King, Stephen: Carrie
Julkaistu: 2013
Stephen Kingin esikoisteos ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1974. Se kertoo Carrie nimisestä tytöstä, jota kiusataan rankasti koulussa ja joka kärsii myös kiihkouskovaisesta äidistään. Kaiken huipuksi tytöllä on telekineettisiä voimia.
Kirja alkaa siitä, kun Carrien ensimmäiset kuukautiset alkavat liikuntatunnin jälkeen suihkussa. Tyttö ei ole koskaan kuullutkaan kuukautisista ja menee pois tolaltaan tyttöjen pilkatessa ja heitellessä häntä tamponeilla. Mielestäni tämä sekä monet muut kirjan tapahtumat ovat ahdistavia ja ällöttäviä. Inhoan naisena sitä, kuinka kuukautisia kuvataan paholaisen aikaansaannoksena ja kuinka tavallaan verestä ammennetaan voimaa pahoihin tekoihin.
Tartuin kirjaan lähinnä yleissivistyksen vuoksi, sillä kirjaan viitataan monissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Tiesin suunnilleen, mitä kirjassa tapahtuu noiden viittausten perusteella, joten kirja oli sinällään aika yllätyksetön. Loppujen lopuksi kirjassa ei oikeastaan tapahtunut paljon mitään muuta kuin muutama tärkeä kohtaus hahmon kannalta. Kirjan pelottavuus ja tarinankerronta kärsivät siitä, kuinka kirja oli rakennettu: kirjassa oli kuvitteellisia asiakirjoja, joita kuvitteelliset viranomaiset olivat tapahtumista laatineet.
Kirjan sanoma sen sijaan oli tärkeä, sillä henkisellä kiusaamisella voi olla tuhoisat seuraukset sekä kiusatulla että viattomille sivullisille.
Julkaistu: 2013
Stephen Kingin esikoisteos ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1974. Se kertoo Carrie nimisestä tytöstä, jota kiusataan rankasti koulussa ja joka kärsii myös kiihkouskovaisesta äidistään. Kaiken huipuksi tytöllä on telekineettisiä voimia.
Kirja alkaa siitä, kun Carrien ensimmäiset kuukautiset alkavat liikuntatunnin jälkeen suihkussa. Tyttö ei ole koskaan kuullutkaan kuukautisista ja menee pois tolaltaan tyttöjen pilkatessa ja heitellessä häntä tamponeilla. Mielestäni tämä sekä monet muut kirjan tapahtumat ovat ahdistavia ja ällöttäviä. Inhoan naisena sitä, kuinka kuukautisia kuvataan paholaisen aikaansaannoksena ja kuinka tavallaan verestä ammennetaan voimaa pahoihin tekoihin.
Tartuin kirjaan lähinnä yleissivistyksen vuoksi, sillä kirjaan viitataan monissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Tiesin suunnilleen, mitä kirjassa tapahtuu noiden viittausten perusteella, joten kirja oli sinällään aika yllätyksetön. Loppujen lopuksi kirjassa ei oikeastaan tapahtunut paljon mitään muuta kuin muutama tärkeä kohtaus hahmon kannalta. Kirjan pelottavuus ja tarinankerronta kärsivät siitä, kuinka kirja oli rakennettu: kirjassa oli kuvitteellisia asiakirjoja, joita kuvitteelliset viranomaiset olivat tapahtumista laatineet.
Kirjan sanoma sen sijaan oli tärkeä, sillä henkisellä kiusaamisella voi olla tuhoisat seuraukset sekä kiusatulla että viattomille sivullisille.
Vaikka yritän olla mahdollisimman kaikkiruokainen kirjojen suhteen, kauhuun en mielelläni tartu. Carrien olen kuitenkin ajatellut lukevani yleissivistyksen vuoksi (niin kuin sinäkin). Nyt kun tiedän, kiitos bloggauksesi, joitakin pääpiirteitä tapahtumista, voisin rohkaistua lukemaan.
VastaaPoistaMinulle Carrie on taas yksi rakkaimmista Kingeistä Piinan lisäksi. Tähän maailmaan pääseminen oli helppoa.
VastaaPoista