"Tuskin herättyäni pahasta unesta pitää jo ajatella sinne palaamista."
Egloff, Joel: Taju kankaalla
Julkaistu: 2013
Alkuperäinen julkaisu: 2005
Alkuperäinen nimi: L´Etourdissement
Mistä maasta: Ranska
Suomentanut: Leena Rantanen
Kustantaja: Basam Books Oy
Sivumäärä: 133
Teurastamon työmiehet uurastavat elantonsa eteen aistit sumentavassa ympäristössä. He raahustavat eteenpäin muistamatta, ovatko he sillä hetkellä menossa kotoa töihin vai töistä kotiin. Koirien nälkäinen haukunta on ainoa asia, mikä estää käymästä tien poskeen makuulle. Töitä ei pääse karkuun edes öisin, sillä veriset ruhot tulevat uniin asti. Huumori ja lempeä suhtautuminen omaan asuinpaikkaan piristävät yksitoikkoisia päiviä.
"- Haisee kummalliselta, eikö? Bortch nuuhkii ilmaa kuin huolestunut eläin.
Kohautan olkapäitäni. Hän inttää.
- Eikö sinusta?
- Nyt on tiistai, haisee mädältä, sanon.
- Ei, en minä sitä... Ei tämä ole tavallinen haju." (s.22)
Kirjan päähenkilön suhtautumistavat kohtaamiinsa asioihin ovat absurdeja. Kaikki on lukijasta yhtä aikaa sekä huvittavaa että surullista. Kirjan henkilöitä käy sääliksi. Heidät haluaisi ravistella hereille ja käskeä lopettamaan alituinen työnteko, mutta toisaalta heidän haluaisi jatkavan tragikoomisen elämänsä elämistä, sillä sen seuraaminen on niin mielenkiintoista.
"- Voi luoja, en ole edes huomannut että vuosi on kulunut, sanon.
- Sama täällä.
- Kuten edellisinäkään vuosina. Enkä muuten ole elänyt mitään muutakaan, paitsi teuraita.
Bortch uppoutuu ajatuksiinsa, ei kuuntele minua.
- Vaikka ehkä näin on parempi. Ei me kuitenaan olla jääty paljosta paitsi. Miksi siis hidastaa aikaa, jatkan." (s.122)
Kirja on sen tyylinen, että siitä löytää joka lukukerralla uutta ajattelemisen aihetta. Se kannattaisi ostaa omaan kirjahyllyyn, jotta sen voisi napata käteen aina, kun tekee mieli ajatella syntyjä syviä, ihmetellä maailman menoa tai eksyä sumuun.
Egloff, Joel: Taju kankaalla
Julkaistu: 2013
Alkuperäinen julkaisu: 2005
Alkuperäinen nimi: L´Etourdissement
Mistä maasta: Ranska
Suomentanut: Leena Rantanen
Kustantaja: Basam Books Oy
Sivumäärä: 133
Teurastamon työmiehet uurastavat elantonsa eteen aistit sumentavassa ympäristössä. He raahustavat eteenpäin muistamatta, ovatko he sillä hetkellä menossa kotoa töihin vai töistä kotiin. Koirien nälkäinen haukunta on ainoa asia, mikä estää käymästä tien poskeen makuulle. Töitä ei pääse karkuun edes öisin, sillä veriset ruhot tulevat uniin asti. Huumori ja lempeä suhtautuminen omaan asuinpaikkaan piristävät yksitoikkoisia päiviä.
"- Haisee kummalliselta, eikö? Bortch nuuhkii ilmaa kuin huolestunut eläin.
Kohautan olkapäitäni. Hän inttää.
- Eikö sinusta?
- Nyt on tiistai, haisee mädältä, sanon.
- Ei, en minä sitä... Ei tämä ole tavallinen haju." (s.22)
Kirjan päähenkilön suhtautumistavat kohtaamiinsa asioihin ovat absurdeja. Kaikki on lukijasta yhtä aikaa sekä huvittavaa että surullista. Kirjan henkilöitä käy sääliksi. Heidät haluaisi ravistella hereille ja käskeä lopettamaan alituinen työnteko, mutta toisaalta heidän haluaisi jatkavan tragikoomisen elämänsä elämistä, sillä sen seuraaminen on niin mielenkiintoista.
"- Voi luoja, en ole edes huomannut että vuosi on kulunut, sanon.
- Sama täällä.
- Kuten edellisinäkään vuosina. Enkä muuten ole elänyt mitään muutakaan, paitsi teuraita.
Bortch uppoutuu ajatuksiinsa, ei kuuntele minua.
- Vaikka ehkä näin on parempi. Ei me kuitenaan olla jääty paljosta paitsi. Miksi siis hidastaa aikaa, jatkan." (s.122)
Kirja on sen tyylinen, että siitä löytää joka lukukerralla uutta ajattelemisen aihetta. Se kannattaisi ostaa omaan kirjahyllyyn, jotta sen voisi napata käteen aina, kun tekee mieli ajatella syntyjä syviä, ihmetellä maailman menoa tai eksyä sumuun.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!