Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella Mila Teräs merkityt tekstit.

Mila Teräs; Hannamari Ruohonen: Ensilumi

Tuiskun vaari valmistelee mekkoa taitoluistelunäytökseen. Se on värikäs ja kimalteleva. Se herättää Tuiskussa halun kysyä lisätietoja vaarista. "Me kaikki olemme erilaisia, ja kaikkien on tärkeintä saada olla oma itsensä." Kirjan kuvituksessa on käytetty kauniita pastellivärejä. Tykästyin piirrostyyliin. Tuiskun mummi ja vaari on kuvattu itsevarmoina, vakaina ja turvallisina aikuisina, joiden kanssa Tuiskun on mukava viettää aikaa. Lapsi rakastaa isovanhempiaan sellaisina kuin he ovat ja on ylpeä heistä. Ulkopuoliset ihmisetkin suhtautuvat perheeseen positiivisesti. "ja miten syksy kääntyy talveksi kuin uusi sivu aukeaisi." Lastenkirja on lämminhenkinen ja opettavainen. Kaikilla on oikeus olla oma itsensä.

Mila Teräs: Amiraali

16-vuotias Niilo tarkkailee maailmaa. Hän näkee epäkohtia ja puuttuu niihin. Hän osallistuu mielenosoitukseen ilmaston puolesta ja ilmaisee itseään pukeutumisen avulla. Hän kokee, että yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa. "Mä nyökkään ja mietin, onko mutkin aivopesty olemaan tehokas Suomen kansalainen. Vai mistä mä saan nämä ajatukseni? Että elämä on yksi suuri kilpajuoksu. Päämääränä kokemukset, matkat, jatkuvat elämykset." (s.51) Niilo kirjoittaa runoja ja skeittaa. Hänellä on kavereinaan Hermanni, joka harrastaa piirtämistä, ja Maria, joka suunnittelee omaa vaatemallistoaan. Nuoret pohtivat elämää ja yhteiskuntaa. Minä vastaan maailma. "Tyttöjen maailma kutsui mua poikien maailmaa enemmän, koska jotenkin se tuntui sävykkäältä ja avoimelta erilaisille tunteille ja sanoille. Siinä ympäristössä mulla oli lupa olla enemmän oma itseni: herkkä ja pehmeä." (s.32) Niilo asuu yhdessä mumman ja ukin kanssa. He ovat asenteiltaan erittäin vanhanaikaisia. Isovanhemmat eivät y...

Mila Teräs: Noitapeili

"Uutta noitaverta aina tarvitaan!" Teräs, Mila: Noitapeili Julkaistu: 2016 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava Sivumäärä: 187 Parhaat kaverukset Hugo ja Lydia löytävät tiensä salaperäiseen kirjastoon, jossa juodaan kirjoista uutettua teetä, nautitaan tarinoista huokuvista tuoksuista ja katsellaan lukukoiran vipellystä hyllyjen välissä. Erään kirjahyllyn takaa löytyy luukku, josta pääsee Kyöpelinvuoren juurelle noitien vuotuiseen konferenssiin. Hugo ja Lydia tutustuvat noitamaisiin kauppoihin, lemmikkeihin ja tietenkin itse noitiin, joilla on eriskummallisia tapoja syödä matoja tai kasvattaa itselleen syyliä. Iloinen tapaaminen saa epämiellyttävän käänteen, kun taianomainen noitapeili alkaa temppuilla hyisiä henkäyksiä jälkeensä jättävien varjojen vuoksi. "Outoja höyryjä tussahteli ilmaan kattiloista ja liedellä porisevista pannuista. - Lihaiset toukkacroissantit ovat päivän erikoistarjouksessa, myyjä Elliida Tumma esitteli. - Ne ovat harvina...