Tove Jansson: Taikurin hattu

"Mitä sinä nyt olet keksinyt, pieni muumilapseni."

Jansson, Tove: Taikurin hattu
Julkaistu: 2010, 20.painos
Alkuperäinen julkaisu: suomenkielinen: 1958
Alkuperäinen julkaisu: 1948
Alkuperäinen nimi: Trollkarlens hatt
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Laila Järvinen
Suomennoksen tarkistanut: Päivi Kivelä
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 140

Johdannossa muumit asettuvat talviunille, ja ensimmäisessä luvussa he heräävät ja valmistautuvat uusiin seikkailuihin. Muumipeikko, Nuuskamuikkunen ja Nipsu kiipeävät ensimmäisenä vuoren huipulle, josta he löytävät salaperäisen hatun. Siitä riittääkin puuhaa koko kesäksi, sillä se suoltaa sisuksistaan mitä erikoisempia asioita, kun sinne tiputtaa jotain. Muumit ihastelevat ja kauhistelevat hatun taikoja, minkä jälkeen he lähtevät merimatkalle Seikkailu nimisellä veneellä. He rantautuvat saarelle, jossa he kohtaavat hattivatteja, suojautuvat myrskyltä ja keräävät aarteita. Kotiin palattuaan he käyvät kalassa ja leikkivät hatun luomassa viidakossa. Lopuksi kaikki saavat tutustua Tiuhtiin ja Viuhtiin sekä Mörköön - ja tietenkin itse taikuriin.

"- Anna minun auttaa, huusi Nipsu ja tarttui pitkäsiimalaatikkoon. Hän hyppäsi suoraan Seikkailun laidalle, ja veneen kallistuessa pitkäsiimalaatikko tipahti alassuin pohjalle tyhjentäen puolet sisällöstään sotkuksi hankaimiin ja ankkuriin. - Mainiota, sanoi Niisku. - Aivan erinomaista. Meritottumusta ja rauhallista liikkumista veneissä ja niin poispäin. Ja varsinkin kunnioitusta toisten työtä kohtaan. Hah. - - Ja Niisku ryömi perälaudan alle ja veti suojapeitteen päänsä yli. - Voi sentään, sanoi Muumipeikko. - - Sinä olet aasi, Nipsu. - Niin, sanoi Nipsu kiitollisena." (s.86)

 "Heitä kohtasi kummallinen näky. Piisamirotta istui oksanhangassa ja söi päärynää. - Missä äiti on? kysyi Muumipeikko. - Hän yrittää hakata isääsi esille hänen huoneestaan, Piisamirotta sanoi katkerasti. - Minä toivon, että piisamien taivas on rauhallinen paikka, sillä minun loppuni on lähellä." (s.96-97)

Kirjassa esiintyvät Muumipeikko, Muumimamma, Muumipappa, Nuuskamuikkunen, Nipsu, Niisku, Niiskuneiti, Hemuli, Piisamirotta sekä Tiuhti ja Viuhti, Mörkö ja Taikuri. Jäin pohtimaan, missä Pikku-Myy on, mutta olettaisin, ettei häntä ei ole vielä keksitty. Jokaisella hahmolla on omat luonteenpiirteensä. Yllätyin, kuinka kipakoita Niisku ja hänen siskonsa ovat. Niiskuneiti on lisäksi erittäin pinnallinen. Piisamirotta on huvittava hieman ristiriitaisine ajatuksineen, Nuuskamuikkunen haluaisi tehdä kaiken itsenäisesti ja Nipsu koheltaa asioita paljonkaan ajattelematta.

Muumit osaavat nauttia elämästä ja ottaa vaikeudet avosylin vastaan, vaikka välillä surettaakin. Heidän elämänfilosofiansa on täynnä viisauksia ja huumoria. Muumit hyväksyvät kaikki sellaisina kuin he ovat ja ottavat uudet tuttavat avosylin vastaan. Minua huvittavat Muumimamman kasvatusmenetelmät. Hän nimittäin lähetti lapset asumaan luolaan, kun he kinastelivat liikaa keskenään. Pidän myös Hemulin ajatuksista, joiden mukaan keräily on hauskempaa kuin omistaminen.

"Hemuli työnsi ääneen valittaen kuononsa märkään hiekkaan. - Nyt tämä menee jo liian pitkälle! hän sanoi. - Miksei viaton kasvitieteilijä saa elää elämäänsä rauhassa! - Elämä ei ole rauhallista, sanoi Nuuskamuikkunen ihastuneena." (s.65)

"Yö oli unohdettu ja uusi pitkä kesäkuun päivä oli heidän edessään." (s.68)

Helmet lukuhaaste 2017: 32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta

100 suomalaista kirjaa: 7/100

Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaaste