36-vuotias Keiko työskentelee tokiolaisen lähikaupan myyjänä. Hän on aloittanut osa-aikatyönsä 18 vuotta sitten. Keiko on tyytyväinen elämäänsä, sillä hän on löytänyt elämälleen tarkoituksen ja tavan sopeutua joukkoon. Hän on myös erinomainen työssään. Ympäröivä yhteiskunta, sukulaiset, ystävät ja jopa työkaverit eivät hyväksy Keikon elämäntapaa. Hänellä pitäisi olla toisenlainen työ, aviomies ja lapsia. Keiko yrittää matkia kanssaihmisten ilmeitä, eleitä ja puhe- ja pukeutumistyyliä. Sitten hän alkaa toteuttaa muitakin vaatimuksia.
"- päätin siitä lähtien tehdä kaikkeni pitääkseni suuni supussa. En enää toimisi oman pääni mukaan vaan joko matkisin muita tai seuraisin tarkkaan saamiani ohjeita. Aikuiset vaikuttivat huojentuneilta huomatessaan, etten enää puhunut tai tehnyt mitään oma-aloitteisesti." (s.14-15)
Ryhmään kuuluminen ja hyväksytyksi tuleminen ovat ihmiselle tärkeitä. Kukaan ei halua tuntea oloaan ulkopuoliseksi ja kummalliseksi. 'Lähikaupan nainen' peräänkuuluttaa erilaisten elämänvalintojen tekemisen olevan yhtä arvokasta kuin niin sanottu normien mukaisesti toimiminen. Jokaisen tulisi saada päättää itse, mitä työtä haluaa tehdä ja aikooko avioitua ja hankkia lapsia vai asua yksin. Normien vastaisesti toimimisesta ei tulisi rangaista omituiseksi leimaamalla ja työpaikan illanviettoon kutsumatta jättämisellä. Jokainen ihminen on arvokas sellaisenaan. Kaikilla on ihmisarvo.
"Paranenko, jos lopetan myyjän työt?" (s.104)
Tämä kirja oli minusta tosi hyvä. Pinossa jo odottelee ilmeisesti melkoisen kreisi Maan asukit samalta kirjailijalta.
VastaaPoista