Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella Japani merkityt tekstit.

Satoshi Yagisawa: Päiväni Morisakin kirjakaupassa

Takako muuttaa Satoru-enon antikvariaattiin erottuaan miesystävästään ja lopetettuaan työnsä. Hän tuntee yksinäisyyttä ja kokee ettei ole löytänyt omaa paikkaansa yhteiskunnassa. "Tahdoin löytää juuri minulle sopivan elämän, en muilta kopioitua." (s.44) Kirjassa pohditaan parisuhteita, yksipuolista rakkautta ja erosta selviytymistä. Takako haluaisi vain nukkua. Pikku hiljaa kirjoja täynnä oleva ympäristö alkaa kiinnostaa. Takako ei harrasta lukemista, mutta hän tarttuu kirjaan ollessaan niiden keskellä. Hän oppii vanhoista kirjoista aikakaudet ylittäviä viisauksia ja ymmärtää, millaisia asioita itse pitää tärkeänä. "Sellaista on elämä. Epäröintiä ja harhailua." (s.46) Kirjassa on vajaa 200 sivua, mutta sen lukeminen eteni hiljalleen. Mielestäni alkuasetelma oli kiinnostava, mutta huomioni herpaantui tarinan pääpainon vaihduttua Satoru-enon vaimon kokemuksiin. Vaimon puheet ja käytös tuntuivat minusta epämiellyttäviltä. Kaipasin kirjalta keveyttä ja toiveikkuutta ras...

Sawako Natori: Kirja jota etsit

Pienellä asemalla sijaitseva Kirjakauppa Perjantai tarjoaa loputonta puhetta kirjoista. Fiktiiviset tarinat kietoutuvat reaalimaailman haasteisiin. Fumiya Kurai etsii syöpäsairaalle isälleen juuri oikeaa kirjaa, mutta löytää itselleen yösijan ja työpaikan. Hän kohtaa naisen, joka empii mennä naimisiin, sillä pitää itseään vähäpätöisenä. Hän oppii omana itsenään olemista normeista ja paineista välittämättä. Hän kohtaa miehen, jolla on oma identiteetti hukassa. Hän oppii, että ihminen tarvitsee ystävän. Kaiken kaikkiaan Fumiya Kurai kehittyy ihmisenä. "Eikö voisi olla oma itsensä normeista ja paineista välittämättä?" (s.83) Lukija saa kirjan sivuilta lisää vinkkejä lukupinoonsa. Minua kiinnostaa eniten Michael Enden Momo, joka kertoo antiikinaikaisen amfiteatterin raunioilla elävästä tytöstä, joka huomaa, että ihmisillä ei ole enää aikaa mihinkään. Hän saa selville, että harmaat herrat varastavat aikaa. "Kirjoihin uppoutuessamme kaikki me ihmiset olimme yhtä lailla vapaita...

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin muisto haalistuu

Kahvila Donna Donnassa lukee kirjaa eräs herrasmies. Hän nousee tuoliltaan kerran päivässä, jolloin on mahdollista istua paikalle matkustaakseen ajassa joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Seremoniaan kuuluu, että aikamatkustajalle keitetään kupillinen kahvia, joka on juotava loppuun ennen kuin se jäähtyy, jolloin aikamatkustaja palaa takaisin nykyhetkeen. "'Ennen kuin kahvi jäähtyy...'" (s.54) Kirjassa on neljä tarinaa. Ensimmäinen kertoo naisesta, joka on katkera vanhemmilleen, jotka kuolivat, kun hän oli vasta lapsi. Hänen elämänsä on ollut täynnä köyhyyttä ja kurjuutta. Toinen tarina kertoo miehestä, joka on onneton menetettyään kumppaninsa. Kolmas tarina kertoo naisesta, jonka sisko on kuollut. Neljännessä tarinassa mies pohtii uran ja kosinnan välillä tilanteessa, jossa nainen on kuolemansairas. "Kukaan ei ymmärrä minua. Minun täytyy loppujen lopuksi elää yksin, hän ajatteli ja vetäytyi kuoreensa." (s.57) Kahvilassa luetaan ahkerasti kirjaa, jossa on...

Keigo Higashino: Pahan asialla

Eletään vuotta 1996. Kirjailija Kunihiko Hidaka on murhattu. Hänen lapsuudenystävänsä Osamu Nonoguchi ja vaimonsa Rie Hidaka löytävät hänet työhuoneesta. Etsivä Kaga kutsutaan paikalle selvittämään tapausta. Hän on Osamu Nonoguchin tuttava siltä ajalta, kun molemmat toimivat opettajina. Kuka on murhaaja ja ennen kaikkea miksi? "Minusta hän oli kumma tyyppi. Eivätkö kaikki yleensä pidä omaa synnyinseutuaan maailman parhaana?" (s.203) Kirja käsittelee kustannusalaa ja koulumaailmaa. Etenkin kiusaamisen ja kateuden kuvaukset puhuttelevat. Mieleen on jäänyt ajatus, kuinka kateellinen ihminen ei siedä olla alempiarvoinen toiseen nähden. Nonoguchi ja Kaga vuorottelevat tarinan kertojina. Lukijaa ohjaillaan lukuisiin eri suuntiin, kunnes totuus viimein paljastuu. "'Meillä kaikilla on salaisuuksia. Eikä kenelläkään ole oikeutta niitä julkistaa, vaikka olisi kyse kuolleesta ihmisestä." (s.51) Pidän Keigo Higashinon dekkareista. Niissä ennen kaikkea pohditaan elämää. Pidä...

Sōsuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

Kirjakauppa Natsuki on menettänyt omistajansa. Hänen lapsenlapsensa Rintarō Natsuki jää huolehtimaan kaupasta. Poika on hermostunutta ja syrjäänvetäytyvää lajia. Hänen tarmokas luokkatoverinsa Sayo Yuzuki tuo hänelle kouluvihkon luokan puheenjohtajan ja lähimmän naapurin asemassa, kun hän jättää jatkuvasti saapumatta kouluun. Suruajan keskelle ilmestyy maaginen kissa, joka pyytää Rintarōn apua. Kumpaa lopulta autetaan enemmän: kissaa vai poikaa? "Tärkeät asiat ovat aina hankalia ymmärtää -" (s.20) Rintarō pitää tutuista rutiineista ja tavallisesta arjesta. Koulu on hänelle välttämätön paha, jonka hän haluaisi unohtaa. Hän oppii parhaiten kirjakaupan kirjoista. Rintarōn isoisä on opettanut, että kirjoissa on voimaa. Niitä lukemalla oppii tunnetaitoja ja katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle. Valitettavasti maailmassa on ihmisiä, jotka kohtelevat sekä kirjoja että muita ihmisiä kaltoin. He ajattelevat vain tehokkuutta, omimista ja tuottoa. Rintarōn isoisä on vaalinut verkkaisuutta...

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin salaisuus paljastuu

Tokiolainen kahvila Funiculì Funiculà saa jälleen uusia vieraita, jotka ovat kuulleet mahdollisuudesta matkustaa ajassa. Seremoniassa istutaan tietyllä penkillä, josta ei saa missään vaiheessa nousta, ja juodaan kupillinen kahvia ennen kuin se jäähtyy, minkä jälkeen palataan takaisin nykyhetkeen. Menneisyydessä ei voi vaikuttaa tulevaisuuden tapahtumien kulkuun. Siellä on mahdollista tavata henkilöitä, jotka ovat käyneet kahvilassa. Menneisyyteen matkustaminen on jokaiselle terapeuttinen kokemus. "- minua on pelottanut tulla onnelliseksi." (s.203) Mies tapaa kasvattityttärensä edesmenneen biologisen isän. Hän pohtii, onko hänellä ollut oikeus toimia isänä isän sijasta. Toinen mies tapaa edesmenneen äitinsä. Hän toivoo, että hän on elämänvalinnoillaan saattanut äitinsä onnelliseksi. Kolmas vakavasti sairas mies tapaa naisystävänsä, jonka toivoo tulevaisuudessa olevan onnellisesti naimisissa. Neljäs mies tapaa edesmenneen vaimonsa, jonka kohtalosta syyttää itseään. "'S...

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy

Tokiolainen kahvila Funiculì Funiculà tarjoaa ainutlaatuisen seremonian, joka mahdollistaa ajassa matkustamisen. Asiakkaan on istuttava tietyllä penkillä, josta ei saa missään vaiheessa nousta, ja juotava kupillinen kahvia ennen kuin se jäähtyy, minkä jälkeen hän palaa takaisin nykyhetkeen. Menneisyydessä on mahdollista tavata henkilöitä, jotka ovat käyneet kahvilassa. Tapahtumiin on mahdotonta yrittää vaikuttaa, sillä tulevaisuus ei muutu, vaikka kuinka yrittäisi. Kirjassa on neljä tarinaa. Ensimmäinen kertoo naisesta, jonka miesystävä on muuttanut pois työn perässä. Nainen pohtii, voisiko heillä silti olla yhteinen tulevaisuus. Toisessa tarinassa on nainen, jonka mies on muistisairas. Hän pohtii muuttunutta rooliaan nyt, kun mies ei muista, kuka hän on. Kolmas tarina kertoo naisesta, joka pakenee siskoaan, joka toistuvasti anelee häntä palaamaan kotipaikkakunnalleen. Neljännessä tarinassa sydänsairas nainen pohtii raskauden keskeytyksen ja synnyttämisen välillä. Yhteistä tarinoilla o...

Emi Yagi: Tyhjyyspäiväkirja

34-vuotias Shibata työskentelee miesvaltaisella alalla Japanissa. Hän on ainoa, joka joutuu työn ohella järjestelemään paikkoja, tarjoilemaan kahvia ja juoksemaan asioilla. Shibata tokaisee olevansa raskaana, jolloin hän saa erityiskohtelua ja etuja, joiden olemassaolosta hän ei ole tiennyt. "- elämästä tulisi rankkaa, jos kiinnitti liikaa huomiota toisten reaktioihin." (s.81) Kirja käsittelee sukupuolten välistä eriarvoisuutta, työelämän epätasa-arvoa ja yksin elämiseen liittyviä haasteita. Shibata kohtaa naissukupuoleensa liitettyjä odotuksia. Hän elää normin ulkopuolella parisuhteettomana ja lapsettomana. Äitien maailma tuntuu vieraalta maalta, jonka kieltä hän ei osaa. "Samassa muistin, etten ollut puhunut tänä viikonloppuna sanaakaan kenellekään." (s.56) Shibatan uskonnollinen pohdinta oli mielestäni kiehtovaa. Maailman kuuluisin raskaana oleva nainen, Maria, nähdään pelkkänä äitinä. Shibata pohtii, mitä muita puolia ja kiinnostuksen kohteita Marialla oli. ...

Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet

Rikollisjoukko piiloutuu hylättyyn autiotaloon aikomuksenaan jatkaa matkaa aamulla. Postiluukusta putoaa kirje, minkä sisältö vinksauttaa kolmikon ajattelun uusille raiteille. Kirjeessä esitetään avunpyyntö talossa työskennelleelle edesmenneelle kauppiaalle. Kolmikko pohtii, mihin kirjeen jättäjä ehti kadota ja mitä kirjeelle pitäisi tehdä. "'Mitä? Kätevä autiotalo? Mikä se muka on?'" (s.7) Ihmiskohtalot kieppuvat ajan ja avaruuden halki. Kirjassa kuvataan ihmisten välisiä kohtaamisia ja kuulluksi tulemisen tärkeyttä. Se on lohdullinen, elämänmyönteinen ja lempeä kuin halaus. Kirjassa käsitellään elämänkaarta, elämänpolkua ja tyytyväisyyttä omiin elämänvalintoihin. "'Ei ole sattumaa, että lehti on jäänyt tänne, se on säästetty tarkoituksella, koska siinä kerrotaan tästä kaupasta.'" (s.18) Pidin tästä maagisrealistisesta kirjasta ja sen maailmasta. Sen parissa rentoutui ja rauhoittui. Minusta oli mukavaa seurata tarinan ihmisten elämää onnistumisineen...

Sayaka Murata: Maan asukit

Natsukilla on siilipehmolelu nimeltään Pyuto. Se on hänen mukaansa avaruusolento, jonka kotiplaneetta on Pohapipinpobopia. Natsukin serkku Yuu paljastaa myös olevansa kotoisin ulkoavaruudesta, sillä hänen äitinsä on sanonut hänen saapuneen maapallolle avaruusaluksella. Natsuki tukeutuu serkkuunsa, sillä hän kokee olevansa ulkopuolinen. Aikuiseksi kasvettuaan Natsuko ei vieläkään sopeudu ympöivään yhteiskuntaan, vaan tarkastelee sitä avaruusolennon silmin. "'Tuo tyttö on kyllä ihan toivoton tapaus. Ei osaa tehdä mitään kunnolla, väsyttää ja ärsyttää katsellakin tuota touhua.'" (s.26) Natsuki näkee maapallon ihmistehtaana. Elämä kiertyy seksuaalisuuden ympärille. Sitä ei pääse mihinkään pakoon, sillä tehtaan kätyrit vartioivat kaikkialla. Ihmisten sukupuolielimet ovat tehtaan omaisuutta. Jokaisen on tehtävä oma työnsä. Kellään ei ole lupa laiskotella. "Minä tuijotin ulkona huojuvien puiden lehtiä, joiden alapinnat olivat turvonneet halkeamispisteeseen. Sysipimeys v...

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

36-vuotias Keiko työskentelee tokiolaisen lähikaupan myyjänä. Hän on aloittanut osa-aikatyönsä 18 vuotta sitten. Keiko on tyytyväinen elämäänsä, sillä hän on löytänyt elämälleen tarkoituksen ja tavan sopeutua joukkoon. Hän on myös erinomainen työssään. Ympäröivä yhteiskunta, sukulaiset, ystävät ja jopa työkaverit eivät hyväksy Keikon elämäntapaa. Hänellä pitäisi olla toisenlainen työ, aviomies ja lapsia. Keiko yrittää matkia kanssaihmisten ilmeitä, eleitä ja puhe- ja pukeutumistyyliä. Sitten hän alkaa toteuttaa muitakin vaatimuksia. "- päätin siitä lähtien tehdä kaikkeni pitääkseni suuni supussa. En enää toimisi oman pääni mukaan vaan joko matkisin muita tai seuraisin tarkkaan saamiani ohjeita. Aikuiset vaikuttivat huojentuneilta huomatessaan, etten enää puhunut tai tehnyt mitään oma-aloitteisesti." (s.14-15) Ryhmään kuuluminen ja hyväksytyksi tuleminen ovat ihmiselle tärkeitä. Kukaan ei halua tuntea oloaan ulkopuoliseksi ja kummalliseksi. 'Lähikaupan nainen' peräänku...

Yoko Ogawa: Muistipoliisi

Saarella eletään muistipoliisin vallan alla. Ihmisten muistista häviää tasaisin väliajoin asioita ja esineitä. Linnut katoavat taivaalta, ruusuja ei enää kasva puutarhassa ja vuosikalenterien häviäminen poistaa vuodenaikojen vaihtelun. Ihmiset menettävät elantonsa, torilla myytävien tuotteiden valikoima suppenee ja puheenaiheet kapenevat. Muistaminen on kiellettyä. Ihmiset, jotka eivät unohda, katoavat muistinmetsästyksissä. Nuori kirjailija päättää piilottaa kustannustoimittajansa R:n talonsa salahuoneeseen ja jatkaa käsikirjoituksensa työstämistä. Hänen tarinansa kertoo konekirjoittajattaresta, joka kadottaa äänensä ja pystyy kommunikoimaan vain kirjoituskoneensa avulla. "Mitä tapahtuu, jos sanat katoavat?" (s.33) Ihmiset suhtautuvat muistojen katoamiseen kuin alkavaan työviikkoon. Ihan normaali maanantai. Töihin on lähdettävä, pyykit pestävä ja ruokaa laitettava. Ajan kuluessa olo alkaa kuitenkin käydä heikoksi. Ihmisistä tuntuu kuin heidän sisällään olisi liian monta ontt...

Keigo Higashino: Myrkyllinen liitto

Yoshitaka Mashiba on kuollut kahvia juotuaan myrkytykseen. Etsivät suuntaavat katseensa ensimmäisenä vaimoon, joka on kuitenkin ollut tapahtumahetkellä sukuloimassa kaukana kodistaan. Seuraavaksi tutkitaan miehen salaisen naisystävän liikkeitä. Tapaus on monimutkainen ja vaatii laajempaa ymmärrystä Yoshitakan elämästä ennen kuin syyllinen ja tekotapa ratkeavat. "'Omaisten kohtaamiseen ei ikinä totu.' 'Pomo sanoi, että sinä olet kaikkein taitavin käsittelemään heitä.' 'Haa, sanoiko ukkeli niin?' 'Sinulla on kuulemma luottamusta herättävät kasvot.' 'Johan nyt. Näytän siis hänestä idiootilta.'" (s.38) Tykästyin etsivien sananvaihtoon, joka on humoristista ja nokkelaa. Etenkin professori Manabu Yukawa on mielenkiintoisen omalaatuinen persoona. Murhaaja ja tekotapa ovat selvillä jo aika alusta lähtien, mutta murhan selvittämisprosessia on silti kiinnostavaa seurata. Kirjaa lukiessa alkaa kahvihammasta väkisinkin kolottaa, vaikka ei edes jois...

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Klara tarkkailee ihmisiä ja ympäristöään, sillä hän haluaa oppia mahdollisimman paljon ollakseen hyvä keinoystävä. Hänen lempipaikkansa sijaitsee näyteikkunassa, sillä sieltä hän voi parhaiten nähdä ulos. Klara rakastaa seurata auringon kulkua taivaalla. Eräänä päivänä ikkunan taakse astelee Josie, joka kertoo haluavansa Klaran keinoystäväkseen. Robotti uskoo voivansa oppia kaiken ihmisyydestä ja jopa tarvittaessa käydä itsekin ihmisestä. "'Hei, eikö teille tule siinä kuuma? Haluatteko juotavaa tai jotain?' Pudistin päätäni, nostin kämmenet ylöspäin osoittaakseni, kuinka ihanaa oli nauttia yllemme tulevasta Auringon ravinnosta. 'Niin tietysti. En ajatellut loppuun asti. Tehän viihdytte auringossa, eikö?'" (s.21) Pidän todella paljon Ishiguron kirjasta 'Ole luonani aina'. 'Klara ja aurinko' muistuttaa kyseistä kirjaa paljon. Molemmissa kuvataan lasten vinoitunutta elämää ja aikuisten vääristynyttä halua leikkiä jumalaa. Tapahtumissa vilahtelevat...

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Yasuko Hanaoka on asunnossaan yhdessä tyttärensä Misaton ja juuri äsken väkivaltaisesti kuolleen ex-miehensä Shinji Togashin kanssa, kun ovikello soi. Ovella seisoo Yasukon naapuri Tetsuya Ishigami, joka tarjoaa apuaan. Myöhemmin poliisi löytää joen varrelta ruumiin, jonka henkilöllisyyttä ja murhaajaa ryhdytään selvittämään. Etsivät saapuvat Yasukon ovelle, mutta naisella onkin vedenpitävä alibi. Onnistuvatko he ratkaisemaan nokkelan tapauksen? "'Kuka siellä?' hän tiedusteli ovea avaamatta. Vastaus tuli hetken kuluttua. 'Minä.'" (s.20) Dekkari on alusta loppuun asti jännittävä. Henkilöiden liikehdintää paikasta toiseen ja ajatuksenjuoksua tapauksen kimpussa on kiinnostavaa seurata. Lukijana menen pyörälle päästäni, kun en osaa päättää, ketä kannustan ja kenen kohtalon puolesta pelkään. Koko arvoitus ja siinä osallisina olevien henkilöiden toiminta tuntuvat hyytäviltä ja nerokkaan laskelmoivilta. Tykästyin jokseenkin muuttumattomaan ja elävään tapahtumapaikkaa...

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja

Entinen matematiikan professori elää elämäänsä muistisairauden kanssa. Hänen muistinsa ulottuu vain 80 minuutin päähän. Taloudenhoitaja saapuu kotiin joka aamu kuin ensimmäistä kertaa. Professori tarkistaa pukuunsa kiinnitetystä muistilapusta tilanteen paikkaansapitävyyden ja suuntaa muistilaput kahisten työpöytänsä ääreen ratkomaan matemaattisia ongelmia. Hän nauttii myös taloudenhoitajan pojan opettamisesta. Poika on saanut lempinimen Juuri neliöjuuren muotoisen päänsä mukaan. Professori ja Juuri jakavat yhteisen kiinnostuksen pesäpalloon, joka on matemaatikon unelmalaji, sillä sitä pystyy tarkastelemaan matematiikan kautta. Professori pitää itsensä elämässä kiinni matematiikan avulla. Hänen ydinolemuksensa pysyy kasassa, vaikka muistoja puuttuisi. Matematiikka piristää mieltä ja tuo iloa elämään. Rutiinit ja koskettava ystävyyssuhde Juureen luovat turvallisuuden tunnetta ja toivoa elämän jatkuvuudesta. "Kaikenlainen hämmennys teki Professorin murheelliseksi. Jos me vain pysyisi...

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Kathy muistelee elämäänsä ja etenkin lapsuuttaan Hailshamin sisäoppilaitoksessa Englannissa. Hän vietti näennäisen huolettomia päiviä maaseudun rauhassa opiskellen taidetta, keräten kirpputorilta omaa tavarakokoelmaa ja tanssien yksin suosikki kappaleensa tahtiin. Kathyn lähimmät ystävät olivat omapäinen Ruth ja kiusattu kapinoija Tommy, joiden kanssa hän kuiskaili salaisuuksia. Sisäoppilaitoksen kasvattajat olivat lapsille etäisiä ja pitivät heidät jokseenkin pimennossa ulkomaailman tapahtumista. Lapset opetettiin siihen, että he olivat erityisiä. Heidän terveydentilansa tutkittiin viikoittain ja heidän taideteoksiaan käytiin arvioimassa säännöllisesti. Mitä pidemmälle Kathy pääsee muistelmissaan, sitä kammottavampia piirteitä tarina saa osakseen. Mietin lukiessani, miksi kirjassa keskitytään niin paljon epäolennaisiin asioihin kuten lasten tavarakokoelmista kertomiseen, taideteosten kuvailuun ja parisuhteiden analysointiin. Halusin mieluummin kuulla, mikä sisäoppilaitos oikeasti on j...

Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat

Katukissa paistattelee päivää Satorun auton konepellillä. Kohtaamisesta muodostuu jokapäiväinen tapa. Kaverusten ystävyys lujittuu ajan myötä niin vahvaksi, että kissan jouduttua auto-onnettomuuteen, se hakee ensimmäisenä apua Satorun luota. Mies vie kissan eläinlääkäriin ja ottaa sen luokseen asumaan. Katukissa saa nimekseen Nana, joka tarkoittaa onnennumeroa seitsemän, mikä tulee kissan hännän muodosta. "Kissa ottaa vastaan tyynesti, mitä kohdalle osuu. Tähän mennessä ainoa poikkeus oli se, kun tulit mieleeni silloin kun jalkani oli poikki." (s.24) Viiden onnellisen yhdessä eletyn vuoden jälkeen Satoru lähtee Nanan kanssa matkalle etsiäkseen kissalle uuden kodin. Matka on samalla sekä fyysinen että henkinen. Satoru käsittelee kissan kautta omaa elämäänsä ja siinä vierailleita ihmisiä - ja kissoja. Hän pohtii myös suhdettaan auto-onnettomuudessa kuolleisiin vanhempiinsa. "Millaisia maisemia me kaksi vielä saammekaan nähdä ennen kuin tämä matka päättyy?" (s.140) Sat...

Akira Himekawa: The Legend of Zelda: Ocarina of Time Part 2

"Why do you always cover your face?" Himekawa, Akira: The Legend of Zelda: Ocarina of Time Part 2 Julkaistu: 2011 Alkuperäinen julkaisu: 2008 Alkuperäinen nimi: Zelda no densetsu - toki no ocarina - ge Mistä maasta: Japani Kääntäjä: John Werry Kustantaja: Shogakukan Inc. Sivumäärä: 191 Tarina alkaa kirjassa The Legend of Zelda: Ocarina of Time Part 1 . Link huomaa olevansa aikuinen Ganondorfin hallitsemassa maailmassa. Hän ryntää etsimään prinsessa Zeldaa ja pelastamaan ystäviään. Hänen urhea matkansa kulkee maatilalta veden syvyyksiin ja aavikolle asti. Lopussa tietenkin on eeppinen taistelu pahaa vastaan. "I was raised as a kokiri, but was suddenly told I´m really a hylian. Not just that. I´m a hero who will save Hyrule. Now I´m fighting against the gerudo. I don´t question any of that... it´s just... I´m missing seven years that everyone else has." (s.36) Pidin sarjakuvasta, sillä se sisälsi vanhoja tuttuja ja nostalgisia hahmoja saman nimisestä Ninten...

Akira Himekawa: The Legend of Zelda: Majora´s Mask

"When the moon is full and things seem creepy." Himekawa, Akira: The Legend of Zelda: Majora´s Mask Julkaistu: 2009 Alkuperäinen nimi: Zelda no densetsu - mujura no kamen Mistä maasta: Japani Sivumäärä: 207 Kirjan tarina on jatkoa kirjoille The Legend of Zelda: Ocarina of Time Part 1 ja 2 . Link yrittää etsiä rakasta keijuaan, kun hän törmää outoon naamiokasvoiseen poikaan, joka varastaa hänen soittimensa. Link lähtee jahtaamaan poikaa ja joutuu aivan toiseen maailmaan, jossa kuu uhkaa tippua taivaalta. Kaupungin asukkaat haluaisivat vamistautua karnevaaleihin, mutta jotkut puhuvat evakuoinnin puolesta. Surullisinta on seurata Anjun tarinaa, sillä hänen olisi määrä mennä karnevaalien aikaan naimisiin, mutta hänen sulhasensa on kadonnut. Link päättää ottaa asukkaiden pelastamisen tehtäväkseen ja ryhtyy purkamaan kaikkialla vallitsevia kirouksia yksi toisensa jälkeen. Naamioilla näyttää olevan tärkeä osansa ratkaisun kannalta. Kirjan lopussa on myös oheistarina siitä, ku...