Victoria 'Tori' Spring on pessimistinen lukiolainen, joka kehittelee ajatuksissaan kaikenlaista, mistä hän tulee surulliseksi. Hän harrastaa bloggaamista, elokuvien katsomista ja ystävystymisen välttelyä. Hän ei tunne olevansa samanlainen kenenkään kanssa. Muut teinit ovat hänen mielestään hengettömiä laumasieluja ja ohjelmoituja tietokonehahmoja. Victoria pitää itseään ainoana tietoisena olentona. Hän etsii merkitystä normin ulkopuolelta.
"Minä olen tyhjiö. Tyhjä sivu. En ole mitään." (s.21)
Victoria on sivustaseuraaja, joka pohtii, millaista olisi olla ulospäinsuuntautunut, itsevarma, huomion keskipiste ja ihailun kohde. Hän kehottaa itseään olemaan hauska, puhelias, iloinen ja niin kuin normaalit ihmiset, mutta päätyy elämään lähinnä oman päänsä sisällä. Hän kipuilee ihmisten välinpitämättömyyden sietämisen kanssa. Hän ei uskalla luottaa kehenkään. Michael Holden ilmestyy uudeksi oppilaaksi, mystinen Solitaire keppostelee yhä rajummin ympäri koulua, ja Victoria huomaa haluavansa tehdä jotain asioille sivusta seuraamisen sijasta.
"Normaaliudelle on aikansa ja paikkansa. Suurimmalle osalle ihmisistä se on perusasetus, mutta joidenkin, kuten meidän, pitää erikseen virittäytyä normaalitaajuudelle." (s.65)
Kirjan kantavana teemana on mielenterveysongelmat, mistä luetellaan alkusivuilla sisältövaroituksia. Mitä tapahtumia normin mukaiseen elämänkaareen kuuluu? Entä jos ei noudata polkua? Sitten seuraa juonipaljastuksia. Täytyy todeta, että en pitänyt kirjan loppuratkaisusta. En edes ole varma, mitä luin. Tuliko masentuneesta Victoriastakin laumasieluinen robotti? Sitäkö hän alusta alkaen halusi? Vai oliko kaikki sittenkin pelkkää kuvitelmaa?
"Minulla on selvästikin niin huikea persoonallisuus, että minkään sukupuolen käsittelykyky ei riitä siihen." (s.149)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!