"Uutta noitaverta aina tarvitaan!"
Teräs, Mila: Noitapeili
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 187
Parhaat kaverukset Hugo ja Lydia löytävät tiensä salaperäiseen kirjastoon, jossa juodaan kirjoista uutettua teetä, nautitaan tarinoista huokuvista tuoksuista ja katsellaan lukukoiran vipellystä hyllyjen välissä. Erään kirjahyllyn takaa löytyy luukku, josta pääsee Kyöpelinvuoren juurelle noitien vuotuiseen konferenssiin. Hugo ja Lydia tutustuvat noitamaisiin kauppoihin, lemmikkeihin ja tietenkin itse noitiin, joilla on eriskummallisia tapoja syödä matoja tai kasvattaa itselleen syyliä. Iloinen tapaaminen saa epämiellyttävän käänteen, kun taianomainen noitapeili alkaa temppuilla hyisiä henkäyksiä jälkeensä jättävien varjojen vuoksi.
Kirjassa yhdistetään nykyaikaisia elementtejä sekä perinteisten noitakirjojen antia. Tarina on selvästi saanut vaikutteita myös Harry Potter kirjoista, sillä noidat kisailevat luudilla lentämisessä, ripottelevat päälleen näkymättömyyspulveria ja omaavat kahvilassaan kanta-aaveen ja eläviltä näyttäviä valokuvia. Noitien maailmassa on oma opisto, Rita Luodikon tyylinen lehtinainen sekä ankeuttajia muistuttavia varjoja, jotka jättävät jälkeensä pelon. Pidän eniten perinteisistä elementeistä, mikä johtuu luultavasti siitä, että tykkäsin lapsena lukea kirjoja noidista. Noidat vaikuttavat sympaattisilta laulaessaan nuotin vierestä, halutessaan lemmikeikseen kissanpoikasia ja harjoittaessaan huonoja pöytätapoja. Kyöpelissä kaikki saavat olla reilusti sitä, mitä ovat.
Helmet lukuhaaste 2017: 41. Kirjan kannessa on eläin
100 suomalaista kirjaa: 23/100
Teräs, Mila: Noitapeili
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 187
Parhaat kaverukset Hugo ja Lydia löytävät tiensä salaperäiseen kirjastoon, jossa juodaan kirjoista uutettua teetä, nautitaan tarinoista huokuvista tuoksuista ja katsellaan lukukoiran vipellystä hyllyjen välissä. Erään kirjahyllyn takaa löytyy luukku, josta pääsee Kyöpelinvuoren juurelle noitien vuotuiseen konferenssiin. Hugo ja Lydia tutustuvat noitamaisiin kauppoihin, lemmikkeihin ja tietenkin itse noitiin, joilla on eriskummallisia tapoja syödä matoja tai kasvattaa itselleen syyliä. Iloinen tapaaminen saa epämiellyttävän käänteen, kun taianomainen noitapeili alkaa temppuilla hyisiä henkäyksiä jälkeensä jättävien varjojen vuoksi.
"Outoja höyryjä tussahteli ilmaan kattiloista ja liedellä porisevista pannuista. - Lihaiset toukkacroissantit ovat päivän erikoistarjouksessa, myyjä Elliida Tumma esitteli. - Ne ovat harvinaisen makoisia." (s.72)
Kirjassa yhdistetään nykyaikaisia elementtejä sekä perinteisten noitakirjojen antia. Tarina on selvästi saanut vaikutteita myös Harry Potter kirjoista, sillä noidat kisailevat luudilla lentämisessä, ripottelevat päälleen näkymättömyyspulveria ja omaavat kahvilassaan kanta-aaveen ja eläviltä näyttäviä valokuvia. Noitien maailmassa on oma opisto, Rita Luodikon tyylinen lehtinainen sekä ankeuttajia muistuttavia varjoja, jotka jättävät jälkeensä pelon. Pidän eniten perinteisistä elementeistä, mikä johtuu luultavasti siitä, että tykkäsin lapsena lukea kirjoja noidista. Noidat vaikuttavat sympaattisilta laulaessaan nuotin vierestä, halutessaan lemmikeikseen kissanpoikasia ja harjoittaessaan huonoja pöytätapoja. Kyöpelissä kaikki saavat olla reilusti sitä, mitä ovat.
"- Kyöpelissä on siis havaittu tuntematon kulkija, reportteri Kierola kertasi ja piti siletinterävää kynäänsä valmiina vihkonsa päällä. Hänen tietoa janoava katseensa kiersi vaativana kuulijoissa. - Jotakin on tekeillä! Kertokaa nyt kaikki, ihan kaikki!" (s.84)
Helmet lukuhaaste 2017: 41. Kirjan kannessa on eläin
100 suomalaista kirjaa: 23/100
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!