Alina on avioeron kokenut kahden lapsen yksinhuoltaja, joka pakertaa apurahahakemuksia puurotahroja hiuksissaan voidakseen tehdä töitä teatteriohjaajana. Postiluukusta satelee kirjeitä hylkäävine päätöksineen. Alina kadehtii ihmisiä, joilla on vapautta osallistua alan rientoihin suhteita luoden. Häntä ärsyttää Pariisiin muuttanut äitinsä, joka ei suostu auttamaan tytärtään lastenhoidossa, ja lapseton ystävänsä, joka ei ymmärrä Alinan elämäntilannetta ennen kuin hankkii kissan. Alinan aivot kehittelevät näytelmäidean toisensa jälkeen elämän sattumuksia mukaillen.
"Alina ei ollut vankilassa, mutta hän olisi voinut olla. Hänen vapauttaan oli rajoitetu. Hän ei saanut tehdä työtään teatteriohjaajana eikä käydä ulkona. Häntä ei kutsuttu Alinaksi vaan kirjainyhdistelmälä Ä I T I." (s.7)
Humoristinen kirja pelaa stereotypioilla. Alinan äiti on keski-ikäinen puuma, joka kaataa sänkyynsä nuoria miehiä. Hänen isänsä on kiltti ja saamaton kalamies. Alinan lapseton ystävä on alkoholia nauttiva juhlissa ravaaja. Alina itse on ruuhkavuosikurimuksen keskellä hädin tuskin selviytyvä työtön yksinhuoltaja, joka odottaa romanttisista elokuvista tuttua onnellista loppuaan, jossa lähipiiri tukee päähenkilöä itsensä unohtaen. Vain tietynlainen tarinan kaava kelpaa. Varsinkin loppupuolella satiirin puoleen kääntyvässä kirjassa käsitellään naiseutta, äiti-tytär-suhdetta, seksuaalisuutta, yksinhuoltajuutta ja taidealojen luonnetta.
"Mä olen vaan kyllästynyt siihen tarinaan, jota meille edelleen syötetään. Että kaikki on hyvin ja nainen kelpaa vasta kun pääsee naimisiin. Tai mun tapauksessa uudelleen naimisiin." (s.61)
Pidin eniten näytelmien ideoinnista. Alina pohtii näytelmän rakenteen, aiheet, tyylilajin, yhteiskunnallisuuden ja vaikuttavuuden. Hän keksii suurimmaksi osaksi ihan päättömiä ideoita, joista jokaiseen voisin lähteä mukaan. Kirja on niin hauskasti kirjoitettu, että purskahdin hersyvään nauruun. Kerrassaan nerokasta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!