Karoline kirjoittaa romanttisia nuortenkirjoja, kun taas Love Sandström julkaisee korkeakirjallisuutta. Kirjailijat kohtaavat toisensa noloissa merkeissä Göteborgin kirjamessujen jatkoilla karaokebaarissa. Kustantamo innostuu kohtaamisesta ja ehdottaa yhteisen kirjan kirjoittamista. Karolinen kirjat päättyvät onnelliseen loppuun, kun taas Love kirjoittaa aina jotain traagista. Löytävätkö kirjailijat molempia tyydyttävän loppuratkaisun?
"Jos kirjallisuusmaailma olisi yläaste, minä olisin tyttö joka valittaisiin liikuntatunneilla viimeisenä joukkueeseen, kun taas Love Sandström kruunattaisiin tanssiaisten kuninkaaksi." (s. 15)
Kirjan lähtöasetelma muistuttaa koulumaailman tilannetta, jossa luokan tunnollisin tyttö laitetaan istumaan huonokäytöksisen pojan viereen olettaen, että tyttö saa pojan rauhoittumaan ja tekemään töitä. Karoline ottaa päävastuun kirjoitusprosessista ja kaiken lisäksi kuluttaa vapaa-ajat ex-miesystävänsä häiden järjestelyihin. Marcus Dahlgaard on mies, joka osaa käyttää hyväkseen Karolinen kyvyttömyyttä kieltäytyä. Karoline on pieni, laiha ja epävarma. Hän on haastavassa taloudellisessa tilanteessa ja joutuu kuuntelemaan äidin kehoituksia unohtamaan haaveet ja palaamaan lapsuudenkotiin. Kirja kuvaa lapsuuden traumojen vaikutusta minäkuvaan, parisuhteeseen ja vanhemmuuteen.
"'Tuntuu kuin haluaisit elää satumaailmassa. Ja sen takia miesjuttusi eivät koskaan toimi. Jätät heidät heti kun käy ilmi, etteivät he ole unelmien prinssejä, ainakaan siinä mielessä miten sinä määrittelet unelmien prinssin.'" (s.130)
Karolinen elämässä on onneksi kaksi ihanaa naista. Mira on hänen agenttinsa ja paras ystävänsä, joka tukee häntä joka tilanteessa. Helene on ystävä, joka työskentelee kirjakaupassa, jossa Karoline tekee myös työvuoroja. Karoline pohtii, miksi romanttinen kirjallisuus asetellaan häpeänurkkaan. Hän haluaa uskoa onnellisiin loppuihin.
"Kyllä sinä tästä selviät, Karo. Parin tunnin päästä voit kietoutua vilttiin ja vajota sohvaan lukemaan romanttista tarinaa pikkukylästä ja unohtamaan, että sen lähemmäs romantiikkaa et pääse pitkään, pitkään aikaan..." (s.208-209)
Kirja on vetävästi kirjoitettu. Tarinassa on romanttisesta kirjallisuudesta tuttuja elementtejä ripauksella chilejä ja yllättävän syvällisiä ja rankkoja aiheita. Kirjan kansi on punainen ilman mitään piirrosta tai kuvaa. Sen avulla ei voi päätellä kirjan sisältöä. Olisi kiinnostavaa tietää, onko valinta ollut tarkoituksellinen.
"Lämpö levittäytyy ruumiiseeni, ja olen sairaan kiitollinen, ettei ajatustenlukua ole olemassa muualla kuin fantasiahyllyllä." (s.210)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!