Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö

Adelaida hautaa rakkaan äitinsä hautausmaalle. Hänen ajatuksensa vaeltavat äidin hoidosta Venezuelan nykytilanteeseen. Hän toivoo, että äiti saisi levätä rauhassa sen sijaan, että haudanryöstäjät ilmaantuisivat paikalle ja veisivät hänen vaatteidensa lisäksi luita noituuden harjoittamiseen. Paluumatka kotiin on hengenvaarallinen, sillä moottoripyöräjengi on asettunut juhlimaan keskelle tietä. Kotiin pääseminen ei tuo helpotusta, sillä Adelaida saa todeta, että hänen kotinsa on vallattu. Hänellä ei ole enää mitään muuta kuin oma itsensä jäljellä. Ehkä ei sitäkään.

"Elämä oli muuttunut metsästysretkeksi, ja tavoite oli selvitä hengissä." (s.15)

Venezuelan rauhaisa menneisyys ja kaoottinen nykyisyys piirtyvät lukijan eteen Adelaidan ajatusten kautta. Hän muistelee lapsuuden huolettomia aikoja, kun sai vain istua ja imeskellä herkullisia luumuja. Pikku hiljaa ympäristö muuttui yhä vaarallisemmaksi. Ruokaa ei enää ollut saatavilla. Elämästä tuli selviytymistä. Vallankumous muokkasi historiaa. Adelaidan lapsuudesta tuttu johtajan kuva vaihdettiin toiseen, minkä väitettiin esittävän samaa henkilöä kuin aiemmin. Vallankumoukselliset harjoittivat oman käden oikeutta. Ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja teurastettiin. En välttämättä olisi halunnut tietää, mitä kravatin tekeminen tarkoittaa. Kaduilla ammuskeltiin ja asuntoihin tunkeuduttiin. Kukaan ei ollut turvassa missään.

"Suljin silmäni ja vedin sisään sitä, mitä elämästäni oli vielä jäljellä. Elämä oli sitä, mitä oli tapahtunut. Mitä teimme ja mitä meille tehtiin. Meihin oli vedetty samanlainen viilto keskelle kuin kohoavalle leivälle." (s.135)

Kirja on ennen kaikkea ajatuksia herättävä. Se saa pohtimaan ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Kirja kertoo siitä, miten ihmiset toimivat ääritilanteissa ja millaisia selviytymiskeinoja he ottavat pakon edessä käyttöön. Siinä kuvataan, kuinka yhteisö toimii keskellä sekasortoa. Suosittelen jättämään takakansitekstin lukematta, jos ei halua tietää koko juonta etukäteen. Lopussa kirjailija kokee tarvetta korostaa, että tarina on fiktiota, mutta jotkin tapahtumat ovat saaneet inspiraatiota todellisista tapahtumista.

"Meitä pelotti enemmän kuin mihin sietokykymme riitti." (s.147)

Kirjan nimen merkitys avautuu viimeisen sivun viimeisissä lauseissa. Tunne on sykähdyttävä.