Spiritismi on lähtenyt liikkeelle Yhdysvalloista 1800-luvun lopulla. Marjo Kaartinen kirjoittaa spiritismistä ja Suomessa esiintyneistä spiritisteistä kiinnostavaan ja vanhahtavaan tapaan. Lukija saa eteensä näkymän maailmasta, jossa tiede ja teollisuus ovat ottaneet harppauksen ja jossa herää puhelimen ja valokuvauksen keksimisen jälkeen toivo yhteyden saamiseen myös tuonpuoleiseen. Ihmisten katseet kääntyivät sisimpään ja menneeseen. Heidät valtasi tuska, melankolia ja etsinnän kiihko.
Marjo Kaartinen esittelee kirjassaan spiritisti Madame d'Espérancen, alkujaan rouva Reed, joka saapui Suomeen vuonna 1893. Madame piti mystisiä istuntoja yksityishenkilöiden kanssa tavoitteenaan tienaamisen sijasta ihmisten auttaminen. Spiritismi toi osallistujille lohtua ja lievitti kuoleman pelkoa. Madamen erikoisalaa olivat muun muassa esineiden liikkuminen, valoilmiöt, ihmisen levitaatio, henkien materialisaatio ja pimeässä ihmisten kasvojen piirtäminen. Istunnot tapahtuivat pimeässä. Madame jäi kiinni naamioiden ja naamiaisasujen käytöstä, kun hänestä otettiin valokuva kesken istunnon.
Marjo Kaartinen esittelee kirjassaan myös antispiritistin nimeltään Faustinus, joka saapui Suomeen vuonna 1897. Hän esiintyi avoimesti taikurina (illusionisti, loihtutaiteilija) ja pyrki todentamaan, että spiritistiset ilmiöt ovat yliluonnollisen sijasta luonnollisia. Hän oli suosittu, sillä hän ei huijannut ihmisiä. Faustinuksen erikoisalaa olivat muun muassa ajatustenluku, vatsasta puhuminen, sorminäppäryys ja selvänäköisyys. Hänen kohdallaan mainitaan myös tulevaisuuden psykologiset kokeet ja psyykkinen tutkimus.
Kirjassa kuvataan, kuinka Suomessa oli 1800-luvun lopulla korkeatasoista estradiviihdettä. Lehdissä oli arvosteluja ja toki siellä käytiin myös taikureiden kiistoja. Teksteissä näkyi ajan kuva. Naisissa hysteria oli sairaus, mutta taiteilijamiehissä hyvä ominaisuus. Naisten oletettiin menevän katsomaan esitystä vain koska mies on hurmaava. Miehet katsoivat esitystä esiintyjän taitojen vuoksi. Naiset esiintyivät nuorempina kuin olivat, mutta miehet oikean ikäisinä. Naiset olivat ajan käsityksen mukaan hyviä medioita, sillä heihin oli helpompi vaikuttaa, sillä heillä oli hysterisiä ominaisuuksia.
Voin suositella kirjaa kaikille kulttuurihistoriasta kiinnostuneille. Kirjassa on paljon yksityiskohtaista tietoa, jossa riittää tutkimista. Samalla se tarjoaa myös viihdettä, kun voi kuvitella, millaista olisi ollut olla mukana 1800-luvun lopun istunnossa täydellisessä pimeydessä valkean rouvan lipuessa kylmänä tuulahduksena huoneen läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!