Tove Janssonin muumit herättävät ajattelua ihmisyydestä ja olemassaolosta. Jukka Laajarinne tulkitsee aihetta kirjassaan Muumit ja olemisen arvoitus. Muumit tarjoavat lämpimän tavan käsitellä vaikeita kysymyksiä. Tove Jansson on Laajarinteen mukaan ammentanut teksteihinsä muun muassa eksistentialismista, sodasta ja naisten asemasta.
"Maailman muutokset ja arvaamattomuus johtuvat siis siitä, että koko maailma on vapaa." (s.36)
Laajarinne johdattaa lukijan matkalle kehämäiseen ajatteluun, jossa palaaminen lähtöpisteeseen ei tarkoita epäonnistumista, vaan rakentamista opitun päälle. Kirjassa hypätään heti pohtimaan elämän tarkoitusta, joka määräytyy elämää elämällä. Muumilaakson asukkaatkin valitsevat oman polkunsa ja oman tapansa elää. Elämä on tosin ennakoimatonta, ja maailma on epäluotettava. Sitä on jatkuvasti katsottava eri näkökulmasta, sillä entisessä ei voi pysyä. Kirjassa pohditaan ihmisen vapautta. Elämässä voi kulkea lukemattomiin eri suuntiin. Ihminen tosin tykkää toimia totutusti, sillä muutos tuntuu pelottavalta. Jotkut pelkäävät omaa itseään ja vapauttaan ja ahdistuvat mahdollisuuksista, joita eivät toteuta. Silloin turvaa haetaan muuttumattomuudesta kuten esineistä.
"Vapauden luonne on nimittäin sellainen, että minä, tässä ja nyt, olen hetken kuluttua mennyttä. Katoan joka hetki olemattomuuteen, ja uusi minä tulee tilalleni. Huominen minäni tekee uusia päätöksiä uusista lähtökohdista." (s.59)
Maailma on vieras, arvaamaton ja turvaton. Sitä ei saa järjestykseen teki mitä tahansa. Hallitsematonta ei voi hallita. Maailma on jatkuvassa muutoksessa, ja ihmisen olemassaolo on aina uhattuna. Jokainen ihminen arvottaa ja luo maailmaa. Valinnat tehdään hyvän ja hyvän välillä. Elämä on sidottuna toisiin. Se on kiinni yhteisössä. Kukaan ei ole irrallinen, vaikka onkin erillinen. Kenenkään sisintä ei voi täysin ymmärtää. Jos joku ei ole kuin muut valittuaan toisin niin hänestä paljastuu pelottava asia: vapaus. Hän voi tehdä mitä tahansa. Hän ei jaa muiden kanssa yhteisiä arvoja ja yhteistä maailmaa. Tämä joku on oman ajattelun loppu ja vierauden voitto. Se on pelottavaa ja vaarallista. Vaihtoehdot ovat uhka sille, mitä pidetään oikeana. Mikä on hyväksyttyä ja mikä ei.
"Tie, elämä, on varmasti tärkeämpi kuin sen päätepiste." (s.73)
Ihminen on monta. Hän on itselleen toista ja toiselle toista. Ihminen ei aina ole sellainen kuin kuvittelee tai haluaisi olla. Syynä voi esimerkiksi olla historian taakka, kuten naisen asemassa. Toiset määrittävät, mitä me olemme ja mitä voimme tehdä. Minusta tulee minä vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Ihminen on fyysinen. Hän on ruumiiseensa sidottu. Siihen ei pysty vaikuttamaan. Ruumiin arvostelu on vakava isku. Ihminen voi vain näytellä muille sitä, mitä haluaisi heidän näkevän, tai sitä, mikä rooli on annettu. Ihminen näkee itsensä toisista. Toiset määrittelevät meidät. Jos ihminen määritellään olemattomaksi, hän on olematon, ja katoaa kuten Ninni. Ihmisellä on tosin vapaus vastustaa ja sanoa ei.
Kirja on lempeä kurkistus filosofiseen ajatteluun. On lohduttavaa ajatella, että kaikkea ei pidä ymmärtää. Elämä on olemassaoloa. Voi vain antaa asioiden olla.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!