45-vuotias Anni saa vieraakseen ystävänsä Ninnin tyttären Liinan. Hän on asunut 15 vuotta yksin, joten toisen ihmisen läsnäolo asunnossa tuntuu hämmentävältä. Liina tuijottaa puhelintaan hupparin huppu päässään. Ninni mesoaa puhelimen välityksellä siitä, kuinka ongelmatapaus hänen tyttärensä on. Anni kykenee ulkopuolisena tarkastelemaan Liinan elämää ja kiinnostuksenkohteita uusin silmin, mikä ei täysin miellytä Ninniä, vaikka juuri sen vuoksi tytön kyläilemään lähetti.
"- yrittäen olla välittämättä Ninnin opettavaisesta sävystä, joka vihjasi, että Annin oli lapsettomana turha kuvitella ymmärtävänsä hänen tytärtään." (s.94)
Tarina on jatkoa 'Oikein nurin' kirjalle. Liina innostuu käsitöistä, pyytää päästä neulontatapaamiseen ja tekee uudesta harrastuksestaan someen videoita. Anni keskittyy käsitöiden sijaan tarkkailemaan miespuolista lankakauppiasta. Hän ei ole seurustellut sen jälkeen, kun hän viisitoista vuotta sitten erosi Jaakosta. Anni kokee, että käsityöt auttoivat häntä löytämään itsensä. Ninni ei ymmärrä käsityöharrastusta. Hän arvostaa vain sosiaalista elämää. Ninnin mielestä nainen on onnistunut vain pystyessään pitämään miehen. Annin äiti on sitä mieltä, että lapsuuden ja lapsiperheen välinen elämä on vain välivaihe ja että aikuisella ihmisellä on oma koti vasta, kun siinä asuu lapsiperhe.
"Äiti ei varmaan tarkoittanut pahaa valittaessaan, miten oli 'odottanut häitä ja lastenlapsia', mutta silti Annista tuntui, kuin hän olisi pettänyt äidin ja isän." (s.111)
Annin mielen valtaa joukko kummallisia yksin asumiseen liittyviä ajatuksia. Hän syö eineksiä ja tilausruokaa. Hän kyseenalaistaa, voiko vain itselleen keittää kahvia. Hän ajattelee, että kotona ei ole ketään, jonka vuoksi pukeutua siistimmin tai lähteä töistä kotiin ajoissa. Hän pohtii, mitä hän risteilyllä tai mökillä yksin tekisi. Hän kokee, että uni on rauhallisempaa, kun asunnossa on toinenkin elävä olento.
"Valitettavasti vain aikuisen oli vaikea löytää uusia ystäviä, ellei ollut jokin syy ihmisten tapaamiselle." (s.13)
Kirja kuvaa, kuinka Annilla on lupa elää omannäköistä itsenäistä elämää. Hän saa olla tyytyväinen ja onnellinen. Hän kelpaa vanhemmilleen ja ystävilleen sellaisena kuin on. Naisen elämä on hyvää ja täydellistä myös ilman miestä.
"- naisiin, joiden ei tarvinnut hakea hyväksyntää muilta, sillä he hyväksyivät itse itsensä." (s.227)
Tarina on hämmentävä sekoitus lempeyttä ja ennakkoluuloja. Minulle jäi epäselväksi, onko Anni loppujen lopuksi vapaaehtoisesti yksineläjä vai olosuhteiden pakottamana parisuhteeton. Mielestäni Ninni on Annille huono ystävä. Hän on kertonut teini-ikäiselle tyttärelleen kaikki Annin henkilökohtaiset asiat. Hän on puheissaan sopimaton ja lannistava. Mielestäni Liina on kirjan kiinnostavin henkilö. Hän on ajan hermolla, kun vanhat naiset höpisevät kuvitelmiaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!