Tove Jansson: Taikatalvi

"Kuinka erilaisia me kaikki olemmekaan."

Jansson, Tove: Taikatalvi
Julkaistu: 2010, 27.painos
Alkuperäinen julkaisu: 1957
Alkuperäinen nimi: Trollvinter
Mistä maasta: Suomi
Suomennoksen tarkistanut: Päivi Kivelä
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 121

Muumit nukkuvat rauhallisina talviuntaan kuten heillä on aina ollut tapana. Heidän vatsansa ovat täynnä kuusenneulasia ja ajatuksensa keväisiä. Yhtäkkiä tapahtuu jotain odottamatonta. Muumipeikko herää eikä saakaan enää unta. Hän huomaa ympärillään uudenlaisen maailman, mikä tekee hänet uteliaaksi ja halukkaaksi oppia uutta. Muumilaakso näyttää talvella erilaiselta kuin kesällä, ja siellä on myös eri asukkaita. Hän tapaa uimahuoneessa asuvan Tuu-tikin, unohtelevan oravan, susiveljiään kaipaavan Surku-koiran, kaakeliuuniin viehättyvän esi-isän, hiihdosta pitävän Hemulin sekä monia eriskummallisia pikku olioita.

"Tuu-tikki katseli hetken, sitten hän meni takaisin uimahuoneeseen ja pani vesikattilan kamiinalle. Niin, niin, hän ajatteli huokaisten. Näinhän niiden seikkailukertomuksissa aina käy. Pelastaa ja tulla pelastetuksi. Miksi ei kukaan kirjoita koskaan niistä, jotka yrittävät lämmittää sankareita perästäpäin?" (s.108)

Uusi maailma alkaa hieman pelottaa Muumipeikkoa, sillä se tuntuu niin vieraalta ja oudolta. Hän kaipaa kaikkea vanhaa, tuttua ja turvallista, sillä hän ei oikein tiedä omaa paikkaansa muuttuneessa maailmassa. Muumipeikko haluaisi takertua vanhojen aikojen muisteluun eikä oikein pääse eteenpäin elämässään. Hänen ainoasta tuttavasta Pikku Myystä ei ole mitään apua, sillä hän sopeutuu ihmeellisen nopeasti talvisiin puuhiin. Muumipeikko muuttuu vihamieliseksi kaikkea uutta ja vierasta kohtaan. Aluksi sokerileipurin taidonnäytteeltä vaikuttanut talvinen Muumilaakso on muuttunut myrskyiseksi viholliseksi, jonka kylmyyden uhreiksi kaikista pienimmät ja heikoimmat olennot joutuvat. Lopulta Muumipeikko huomaa pystyneensä selviytymään yksin ja olevansa iloinen kohtaamistaan vastoinkäymisistä ja uusista kokemuksistaan.

"Tässä sitä ollaan aivan uudessa maailmassa, eikä kukaan edes välitä kysyä millaisessa toinen on aikaisemmin elänyt." (s.38)

Pidän paljon Muumi kirjoista ja niiden kuvituksesta. Tykkään sekä itse tarinoista että niiden herättämistä ajatuksista: Millainen maailma on oikeanlainen? Kuka määrittelee kuinka pitäisi elää? Miten kohtelemme meille tuntemattomia ihmisiä, joista emme tunne pitävämme? Olemmeko halukkaita auttamaan heikompia ja jakamaan omastamme? Onko hyvä tuudittautua omaan turvallisuuden tunteeseen, käpertyä omaan pesäänsä ja ummistaa silmänsä muuttuvalta maailmalta?

"-Eräs hemuli on tullut tänne... Hän aikoo asua lumitalossa ja juuri nyt hän on joella uimassa! - Ai sellainen hemuli, Tuu-tikki sanoi vakavana. - Silloin täältä on rauha lopussa." (s.72)

Helmet lukuhaaste 2017: 22. Kuvitettu kirja

100 suomalaista kirjaa: 6/100

Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaaste