Mikael Agricola (1500-luku) oli Suomen kirjakielen isä ja uskonpuhdistaja. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1531. Hän opiskeli pyhien kirjojen kääntämistä Wittenbergin yliopistossa vuosina 1536-1539 ja aloitti julkaisutoiminnan suomeksi, muun muassa rukouskirja ja Uusi testamentti. Näin syntyi suomen yleiskirjakieli ja suomalaisen kirjallisuuden perusta. Teksti oli käännöskieltä, joka noudatti vieraan kielen rakenteita ja joka oli käännetty sanasta sanaan. Se sisälsi lainasanoja, jos vastaavaa sanaa ei ollut ennestään suomen kielessä, kuten evankeliumi, kanttori ja testamentti. Mikael Agricola nimitettiin Turun ordinariukseksi (eli piispaksi) vuonna 1554. Hän kuoli paluumatkalla Moskovasta, missä hän toimi rauhanvaltuuskunnassa talvella 1556-1557. Hautapaikka ei ole tiedossa.
"Agricola nähdään nykypäivänä kansallisena merkkimiehenä Elias Lönnrotin, Johan Ludvig Runebergin ja Johan Vilhelm Snellmanin rinnalla pitkälti siitä syystä, että 1800-luku ja kansallinen herääminen tarvitsivat hahmoja, joiden työlle voitiin antaa kansallinen merkitys. Agricolan perintö oli unohtua ennen 1800-lukua." (s.8)
Suomen kansaa hallittiin ruotsin kielellä vuodesta 1323 (Pähkinäsaaren rauha) vuoteen 1809. Suomenkielistä kirjallista perinnettä ei ollut ollenkaan, mikä on vakava puute, sillä oman kielen tehtävä on tukea ja säilyttää omaa kulttuuria. Suomen kieli nousi tasa-arvoiseksi ruotsin kielen kanssa vuonna 1863.
"Agricolan kielestä tuli malli ja perusta kaikelle myöhemmälle kirjallisuudelle." (s.102)
Agricolan Rukouskirja oli niin sanotusti pienoistietokirja, sillä se sisälsi kalenterin ja tietoja muun muassa tähtien tutkimisesta ja ennustamisesta, psykologiasta, historiasta, teologiasta ja ohjeita terveyden ja sairauksien hoitoon. Agricolan ajan lääketiede on nykyihmiselle hämmentävää luettavaa. 1500-luvun ihmiset uskoivat maakeskeisyyteen, astrologiaan ja humoraalioppiin, johon kuuluvat neljä perusnestettä (veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi), mutta myös pahoihin henkiin, mystiikkaan ja magiaan.
"Sini Heininen on uudessa Agricola-elämäkerrassaan tähdentänyt, ettei Agricola ollut mikään suomalaisuusmies - - uskonpuhdistus nyt edellytti pyhän kirjallisuuden kääntämistä kansankielelle -" (s.20)
Kirja esittelee Mikael Agricolaa ja 1500-lukua tutkijoiden kirjoitusten kautta. Ne käsittelevät lääketiedettä, kasvitiedettä, uskontotiedettä, arkeologiaa, kielitiedettä, historiaa, kirjallisuudentutkimusta, Viipuria ja Turkua. Agricola on loppujen lopuksi esiintynyt vähän kaunokirjallisuudessa, mutta joka kerta hänen hahmonsa on ollut tarinan ilmestymisajan näköinen. Kirja on erittäin kiinnostava ja syvälle aiheeseen menevä. Sitä voi suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita suomen kirjakielen synnystä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!