Natsukilla on siilipehmolelu nimeltään Pyuto. Se on hänen mukaansa avaruusolento, jonka kotiplaneetta on Pohapipinpobopia. Natsukin serkku Yuu paljastaa myös olevansa kotoisin ulkoavaruudesta, sillä hänen äitinsä on sanonut hänen saapuneen maapallolle avaruusaluksella. Natsuki tukeutuu serkkuunsa, sillä hän kokee olevansa ulkopuolinen. Aikuiseksi kasvettuaan Natsuko ei vieläkään sopeudu ympöivään yhteiskuntaan, vaan tarkastelee sitä avaruusolennon silmin.
"'Tuo tyttö on kyllä ihan toivoton tapaus. Ei osaa tehdä mitään kunnolla, väsyttää ja ärsyttää katsellakin tuota touhua.'" (s.26)
Natsuki näkee maapallon ihmistehtaana. Elämä kiertyy seksuaalisuuden ympärille. Sitä ei pääse mihinkään pakoon, sillä tehtaan kätyrit vartioivat kaikkialla. Ihmisten sukupuolielimet ovat tehtaan omaisuutta. Jokaisen on tehtävä oma työnsä. Kellään ei ole lupa laiskotella.
"Minä tuijotin ulkona huojuvien puiden lehtiä, joiden alapinnat olivat turvonneet halkeamispisteeseen. Sysipimeys viipyili siellä. Mieleni teki aina kurkottaa kohti tuota avaruuden kaltaista mustuutta." (s.5)
Tartuin kirjaan, sillä pidin Sayaka Muratan kirjasta Lähikaupan nainen. Siinäkin aiheena oli ulkopuolisuus, yhteiskunnan vaatimukset ja erilaiset elämänvalinnat. Jokaisen tulisi saada päättää itse omasta seksuaalisuudestaan. Aviottomuus, lapsettomuus ja seksuaalittomuus eivät saisi johtaa syrjintään tai väkivaltaiseen pakkokäännyttämiseen. Kirjassa käsitellään seksuaalista väkivaltaa ja hyväksyttyjä ja tuomittavia tapoja harrastaa seksuaalisuutta ja ruumiillisuutta. Sayaka Muratan tyyli käsitellä aihetta on provosoiva, inhorealistinen ja makaaberi. Hän haastaa soveliaisuuden määritelmän.
"'Katsos kun tavalliset ihmiset eivät ehkä näe niitä, mutta tässä maailmassa on paljon vihollisia.'" (s.9)
Kuka saa määrätä, mitä toisen ihmisen keholle tapahtuu? Miksi toiset määräykset ovat rangaistavia ja toiset eivät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!