Pienellä asemalla sijaitseva Kirjakauppa Perjantai tarjoaa loputonta puhetta kirjoista. Fiktiiviset tarinat kietoutuvat reaalimaailman haasteisiin. Fumiya Kurai etsii syöpäsairaalle isälleen juuri oikeaa kirjaa, mutta löytää itselleen yösijan ja työpaikan. Hän kohtaa naisen, joka empii mennä naimisiin, sillä pitää itseään vähäpätöisenä. Hän oppii omana itsenään olemista normeista ja paineista välittämättä. Hän kohtaa miehen, jolla on oma identiteetti hukassa. Hän oppii, että ihminen tarvitsee ystävän. Kaiken kaikkiaan Fumiya Kurai kehittyy ihmisenä.
"Eikö voisi olla oma itsensä normeista ja paineista välittämättä?" (s.83)
Lukija saa kirjan sivuilta lisää vinkkejä lukupinoonsa. Minua kiinnostaa eniten Michael Enden Momo, joka kertoo antiikinaikaisen amfiteatterin raunioilla elävästä tytöstä, joka huomaa, että ihmisillä ei ole enää aikaa mihinkään. Hän saa selville, että harmaat herrat varastavat aikaa.
"Kirjoihin uppoutuessamme kaikki me ihmiset olimme yhtä lailla vapaita." (s.167)
Kirja on lempeä, arkinen ja verkkainen. Se muistuttaa Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy kirjaa. Siinäkin pohdiskellaan elämää eri henkilöiden näkökulmasta. Vaikuttaa siltä, että Japanista käännetään tällä hetkellä hyvän mielen kirjoja, jotka sisältävät hyvän elämän ohjeita.
"'Lukeminen on äärimmäisen henkilökohtainen kokemus. On katsos itsestään selvää, että eri asiat resonoivat eri ihmisissä.'" (s.41)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!