Marianna Kurtto: Hellä leijona

Anniina on sinkkuna elävä näytelmäkirjailija, joka viettää päivät kantakahvilassa kirjoittamassa, kunnes hänet kutsutaan istumaan yhdessä ristikoita täyttävän miehen kanssa. Kyseisen peikkomiehen lisäksi elämään tupsahtaa lähiöön muuttamisesta haaveileva entinen rakastettu. Anniina käyttää runsaasti alkoholia, nukkuu päivät ja valvoo yöt näytelmää kirjoittaen. Hän etsii rakkautta ja hyväksyntää itsensä ulkopuolelta.

"Olin aina ollut se johon turvaudutaan, kun ykkösvaihtoehto on saavuttamattomissa." (s.121)

Anniinalla on taiteilijan temperamentti. Hän dramatisoi ihmissuhteissa. Hän kipuilee elämässään. Hän vertaa itseään muihin ja stressaantuu. Hän purkaa stressin väärillä tavoilla. Hän etsii paikkaansa ja tapaansa olla. Hän janoaa hyväksyntää hyökkäämällä. Hän turhautuu kun ei koskaan kelpaa sellaisenaan. Anniina haluaisi elää omaan tahtiin. Nukkua myöhään aamulla. Syödä leipänsä tuoreena.

"- uskoin heidän koko elämänsäkin kulkevan sen yleisesti hyväksytyn kaavan mukaan, johon minä en ollut osannut elämääni sovittaa." (s.119)

Anniinan elämän kautta pohditaan sinkkuutta, sukupuolirooleja, naisten välistä kanssakäymistä, parisuhteen kaipuuta, tunteiden käsittelyä, kehollista itsemääräämisoikeutta ja äitiyttä normina. Anniinan äiti ei tue tytärtään, vaan arvostelee hänen elämäntapaansa. Äidin mielestä lapset tuovat elämälle tarkoituksen. Kolmen lapsen äiti Miina kyseenalaistaa ystävänsä ammattitaidon näytelmäkirjailijana lapsettomuuden vuoksi.

"'Sinä olet niin itsekäs ihminen, etten tiedä voiko sinun kanssasi elää.'

'No ai.'

'Tai että onko sinusta äidiksi.'

'Äidiksi? Olenko minä joskus sanonut haluavani äidiksi?'" (s.118)

Marianna Kurtto kirjoittaa vetävää ja nokkelaa tekstiä. Pidin siitä, että tarinan langanpäitä yhdistellään aivan viimeisille sivuille asti. Anniina on räiskyväisyydessään kiehtova henkilö. Hän on sanavalmis, haavoittuvainen, tunteikas ja taiteellinen. Hän on etsimässä omaa elämänpolkuaan normin mukaisen muotin ulkopuolelta. Jännitin Anniinan puolesta vastoinkäymisten kautta ihanaan loppuun asti. Viihdyin!

"Mitä saavuttaa sillä että juoksee oman olohuoneensa hämärään turvaan aina, kun ulkomaailman valot tuntuvat liian kirkkailta?" (s.52)