavalla. Hahmoille on lisäksi tärkeää käyttäytyä hyvin. He eivät missään nimessä saa näyttää liikaa tunteita, vaan heidän käytöksensä on oltava maltillista. Kiinnitin myös huomiota hahmojen erikoisiin vierailuaikoihin toistensa luona. He nimittäin lähtivät usein kyläilemään ilta yhdeksän jälkeen.
Mielestäni kirja oli taidokkaasti rakennettu. En osannut ollenkaan päätellä murhaajaa, sillä minut johdatettiin täysin harhaan. Ajattelin loppuratkaisua lukiessani, että tarina oli sittenkin aika tylsä, mutta sitten vielä ihan lopussa tuli yllättävä käänne, mikä heitti kaiken päälaelleen ja teki tarinasta mainion ja mielenkiintoisen.
Osallistun Agatha Christie -lukuhaasteeseen. Kirjailijan syntymästä on tänä vuonna kulunut 125 vuotta!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!