"Johanna ei voinut kuvitella, että yhdessä paikassa olisi niin paljon kirjoja."
Woolfolk Cross, Donna: Paavi Johanna
Julkaistu: 1996
Takakannesta: "Nainen paavina. Uskomaton ajatus, ikiaikainen tarina vai peitelty historiallinen totuus? Paavi Johanna on länsimaiden historian kiistelty hahmo, pelkäksi legendaksi väitetty. Mutta legendojen takaa löytyy usein historiallinen henkilö, jollaisesta Donna Woolfolk Crossin kiehtova romaani kertoo. Johanna syntyy Frankinmaalla v. 814 keskelle pimeintä keskiaikaa, jolloin tytöllä ei ole arvoa - hän ei saa edes oppia lukemaan eikä kirjoittamaan. Mutta isoveli opettaa Johannaa salaa. Sekasorron ja viikinkihyökkäysten aikana hän ottaa kuolleen veljensä henkilöllisyyden. Fuldan luostarissa - jossa hänet tunnetaan lahjakkaana veli Johannes Anglicuksena - Johanna syventää opintojaan ja uudet tehtävät vievät hänet Roomaan, lopulta sen pyhimmälle paikalle, paavinistuimelle. Munkin valepuvun kätkössä elää intohimoinen nainen, jonka nuoruuden rakastetunkin tie johtaa Roomaan."
Äitini suositteli minulle tätä kirjaa ja ihastuin siihen heti. Olen matkustanut pari kertaa Vatikaaniin ja ihaillut siellä olevaa valtavan suurta Pietarinkirkkoa ja museoita. Mahtavinta oli kiivetä kirkon kupoliin ja katsella korkealta kuuluisaa aukiota ja maisemaa. Hämmentävää oli kävellä hiljaa paavien hautojen ohi. En osannut silloin pohtia, olisiko jossain haudoista kuulunut olla naispaavi...
Onko naispaavi sitten pelkkä legenda, kansan keskuudessa levinnyt hauska tarina? Vai protestanttisten uskonpuhdistajien levittämä satiiri? Kirjan lopussa on esitelty mielenkiintoiset jälkisanat aiheesta. Siellä kerrotaan, että "nykyään katolinen kirkko tarjoaa kahta pääargumenttia Johannan paaviutta vastaan: ettei hänestä löydy tietoja hänen oman aikansa dokumenteista ja ettei hänen edeltäjänsä paavi Leo IV hallituskauden päättymisen ja hänen seuraajansa paavi Benedictus III hallituskauden alkamisen väliin jää riittävästi aikaa hänen hallintokaudelleen." Mielestäni nämä eivät ole hyviä perusteluja, sillä kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa paperille. Kirkko on voinut myös hävittää sille ja paavin asemalle vahingollisia tekstejä. Myös paavien valtakausien kestoa on voitu muokata paperille kirkolle sopiviksi. Kirjan mukaan ei edes oikeastaan ole yhtenäistä selvitystä 800-luvun paaveista. Lisäksi kirjan mukaan on löydetty joitain asiakirjoja, joissa paavi Johanna mainitaan. Perusteluina on myös erikoinen paavintuoli, jota kirjan tulkinnan mukaan on käytetty paavin sukupuolen vahvistamiseen, ja kulkueiden käyttämän tien muuttaminen toiseksi paavi Johannaan liittyvän tiellä tapahtuneen ikävän tapahtuman seurauksena. Lisäksi on olemassa muitakin naisia, jotka ovat esiintyneet miehinä. Mieheksi pukeutumisen tarve ei ollut mikään ihme naisvihamielisessä yhteiskunnassa, jossa naisia kohdeltiin vajaaälyisinä ja syntisinä ja jossa aviomiehet saivat pahoinpidellä vaimojaan. Naiset eivät myös saaneet käydä koulua.
Kirja oli mielenkiintoinen, koskettava ja kaikin puolin upea kuvaus naisen roolista.
Woolfolk Cross, Donna: Paavi Johanna
Julkaistu: 1996
Takakannesta: "Nainen paavina. Uskomaton ajatus, ikiaikainen tarina vai peitelty historiallinen totuus? Paavi Johanna on länsimaiden historian kiistelty hahmo, pelkäksi legendaksi väitetty. Mutta legendojen takaa löytyy usein historiallinen henkilö, jollaisesta Donna Woolfolk Crossin kiehtova romaani kertoo. Johanna syntyy Frankinmaalla v. 814 keskelle pimeintä keskiaikaa, jolloin tytöllä ei ole arvoa - hän ei saa edes oppia lukemaan eikä kirjoittamaan. Mutta isoveli opettaa Johannaa salaa. Sekasorron ja viikinkihyökkäysten aikana hän ottaa kuolleen veljensä henkilöllisyyden. Fuldan luostarissa - jossa hänet tunnetaan lahjakkaana veli Johannes Anglicuksena - Johanna syventää opintojaan ja uudet tehtävät vievät hänet Roomaan, lopulta sen pyhimmälle paikalle, paavinistuimelle. Munkin valepuvun kätkössä elää intohimoinen nainen, jonka nuoruuden rakastetunkin tie johtaa Roomaan."
Äitini suositteli minulle tätä kirjaa ja ihastuin siihen heti. Olen matkustanut pari kertaa Vatikaaniin ja ihaillut siellä olevaa valtavan suurta Pietarinkirkkoa ja museoita. Mahtavinta oli kiivetä kirkon kupoliin ja katsella korkealta kuuluisaa aukiota ja maisemaa. Hämmentävää oli kävellä hiljaa paavien hautojen ohi. En osannut silloin pohtia, olisiko jossain haudoista kuulunut olla naispaavi...
Onko naispaavi sitten pelkkä legenda, kansan keskuudessa levinnyt hauska tarina? Vai protestanttisten uskonpuhdistajien levittämä satiiri? Kirjan lopussa on esitelty mielenkiintoiset jälkisanat aiheesta. Siellä kerrotaan, että "nykyään katolinen kirkko tarjoaa kahta pääargumenttia Johannan paaviutta vastaan: ettei hänestä löydy tietoja hänen oman aikansa dokumenteista ja ettei hänen edeltäjänsä paavi Leo IV hallituskauden päättymisen ja hänen seuraajansa paavi Benedictus III hallituskauden alkamisen väliin jää riittävästi aikaa hänen hallintokaudelleen." Mielestäni nämä eivät ole hyviä perusteluja, sillä kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa paperille. Kirkko on voinut myös hävittää sille ja paavin asemalle vahingollisia tekstejä. Myös paavien valtakausien kestoa on voitu muokata paperille kirkolle sopiviksi. Kirjan mukaan ei edes oikeastaan ole yhtenäistä selvitystä 800-luvun paaveista. Lisäksi kirjan mukaan on löydetty joitain asiakirjoja, joissa paavi Johanna mainitaan. Perusteluina on myös erikoinen paavintuoli, jota kirjan tulkinnan mukaan on käytetty paavin sukupuolen vahvistamiseen, ja kulkueiden käyttämän tien muuttaminen toiseksi paavi Johannaan liittyvän tiellä tapahtuneen ikävän tapahtuman seurauksena. Lisäksi on olemassa muitakin naisia, jotka ovat esiintyneet miehinä. Mieheksi pukeutumisen tarve ei ollut mikään ihme naisvihamielisessä yhteiskunnassa, jossa naisia kohdeltiin vajaaälyisinä ja syntisinä ja jossa aviomiehet saivat pahoinpidellä vaimojaan. Naiset eivät myös saaneet käydä koulua.
Kirja oli mielenkiintoinen, koskettava ja kaikin puolin upea kuvaus naisen roolista.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!