Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja

Keski-ikäinen käsityöliikkeen hoitaja Jocelyne elää tuttua ja turvallista elämää yhdessä aviomiehensä Jocelynin kanssa. Heillä on kaksi aikuista lasta, minkä lisäksi he ovat läpikäyneet kolmannen lapsen menetyksen.  Jocelyne ja Jocelyn ovat arkisen onnellinen pariskunta, joka on kokenut avioliiton ylä- ja alamäet ja selvinnyt niistä sekä enemmillä että vähemmillä haavoilla. Molemmilla on omat elämänhaaveensa, jotka siintävät taivaanrannassa. Ne ovat periaatteessa mahdollisia, mutta käytännössä saavuttamattomia. Aivan kuten käsityöliikkeessä työskentelevien naisten tai Jocelynen blogia kommentoivien lukijoiden. Jokaisella heistä on omat elämän murheensa ja unelmansa. Kun Jocelyne saa käteensä 18 miljoonan euron lottovoiton, hän ei tiedä, mitä hänen kannattaisi tehdä. Mitä arkisen onnellisen elämän muuttaminen tarkoittaisi?

"Sillä tarvitsemamme asiat ovat arjen pieniä unelmia. Ne ovat pieniä hoidettavia asioita, jotka vievät meidät huomiseen, ylihuomiseen, tulevaisuuteen, ne ovat niitä pieniä asoita, jotka ostetaan ensi viikolla ja joiden kautta voimme ajatella, että ensi viikolla olemme edelleen elossa." (s.115)

Sanotaan, että raha muuttaa ihmistä. Se tuo mukanaan kasan vaikeuksia ja velvollisuuksia. Ihmiset ympärillä käyttäytyvät eri tavalla. Heidän silmänsä kiiltävät ahneudesta ja petoksesta. He eivät enää halua olla omia itsejään. He haluavat muuttua toisiksi. Ihmisiksi, joilla on kaikkea. He eivät halua tyytyä elämään, jonka jokainen päivä toistaa itseään. Turhia haaveita. Juuttumista paikoilleen. He haluavat enemmän. Joka päivälle jotain uutta ja ihmeellistä. Kalliita tavaroita. Kadehtivia naapureita. Autonkuljettajia. Steriilejä luksusliikkeitä. Ovimiesten kumarruksia. Persoonattomia asuntoja eri puolilla maailmaa. Yksinäisyyttä kaiken yltäkylläisyyden keskellä.

"Sillä kun teillä on rahaa, yhtäkkiä teistä pidetään. Yhtäkkiä tuntemattomat rakastavat teitä. Teitä kositaan. Teille lähetetään runoja. Rakkauskirjeitä. Vihakirjeitä. Teiltä pyydetään rahaa pienen leukemiapotilaan hoitoon, ja tyttö on nimeltään Jocelyne, aivan kuten Te." (s.58)

Jocelyne on sydämellinen ihminen, joka huolehtii lähimmäisistään. Hän vierailee muistisairaan isänsä luona kertoen hänelle tarinoita elämästään. Isän kanssa voi keskustella enintään kuusi minuuttia, minkä jälkeen hän unohtaa kaiken ja on aloitettava alusta. Jocelyne piirtää sanoillaan isälle ihan minkälaisen elämän hän haluaa. Isä kuuntelee silmät onnellisuutta hehkuen. Jocelyne valitsee iloiset tarinat, vaikka hänellä olisi kaikki valta tuhota toisen ihmisen arkinen onni.

"Tämä oli eilen illalla, ja isä piti elämästään." (s.154)

"Ei, minusta rahalla ei saa tällaisia asioita." (s.83)

Elämä on tässä ja nyt. Ei sitten kun menen opiskelemaan. Ei sitten kun valmistun. Ei sitten kun saan työpaikan. Ei sitten kun menen naimisiin. Ei sitten kun ostan omistusasunnon. Ei sitten kun saan palkankorotuksen. Ei sitten kun alkaa kesäloma. Ei sitten kun lapset ovat kasvaneet isoiksi. Ei sitten kun olen eläkkeellä. Ei sitten kun voitan lotossa. Elämä on tässä hetkessä. Arkisissa asioissa. Ruoan laittamisessa. Pyykin pesemisessä. Kävelylenkeissä. Ystävän naurussa. Vesisateessa. Ukkosen jyrinässä. Poutapilvissä. Onnen kyyneleissä.

"Suljin puodin ja menin kotiin." (s.36)

Kirjasta löytyy lukijalle tehtävä. Jocelyne kirjoittaa listoja asioista, joita hän haluaisi. Lukijaa kehoitetaan kirjoittamaan omia listoja kirjaa lukiessa ja pohtimaan, muuttuuko mieli kirjan edetessä loppua kohti. Tuoko raha onnea?

"Kerrohan, mitä sinä tekisit? (s.68)