Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Klara tarkkailee ihmisiä ja ympäristöään, sillä hän haluaa oppia mahdollisimman paljon ollakseen hyvä keinoystävä. Hänen lempipaikkansa sijaitsee näyteikkunassa, sillä sieltä hän voi parhaiten nähdä ulos. Klara rakastaa seurata auringon kulkua taivaalla. Eräänä päivänä ikkunan taakse astelee Josie, joka kertoo haluavansa Klaran keinoystäväkseen. Robotti uskoo voivansa oppia kaiken ihmisyydestä ja jopa tarvittaessa käydä itsekin ihmisestä.

"'Hei, eikö teille tule siinä kuuma? Haluatteko juotavaa tai jotain?'

Pudistin päätäni, nostin kämmenet ylöspäin osoittaakseni, kuinka ihanaa oli nauttia yllemme tulevasta Auringon ravinnosta.

'Niin tietysti. En ajatellut loppuun asti. Tehän viihdytte auringossa, eikö?'" (s.21)

Pidän todella paljon Ishiguron kirjasta 'Ole luonani aina'. 'Klara ja aurinko' muistuttaa kyseistä kirjaa paljon. Molemmissa kuvataan lasten vinoitunutta elämää ja aikuisten vääristynyttä halua leikkiä jumalaa. Tapahtumissa vilahtelevat taide, tiede ja sosiaalinen kanssakäyminen. Molemmissa ihmiskehoille tehdään epäeettisiä ratkaisuja ja eletään keskellä ympäristökriisiä. Kirjan maailma on kiehtovan salaperäinen. Moni asia jää kirjan loputtuakin hämärän peittoon.

"- keinoystävät eivät olleet vaivautuneita vaan peloissaan. He olivat peloissaan, koska me olimme uutta mallia, ja he pelkäsivät lastensa tulevan ennen pitkää siihen tulokseen, että oli aika heittää vanhat KY:t pois ja korvata heidät sellaisilla ystävillä kuin me." (s.25)

Kirjassa on hieman vinksahtanut tunnelma kuin kaikki ei olisi ihan sitä, miltä näyttää, ja kuin jotain olisi pielessä ja kuin jotain jätettäisiin kertomatta. Maailma on hämäränä ympärillä. Menneisyys ja nykyisyys ovat epäselviä. Tavallaan millään muulla ei ole merkitystä kuin nykyhetkellä ja ympärillä olevien ihmisten hyvinvoinnilla. Tässä hetkessä oleminen vaatisi kyllä laajempaa ymmärrystä vallitsevasta maailmantilanteesta ja kulttuurista, jotta itsestään ja muista pystyisi pitämään huolta.

"- ihmisillä oli usein tarve näyttää ohikulkijoille jokin tietty puoli itsestään- samalla tavalla kuin näyteikkunassa - eikä sen kaltaista esiintymistä pitänyt ottaa vakavasti enää sitten, kun hetki oli mennyt ohi." (s.107)

Kirjassa pohditaan ihmisyyttä, elämää, kuolemaa, rakkautta, surua, sairauksia, yksinäisyyttä, luokkaeroja, aatteita, ympäristöä, teknologiaa, uskomuksia ja tulevaisuutta. Klara on sympaattinen, uskollinen ja auttavainen keinoystävä, mutta hänestä löytyy myös pelottavia piirteitä. 'Klara ja aurinko' on kylmäävä scifi-tarina.