Eletään 2000-luvun alkua Kuopiossa. Irakista Suomeen muuttanut suuri perhe, johon Sara kuuluu, asuu pienessä asunnossa, jossa ei omaa tilaa ole saatavilla. Sara elää elämänvaihetta, jolloin hän kyseenalaistaa islamin uskontona. Hän salaa omat tunteensa ja haaveilee huivittomuudesta. Hän haluaisi olla hyvä muslimi, mutta uskonnon kyseenalaistamattomuus ja miesten ja naisten välinen eriarvoisuus eivät tunnu omalta. Isosiskojen vahtivien silmäparien alla on painostavaa elää. Uskonto muuttuu hataraksi.
"Halusin olla hyvä tyttö ja hyvä muslimi, mutta miten voisin esittää loppuelämäni uskovani sellaiseen, missä omat arvoni tulivat jatkuvasti torjutuiksi?" (s.73)
Eletään 2010-lukua Irakissa. Sara elää pakkoavioliitossa, jossa ei tunneta suostumuksen käsitettä seksuaalisessa kanssakäymisessä. Hän kokee olevansa rikoksen uhri. Pakkoavioliitossa nainen on pelkkä esine ja nautinnon lähde. Tässä tapauksessa myös väline Suomeen pääsyyn. Sara kokee elävänsä vankilassa. Hänet on tukahdutettu. Aviomies on hänen holhoojansa, joka päättää kaikesta. Häntä ei saa kyseenalaistaa. Sara kokee joutuvansa esittämään muslimia ja elämään muita varten. Hän haluaisi oman elämänsä itselleen ja jättää islamin.
"Minäkin olen hiljaa, tai pikemminkin hiljennetty päivällä, mutta nyt mieleni on hyvinkin äänekäs, sieluni herää ja asettuu istumaan hiljaisuuden rinnalle kuin puhelias matkustaja, joka kääntyy röyhkeästi häiritsemään vierustoveriaan." (s.9)
Kirjailijan omakohtaisessa esikoisromaanissa käsitellään naisen asemaa ja oikeuksia, pakkoavioliittoa, islamilaista siveyskulttuuria ja uskontoa. Tyttäriä pidetään kirjan mukaan huivikääreessä kuin makeista. Huivittomuus merkitsee tytön huonoutta ja yhteisöön kuulumattomuutta. Kirjailija kritisoi kulttuurin kaksinaismoralismia. Naisilta vaaditaan ehdotonta kulttuurin sääntöjen noudattamista, kun taas miehet ovat omaksuneet muita tapoja. Miehet muun muassa pukeutuvat länsimaisiin vaatteisiin ja haaveilevat vaaleista naisista. Ilmeisesti miehet eivät kykene näkemään toimintatavoissaan mitään väärää, sillä heidät on kasvatettu vääryyttä tekevään valta-asemaansa vauvasta asti. He, jotka näkevät toisin, todennäköisesti vaikenevat. Kirjailija kokee ristiriitaisia tunteita Irakia ja islamin uskoa kohtaan. Toisaalta hän rakastaa hyviä puolia, mutta ei voi mitenkään hyväksyä huonoja. Kirjassa vertaillaan Irakia ja Suomea toisiinsa. Kirjailija toteaa, että suomalaiset varmasti ajattelevat islamin uskonnosta negatiivisesti kuullessaan uskon jättäneiden tarinoita. Itselleni heräsi jälleen kerran halu lukea vaihteeksi tarina naisesta, joka elää onnellisena ja tasapainossa oman uskontonsa kanssa. Toivottavasti sellaisiakin on. Onhan?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!